KAIKKI (paitsi Helena). Niin juuri: tottelevaisuutta! Häneltä vaaditaan
tottelevaisuutta!
HALL. Niin, sallitteko minun puhua?
SAMAT. Tehkää hyvin!
HALL. Minun ehkä pitäisi taipua näin voimakkaan auktoriteetin alle...
SAMAT. O-oo!
HALL. Paavali vaatii tottelevaisuutta. Isän tulee totella jumalaa,
tyttären isäänsä.
GUNDA (keskeyttää Josefan). ... ja miestänsä.
KAIKKI. Sen me jo osaamme!
GUNDA. Ensin isän orja, sitten miehen.
ALBERTA. Oletko sinä todellakin tuolla kannalla, setä?
HALL. Ihanteellisessa suhteessa ei ole kysymys auktoriteetista eikä
tottelevaisuudesta. Yksimielisyys on aivan luonnollinen asia. Mutta on
toisenlaisiakin avioliittoja olemassa, — ja niistäkin Paavali puhuu.
GUNDA. Että isä voi naittaa tyttärensä — jos hän haluaa.
JOSEFA. Ja olla naittamattakin, jollei hän tahdo.
ANNA. Isän tulee valita! Isän pitää ratkaista asia!
ALBERTA. Tiedätkös, setä: me valitsemme itse.
KAIKKI (myöskin Helena). Me valitsemme itse!
HALL. Mutta ette vastoin hänen tahtoansa?
KAIKKI. Vieläpä sitäkin!!
HALL. Voihan se olla uudenaikaista; kristillistä se ei ole.
ALBERTA. Entäs meidän yksilöllisyytemme, meidän itsenäisyytemme?
JOSEFA. Eikö sitä otettaisi huomioon?
HALL. Kyllä. — Sitä juuri Paavali tekeekin.
ALBERTA. Missä hän sen tekee?
HALL. Ensimäisessä Korintilais-epistolassa.
GUNDA (innokkaasti). Millä sanoilla?
HALL. Katsokaa itse!
GUNDA (toisille). Hän ei tahdo sanoa! (Hallille.) Millä sanoilla?
ALBERTA (uteliaasti). Sano sinä!
HELENA poistuu vasemmalle.
GUNDA. Paavali kehoittaa isää suostumaan, jos tyttärellä on kovin suuri
halu.
ALBERTA (ihmeissään). Naimiseenko?
(Ensin äänettömyys, sitten yleinen nauru).
HALL. Paavali on niin inhimillinen. Kunnioittakaa sitä!
JOSEFA. Kiitoksia paljon! Paavali ei siedä naimista.
GUNDA. Paavali oli vanhapoika.
JOSEFA. Hän sanoo aivan suoraan: paljoa parempi on olla naimisiin
menemättä.
HALL koettaa päästä pakoon; mutta he seuraavat häntä.
GUNDA. Sanoopa hän vieläkin enemmän. Me saamme mennä naimisiin vaan
meidän syntiemme vuoksi.
JOSEFA (hyvin levollisesti). Kun emme enää voi hillitä itseämme!
HALL (koettaessaan päästä pakoon, sanoo). Paavali luuli, että maailma
häviäisi. Se saattaa asian aivan toiseen valoon.
GUNDA (katselematta häntä). Meidän syntimme siis pitävät maailman
pystyssä?
ALBERTA. Meidän syntimme, ne ne jatkavat elämää!
JOSEFA. Silloinhan me voimme sanoa: eläköön synti!
KAIKKI. Eläköön synti! Eläköön!
HELENA (hyökkää esille). Laiva tulee!
KAIKKI. Laiva! Laiva!
ALBERTA (astuu Hallin eteen). Silloin meidän täytyy keskeyttää tämä
hauska keskustelu, setä. Sano terveisiä Paavalille meiltä! (Niiaa.)
Hyvästi! (Menee.)
JOSEFA (astuu esiin). Tervehtikää Paavalia ja sanokaa, että
tottelevaisuus on yhä vähenemässä. (Niiaa.) Hyvästi! (Menee.)
GUNDA. Tervehtikää häntä ja sanokaa, että maailma sittenkin menee
eteenpäin. (Niiaa.) Hyvästi! (Menee).
ANNA (astuu esiin). Meidän syntiemme kautta. (Niiaa.) Hyvästi!