Ja nyt sinä haluat matkustaa, Alvilde?
ALVILDE. Minun täytyy matkustaa. Koeta tyytyä siihen, setä.
ARVIK. Oi, kuinka minä tulen kaipaamaan sinua!
ALVILDE. Todellako, setä?
ARVIK. Äärettömästi!
ALVILDE. Tule mukaan!
ARVIK. Mitä sinä sanot —?
ALVILDE. Tule mukaan, sanon minä.
ARVIK. Lontooseenko —?
ALVILDE. Aivan salaa. Eikö se olisi hauskaa?
ARVIK. Ha, ha, haa!
ALVILDE. Tekeekö sinun mielesi —?
ARVIK. Ha, ha, haa! — Hän on vaarallinen, tuo tyttö tuossa!
ALVILDE. Silloin minä odotan huomiseen. Muuten olisin lähtenyt jo
tänään. Huomenna lähtee myös suuri laiva.
ARVIK. Aivan salaako, niinkö arvelet?
ALVILDE. Niin. — He tekevät myös salassa jos jotakin.
ARVIK. Ohoo! — Sinä olet veitikka! Suuri, suuri, suuri veitikka!
ALVILDE. No —? Mitä sinä siihen sanot?
ARVIK. On niin hauska kuulla sinun norlantilaista sävelkorkoasi. Se on
niin keinuvaa.
ALVILDE. Se sopii mereen.
ARVIK. Kyllä. Et suinkaan sinä tule merikipeäksi?
ALVILDE. Norlantilaistyttökö —? Kaikkea sinä kysyt.
ARVIK. Minä olen kauan aikaa aikonut lähteä merelle.
ALVILDE. Tällekö matkalle —?
ARVIK. Ei, vaan paljoa pitemmälle matkalle. Paljoa pitemmälle.
ALVILDE. Minne?
ARVIK. Austraaliaan.
ALVILDE. Hyvä jumala! Aina Austraaliaanko asti?
ARVIK. Tahdotko tulla mukaan?
ALVILDE. Mitä —? — — Me kaksiko?
ARVIK. Niin.
ALVILDE. Ha, ha, haa!
ARVIK. Ei, se on täyttä totta!
ALVILDE. Oikeinko todella?
ARVIK. Sinä et suinkaan tiedä, kuinka ihmeellinen matka se on ja
millainen maa sitten! Varsinkin Uusi-Seelanti. Se on tulevaisuuden maa,
Alvilde! Oi, se on tulevaisuuden maa!
ALVILDE. Tarkoitatko ihmiskunnalle? — Vai meille molemmilleko?
ARVIK. Ha, ha, haa! Kernaimmin meille molemmille! — Tahdotko?
ALVILDE. Eikö tämä käy liian pian, setä? Emmekö voisi puhua siitä
laivalla?
ARVIK. Sinä olet oikeassa. — Niin, tiedätkös Alvilde, minäpä luulen,
että tulen mukaan!
ALVILDE. Tuletko todellakin?!
ARVIK. Totta tosiaan —!
ALVILDE. Onko se aivan varma?
ARVIK. Se riippuu siitä...
ALBERTA (astuu samassa näyttämön yli, vasemmalta oikealle, hyvin
reippaasti).
ALVILDE. Hyvää huomenta, Alberta!
ALBERTA. Huomenta! (Ulos).
ALVILDE. Mikä häntä vaivasi?
ARVIK. Hänellä on vaikea aika nykyään.
ALVILDE. Niin, päästä minut vaan pois täältä, kaikesta pois! Mutta
rahaa, setä!
ARVIK. Ne sinä saat laivalla!
ALVILDE (katselee häntä). Ei kiitos. Anna ne heti paikalla!
ARVIK. Nyt hetikö?
ALVILDE. Aivan heti!
ARVIK. Minä tuon ne sinulle.
ALVILDE. Ei, mene nyt heti hakemaan.
ARVIK. Minulla on sattumalta taskussani suurempi seteli.
ALVILDE. Annas tänne!
ARVIK (ottaa lompakkonsa esille). Viidensadan kruunun seteli.
ALVILDE. Sepä vasta oli paljon. Mutta sitten sinä varmaan olet rikas;
koska voit tulla toimeen ilman sitä.
ARVIK. Ei meillä ole koskaan rahoja, joita ilman me voimme tulla
toimeen, Alvilde. Tarkoitan, jos ymmärrämme niitä vain käyttää.
ALVILDE (ärsyttäen). Ehkä sinä et voi tulla toimeen ilman näin suurta
summaa?
ARVIK (huoaten). Täytyy koettaa! — Ole hyvä!
ALVILDE (ottaa setelin). Sinäpä olit kiltti, setä! Oikein
odottamattoman kiltti!
ARVIK. Olenko? — — Mitä minä saan palkakseni?
ALVILDE (ojentaa kätensä). Kiitos, setä! Tuhansia, tuhansia kiitoksia!
ARVIK (pitää kiinni kädestä). Eikö mitään muuta —? (vetää hänet
puoleensa).
ALVILDE (hiljaa). Muista, Alberta on kotona.
ARVIK. Mitä se tekee? Vanha mies —?
ALVILDE. Laivalla, setä! Laivalla! (Irroittaa itsensä. Hiljaa,
mairitellen). Sillä sinähän tulet matkaan? —- Hyvästi! (Juoksee
oikealle).
ARVIK. Minä tulen mukaan! (Juoksee jäljessä). Odota!