Paratiisin yrttitarhassa, hyvän ja pahan tiedon puun alla oli
ruusupensas; täällä, ensi ruusussa, syntyi lintu. Sen lento oli kuin
valon, kaunis sen karva, ihanainen sen laulu.
Mutta kun Eeva oli poiminut hedelmän hyvän ja pahan tiedon puusta,
kun hän ja Aatami karkoitettiin paratiisin puutarhasta, putosi
kostonenkelin tulisesta miekasta kipuna linnun pesään ja sytytti
sen tuleen. Lintu kuoli liekkeihin, mutta punaisesta munasta läksi
lentoon uusi ainoa, alati ainoa Feniks-lintu. Taru tietää sen asuvan
Arapiassa ja joka sadantena vuonna itse polttavan pesänsä; uusi
Feniks, ainoa maailmassa lentää silloin ilmoille punaisesta munasta.
Lintu liihoittelee ympärillämme valon nopeudella, kauniina
karvaltaan, ihanaisena ääneltään. Kun äiti istuu lapsen kehdon
ääressä, viipyy se pääpuolella ja levittää siipensä sädekehäksi
lapsen pään ympäri. Se lentää tyytyväisyyden majaan ja sinne paistaa
aurinko ja köyhästä vaatearkusta leviää orvokkien lemu.
Mutta Feniks-lintu ei ole yksin Arapian lintu, vaan se lepattaa
revontulissa jääkentillä, se hyppelee keltaisten kukkain joukossa
Grönlannin lyhyessä kesässä. Falunin kuparivuorten alla, Englannin
hiilikaivoksissa lentää se pölysulkaisena perhona, virsikirjan
päällitse liihoittelee se hurskaan työmiehen veisatessa. Lotuskukan
lehdillä seilaa se alas Gangesin pyhiä vesiä, ja hindulaistytön
silmät loistavat sitä katsellessa.
Feniks-lintu! Etkö häntä tunne? paratiisin lintua, laulun pyhää
joutsenta. Tesis-rattailla istuu se rääkkyvänä korppina ja räpyttelee
mustia, tahraisia siipiään; Islannin laulajaharpun kieliä kosketti
sen punainen, heläjävä nokka; Shakespearen olkapäillä istui se
Odinin korppina ja kuiskaili hänen korvaansa: kuolemattomuutta!
Kilpalaulajaisissa lensi se läpi Wartburgin ritarisalin.
Feniks-lintu! Etkö häntä tunne? Hän lauloi sinulle marseljeesia ja
sinä suutelit sulkia, jotka hänen siivestään putosivat; hän tuli
paratiisin loistossa ja sinä käännyit ehkä varpusen puoleen, joka
kökötti siivet kultatomussa.
Paratiisin lintu, joka sadantena vuonna synnyt sinä uudelleen,
synnyt liekeissä, kuolet liekeissä, kultaan kudottuna riippuu kuvasi
rikkaiden saleissa -- sinä itse lennät usein orpona ja yksin, taruna
vainen, Arapian lintuna, Feniks-lintuna.
Paratiisin puutarhassa, jossa sinä hyvän ja pahan tiedon puun alla
synnyit, ensimäisessä ruusun kukkasessa, siellä suuteli sinua Herra
Jumala ja antoi sinulle oikean nimesi -- _Runous_.