ARVIK. Minäpä sanon sinulle, siitä on pitkä aika, kun minä olin
naimisissa. Pitkään aikaan en myöskään ole ollut isä. En siitä saakka
kuin lapset tulivat täysikasvuisiksi.
HALL. Mutta lanko —!
ARVIK. Niin, mitäs sitten?
HALL (muuttuneella äänellä). Oi, en minä voi käsittää sinun sanojasi
vakavalta kannalta. (Taas toisella äänellä). Mutta minä puhun aivan
vakavasti.
ARVIK (loukkaantuneena). Sen minä kyllä huomaan.
HALL. Ihmisillä on tapana sanoa, kun joku asia tekee heihin niin syvän
vaikutuksen kuin tämä minuun: "hän on poissa suunniltaan". Mutta minä,
minä olen aivan oma itseni korkeimmassa potensissa.
ARVIK. Korkeimmassa potensissa! (Tuttavallisesti). Onko se joku
pikkutytöistä?
HALL (katsoo häneen ja nyökkää).
ARVIK (samoin kuin ennenkin). Mitä hän sanoo siihen?
HALL (myös tuttavallisesti). En minä tiedä. — Vaikka kyllä minä luulen
tietäväni.
ARVIK. Etkö ole puhunut?
HALL. En suoraan. Minun täytyy ensin puhua hänen isänsä kanssa.
ARVIK (sivulle). Ohoo, — Paavali! — (ääneen) Etkö sinä ole sitä tehnyt?
HALL. En. (Nauraa).
ARVIK. Sinä naurat? Onko hän hiukan omituinen?
HALL (nauraa vieläkin enemmin). On kyllä.
ARVIK. Mutta tyttäresi? Eikö sinun pitäisi puhua hänenkin kanssaan?
Sehän koskee suuressa määrin tytärtäsi.
HALL (innokkaasti). Siinä asiassa sinä voisit auttaa minua!
ARVIK. Minäkö? Suurella mielihyvällä.
HALL. Sinä olet kerran luvannut antaa hänelle matkarahat Lontooseen,
jotta hän pääsisi norlantilaisten ystäviemme luo. He ovat niin usein
kutsuneet häntä sinne.
ARVIK. Pitäisikö sen nyt tapahtua?
HALL. Nyt heti. Niin hän olisi poissa kotoa ensi aikana.
ARVIK. Tahtoisitko heti paikalla mennä naimisiin?
HALL. Kyllä.
ARVIK. Onnellinen ihminen! Mutta kuka hän on?
HALL. Etkö ole jo arvannut?
ARVIK. En. Kuinka minä voisin?
HALL. Nuorin heistä kaikista. — Onko se sinusta kummaa?
ARVIK. Ei vähintäkään! Minä itse, kuulehan...
HALL. Ah, sinä —!
ARVIK. Minä vakuutan sinulle —!
HALL. Ei sinusta voi koskaan tietää, milloin lasket leikkiä.
ARVIK. Niinkuin haluat! — Nuorin, sanoit —? Kuka on nuorin? Täällähän
on heitä koko liuta.
HALL. Minä puhun parasta aikaa hänen isänsä kanssa, (äkkiä,
innokkaasti). Sh!