Marna. Alberta tulevat vasemmalta. Jo oven avautuessa kuuluu:
MARNA. Meidän täytyy sanoa, että hän läksi Lontooseen erään
englantilaisen ystävän seurassa.
ALBERTA. Ja jos hän matkustaa pitemmälle?
MARNA. Että hän läksi vielä pitemmällekin saman ystävän kanssa.
ALBERTA. Sitä ei kukaan usko. Ei kukaan, joka tuntee isää.
MARNA. Täytyyhän meidän salata sitä jollakin tavalla.
ALBERTA. Ei siitä ole mitään hyötyä. Äiti ei voi teeskennellä. —
(Hallille) Missä on Helena?
HALL. Helenako? — Niin, Helena läksi sisään. (Viittaa oikealle).
MARNA. Ovatko asiat teidänkin välillänne hullusti? — Teidänkö myöskin?
HALL. Ei, kaukana siitä! Ei, ei!
ALBERTA (Hallille). Kuule: äiti tahtoo olla yksin.
HALL. Tietysti.
ALBERTA. Mutta ei sisällä.
Ah. Miksei sisällä?
MARNA. Hän ei tahdo nähdä eikä kuulla laivoja.
HALL. Voi raukkaa!
MARNA. Hän tahtoo olla täällä. Ja siksi meidän täytyy poistua.
ALBERTA. Lähdetään siis! (aikoo mennä oikealle).
MARNA. Ei, mennään ylös. Entisiin huoneisiimme. Sieltä on niin laaja
näköalakin.
(Astuu itse ensin oikealle. Toiset jäljessä).