Nuori Orsini aikoo poistua Kaarlen jäljestä. Kaarin, nyt puettuna
yksinkertaiseen pukuun, tulee vasemmalta.
KAARIN. Ritari! (Orsinin kääntyessä.) Näin teidän tulevan linnaan ja
tahdoin tavata, sillä...
NUORI ORSINI. Silmäni ovat teitä etsineet jokaiselta kadulta ja
jokaiselta ovelta herkeämättä. Mutta teidän toivomuksenne...
KAARIN. Niin, niin... Olette täyttänyt sen, kuten oikean ritarin
tulee. Mutta... yöni ovat käyneet rauhattomiksi. Haamut ovat tulleet.
He riitelevät sydämestäni teitä vastaan. Joka yö on Eghard ilmestynyt
minulle unessa. Hänen kasvonsa ovat kärsivät ja... syyttävät. "Annoin
iloni ja henkeni sinun puhtaudestasi, mitä teet sinä nyt, mitä teet"...
Niin näyttävät puhuvan sanattomat huulensa. Olen pitkin rukouksin
häätänyt mielestäni jokaisen muun kuvan kuin teidän. Ja kuitenkin...
hän tulee. (Kuin tuskan huutona, mutta rakastuneen kaipaus äänessä.)
Hän ei anna minua teille, ritari!
NUORI ORSINI (lähestyen). Olkaa rauhassa. Ei ole koskaan kuultu, että
vainajien hauraat henget kykenisivät vahingoittamaan eläviä.
KAARIN (nojautuen ritariin; melkein iloisesti). Niin, eikö hän näe,
että teidän ristinmerkkinne on meidän suojanamme. (Orsinin suudellessa
hänen käsiään; kooten äkkiä herpautuvat voimansa; irtautuen.) Ei, ei!
Hän vaatii jotain enemmän. Luulen, teidän on annettava vielä suurempi
uhri...
NUORI ORSINI. Sanokaa se uhri.
KAARIN (kuin pelastuksen löytäen). Menkää, heittäkää pois nuo
ritarivaatteet, pukekaa päällenne katumuksentekijän puku ja seuratkaa
meitä Pyhälle haudalle saakka. (Orsinin kumartaessa myöntymykseksi.)
Lähtekää... (Orsinin kulkiessa kohti pilaristoa; rientäen häntä
pysähdyttämään.) Tulkaa huomenillalla päivän laskiessa tuonne ylhäälle
tornikamariin. Ensi yön olen uhmaava vainajia, voidakseni tulla
luoksenne maallisena morsiamena.
NUORI ORSINI suutelee kiitollisena Kaarinin kättä; poistuu pilaristoon.
KAARIN pysähtyy hetkeksi onnen ilme kasvoillaan; poistuu vasemmalle.