HELENA. Hän on siitä yhtä etäällä kuin Pohjoisnavasta. Se, mitä
sinä kerroit, on loukannut meitä syvästi. Isä, joka on jaloin,
hienotunteisin kaikista ihmisistä! Hänestä sinä väität — (tulee
lähemmäksi). Uskallatko sinä kohdella minua tällä tavalla siksi, että
minun on määrä astua pyhään avioliittoon?
HALL. No mutta, Helena. —?
HELENA. Siinä tapauksessa minä en halua sitä ollenkaan. (Purskahtaa
itkuun ja juoksee oikealle).
HALL (seisoo hetken aikaa aivan suunniltaan, sanoo sitten). Minä saan
varmaan kokea vielä monta yllätystä...