Alvilde (tulee oikealta). Oletko sinä täällä, isä?
HALL. Hyvää huomenta, tyttöseni!
ALVILDE. Hyvää huomenta, (suutelee häntä). Hyvää huomenta, setä!
ARVIK. Huomenta, huomenta. (Astuu itsekseen ja nauraa).
ALVILDE. Kylläpä sinä läksit varhain liikkeelle?
HALL. Kävin sairaan luona.
Etpä usko, mitä hyviä uutisia setä tietää sinulle kertoa.
ALVILDE. Todellako!
HALL. Jotain, jota hän on luvannut sinulle?
ALVILDE. Matkan Englantiinko?! — Niin, kyllä hän on nopsa lupaamaan.
HALL. Ei, ei, sinä voit saada rahat heti paikalla. Voit matkustaa
vaikka tänä iltana, jos tahdot. Puhuppa hänen kanssaan! (Astuu
reippaasti oikealle).
ALVILDE. Onko se totta?
ARVIK. Kyllä se on totta, (Astuu edelleen ja nauraa).
ALVILDE. Saanko minä rahat heti paikalla? Sillä laiva lähtee. Toinen
tänä iltana ja toinen huomenna aamupäivällä.
ARVIK. Sinä olet tutkinut kulkuvuoroja!
ALVILDE. Minä teen sitä alituisesti. Sillä minä tahdon mielelläni
lähteä. Miksi sinä noin naureskelet?
ARVIK. Ehkäpä samalle asialle.
ALVILDE. Samalle — kuin mikä?
ARVIK. Jonka vuoksi sinä haluat pois.
ALVILDE (pitkään). O-o-oo! — Oletko vihdoinkin huomannut?
ARVIK. Ja sinäkö jo kauan sitten?
ALVILDE. Kauan, kauan sitten. En minä ole tyhmä.
ARVIK. Oletko sanonut mitään?
ALVILDE. Kelle? Helenalleko? En koskaan sanaakaan.
ARVIK. Entäs Helena. —?
ALVILDE. Ajattelehan —!