Bianca Maria tulee pilaristosta.
BIANCA MARIA (arkaillen). Ritari Birger tuli kammiooni ja...
JOHANNA (iloisesti). Nyt olet vapaa immenkammiosi vankilasta! Me
vietämme pienen juhlan. (Esimaistajalle.) Niin, tuo viiniä ja kolme
lautasellista ostereita. Ja tuon... hunajalla maustetun, sen tarjoat
tälle nuorelle kaunottarelle.
ESIMAISTAJA poistuu vasemmalle.
JOHANNA (vieden Bianca Marian istumaan siten, että tämä joutuu
katsomaan suoraan katsomoon). Kuin sukulaisten kesken nyt istutaan
pöytään. Olen kutsunut myöskin ritari Kaarlen, josta haaveilevat monen
monet nuoret tytöt kuin Indian prinssistä. (Puoliksi uhaten, puoliksi
leikillä.) Varo itseäsi!
BIANCA MARIA (teeskennellen huolettomuutta). Tarinoista luulin,
että Pohjolan miehillä on rinnassa koiran pää ja väärät sääret kuin
apinalla. Ritari Kaarlella on kuitenkin pääparka sijoillaan ja
muutenkin mukiin menevä... muukalaiseksi.
Xl KOHTAUS.
Kaarle tulee pilaristosta.
JOHANNA (Kaarlen tullessa; laskien hurjaa leikkiä). Ja katsohan,
vartalo kuin tuon muinoisen Adonis-paran, joka rakasti yht'aikaa sekä
manalan että kevään jumalatarta...
ESIMAISTAJA tuo viinin ja osterit pöytään; siirtyy taka-alalle verhon
luo, jonne jää seisomaan.
JOHANNA (lähestyen, koskettaen Kaarlen hiuksia). Mutta hiuksilla...
näethän, kuin paholaisen kuparinkarvaista tulta... (Tarttuen Kaarlen
käsipuoleen.) Sinä vieteltävä viettelijä! — Viini on tullut, käy
istumaan. (Johtaa Kaarlen istumaan, asettuen itse häntä vastapäätä;
kohottaen maljan.) Nyt juodaan Adoniksemme tervehtymisen malja!
(Juovat; nauraen, ilakoivasti.) Bianca Maria, etkö huomaa... no,
katsohan toki häneen! Hän on synkkä kuin aikoisi leikata rakkaudelta
siivet...
KAARLE (kaksimielisesti, puoliksi uhkaavasti). Tai kasvattaa ne
jättiläissiiviksi, ulottaa ne valtakunnasta toiseen, rajasta rajaan ja
merestä mereen!
JOHANNA. Oikein ennustettu. Niin tulevat rakkauden siivet sinua
kantamaan... Neapelin kuninkaana.
KAARLE. Se oli, kuningatar, enemmän kuin ennustamista, se oli —
arvoitus.
BIANCA MARIA (kuin unohtaen itsensä; katsoen palavasti Kaarleen). Ja
minä tiedän mitä se merkitsee!
JOHANNA. Sinäkö?
BIANCA MARIA (hämmentyen). Niin, ajattelin, että vain muuttolinnut
lentävät yli rajojen ja merten...
JOHANNA. Parittain vai parvittain?
KAARLE (nauraen). Tuhansittain ja miljoonittain tietenkin.
JOHANNA (Bianca Mariaa tarkoittaen; häneen katsomatta). Pääsky parka,
metsästäjäin verkot ovat laajat ja korkeat...
KAARLE (kuin pelastaakseen tilanteen; liioitellen ihailevasti).
Maljasi, 'kuningatar! Esi-isieni uskonto tietää kertoa Valkyrioista,
ikuisesti nuorista jumalattarista, jotka saattavat kaatuneen sankarin
jumalien pitoihin, Pohjolan Valhallaan. — He eivät tietäneet, että
Valkyriain kotimaa on täällä etelässä. Valkyrian malja!
JOHANNA. Niin totta kuin on tuo kaunis puhe, yhtä totta nyt juodaan
onnen malja. (Kaarlen ja Bianca Marian aikoessa juoda maljasta; tehden
estävän liikkeen.) Mutta... sitä ennen... hieman ostereita.