ALVILDE (keskeyttää) — Siinä siis näet!
ARVIK. Mutta sanoppa minulle, Alvilde, mistä se johtuu? Hyvän
toimeentulonko vuoksi?
ALVILDE. Niin, osittain siitäkin. Me olemme tulleet käytännöllisiksi,
me nuoret tytöt. Mutta on siihen muitakin syitä.
ARVIK. Sanoppa mitä?
ALVILDE. Niin, me nuoret tytöt, me emme tahdo vain rakastaa ja tulla
rakastetuiksi. Kun me olemme tulleet 19—20 vuoden vanhoiksi, niin me
olemme kyllästyneet siihen. Me tahdomme tehdä jotakin hyödyllistä.
ARVIK. Tahdotteko te tehdä jotakin hyödyllistä?
ALVILDE. Ja saada kiitosta. Ja kunnioitusta. Ja vanhemmat miehet ovat
hyvin kiitollisia.
ARVIK. Sitä me olemmekin.
ALVILDE. Etkö ole huomannut, kuinka se on meille mieleen?
ARVIK. Kyllä.
ALVILDE. Ja vielä toinenkin asia. Me tahdomme tekeytyä nuoremmiksi
kuin mitä me olemme. Tekeytyä lapsiksi. Jotta meitä hemmoiteltaisiin
ja pidettäisiin hyvänä kuin lapsia. Ja syynä siihen on se, että se on
teille mieleen. Sillä te tahdotte niin mielellänne olla viisaita. Te
tahdotte tuntea olevanne ikäänkuin meidän holhoojiamme.
ARVIK. Sinä veitikka!
ALVILDE. Ja sitten meistä on hauska saavuttaa sitä mitä me tahdomme,
kaikessa hiljaisuudessa. Ikäänkuin itsestänsä. Ja sen me paraiten
saavutamme teidän parissanne.
ARVIK. Puhutteko te tuollaista keskenänne?
ALVILDE. Alituisesti. Se on ikäänkuin muodissa. Me puhumme siitä,
kuinka varmat me olemme teistä. Ja että te ette komenna meitä, ettekä
ole olevinanne. Me puhumme siitä, kuinka kiltit te olette.
ARVIK. Sillä me olemme kiitollisia. Se on totta se.
ALVILDE. Te tarvitsette meitä. Otatte huomioon sen, mitä me teille
teemme. Siksi te merkitsette meille enemmän, ja olette enemmän meidän
kanssamme. Meillä on parempi olla teidän luonanne.