ALBERTA (riistäytyy irti ja heittäytyy väliin). Äiti, anna minun! —
Menkää kaikki sisään! Antakaa minun —!
ROUVA ARVIK. Mitä sinä sitten aiot —?
ALBERTA (astuu Karl Tonningia vastaan). Antakaa minulle revolverinne!
KARL TONNING (katselee epäröiden häntä).
ALBERTA. Antakaa se tänne!
KARL TONNING (ottaa sen taskustaan. Katselee Albertaa. Laskee sen hänen
käteensä).
ALBERTA. Menkää te nyt sisään!
ROUVA ARVIK (astuu verannalle, vasemmalle. Pysähtyy siihen).
Uskaltaisinko?
ALBERTA. Näethän sinä, että uskallat.
ROUVA ARVIK (astuu ovesta sisään).
MARNA. HELENA (astuvat jäljessä sisään oikeanpuolisesta verandaovesta).
ALBERTA. Oletteko ollut täällä jo kauan?
KARL TONNING. Vain vähän aikaa.
ALBERTA. Miksi te menitte piiloon? Miksi te ette tullut näkyviin?
KARL TONNING. Teidän isänne oli täällä.
ALBERTA. Pelkäättekö te isääni?
KARL TONNING. En. Mutta hän on minua vastaan.
ALBERTA. Me olemme kaikki teitä vastaan.
KARL TONNING (kiihkeästi). Mutta puhukaa minun kanssani! Kuunnelkaa
minua!
ALBERTA. Millä tavalla te käyttäydytte —?
KARL TONNING. Se meni jo ohitse. Nyt minä taas näen teidät.
ALBERTA (hetken kuluttua). Tuossa on teidän revolverinne!
KARL TONNING (ei käsitä).
ALBERTA. Ottakaa!
KARL TONNING (ottaa sen koneellisesti ja pistää sen taskuunsa,
tuijottaen häneen).
ALBERTA. Te käytätte aivan vääriä keinoja. Minua ei voi pakoittaa.
KARL TONNING. En minä ole aikonutkaan pakoittaa teitä. En hetkeäkään!
Ei, ei!
ALBERTA. Minä luulen ymmärtäväni, mitä te olette aikonut..?
KARL TONNING (painaa päänsä alas).
ALBERTA. Ei mitään skandaalia! Minä en tahdo skandaalia! Siksi te
saatte nyt lähteä pois kaupungista.
KARL TONNING (katsahtaa ylös). Minä en voi.
ALBERTA. Kyllä te voitte! Sillä kahden vuoden perästä... (vaikenee).
KARL TONNING (hyvin kiihkeänä, odottaa).
ALBERTA. Jos te kestätte koetuksen... (vaikenee jälleen).
KARL TONNING (samoin kuin ennenkin).
ALBERTA. Tulen minä teidän luoksenne. Olkaa rauhallinen! Minä tiedän,
että te kestätte koetuksen. Minä tiedän, että teidän uskollisuutenne
äitiä kohtaan ulottuu minuunkin. Ja silloin minä tulen.
KARL TONNING. Kaksi vuotta! Kaksi vuotta!
ALBERTA. Onko se liikaa?
KARL TONNING. Kaksi päivääkin on liikaa. Te ette ymmärrä minua.
ALBERTA. Sanokaamme sitten: vuosi.
KARL TONNING. Kokonainen vuosi — —!