Birger tulee kiireesti.
BIRGER. Kuningatar läksi puutarhaan ja toivoo tapaavansa sinut siellä.
KAARLE. Olen sairas, en jaksa tulla, se sano hänelle. (Hymyillen.)
Mutta sanomatta jätä, että lemmensairas olen toisen naisen vuoksi.
BIRGER. Niin, kuhertelusi tuon hovineidon kanssa olen kyllä nähnyt.
Ja nyt on siitä aika puhua, havaitaksesi, että ynseytesi kuningatarta
kohtaan on meille vaarallista. — Vai luuletko, että olen lähtenyt
kotimaastani turhan vuoksi?
KAARLE (puoliksi leikillään). Et tietenkään... Pyhän maan suojelijaksi!
Ja kerran... hengellisen ritarikunnan suurmestarin-istuimelle. Isämme
viininjano on muuttunut sinussa vallanjanoksi.
BIRGER. Hengelliset ritarit ovat nykyisin vain oman hautansa ritareita.
Temppeliherrat on tuhottu sukupuuttoon, ja johanniitat hajoavat pitkin
Välimeren saaria. Vallan omenat kertyvät tähän aikaan vain ruhtinasten
käsiin...
KAARLE. Miksi sitten tavoittelet tuota tyhjää arvoa?
BIRGER. Tiedät, että meidän kaikkien täytyy valehdella äidillemme
ja taipua näennäisesti hänen tahtoonsa, jotta hän saa kuolla omassa
uskossaan ja rauhallisella mielellä.
KAARLE. Niinpä niin... Mutta sekään valhe ei minua enää miellytä.
BIRGER. Miellyttää tai ei, mutta pääasia on, että Orsinit ja me
tarvitsemme Neapelin lähtökohdaksi päästäksemme käsiksi muihin
Italian pikkuruhtinasten valtaistuimiin. Ettekö ymmärrä? Kun Kaarle
on saanut Neapelin valtikan, on meidän helppo vallata Keski-Italia
Neapelin sotavoimin, varsinkin kun meille avaa tietä Orsinien taattu
vaikutusvalta Roomassa. Ja luuletteko, että Viscontien veronkantajain
köyhdyttämä Milano tai riitelevät kauppakaupungit kykenevät meitä
senjälkeen pohjoisessa vastustamaan? Eivät, olen siitä varma. —
Germaanit ovat lakaisseet tämän niemimaan pohjoisesta etelään monet
kerrat, mutta he osasivat vain valloittaa eivätkä hallita. Meidän
on taidettava kumpaakin. Ja me kykenemme siihen, sillä Italian
jaloin aatelissuku ja Robert Guiskardin jälkeläiset yhdessä ovat
kukistumattomia. Mutta tämän suunnitelman pohja ja perusta on Neapelin
Johannan ja Kaarle Ulfinpojan avioliitto.
KAARLE. Viisaasti laskettu. Mutta et ole ottanut huomioon, minkätähden
minä olen lähtenyt turvallisesta Ulfåsasta vaeltamaan maailmaa...
BIRGER. Joka taipaleella hoit hakevasi kuningaskuntaa...
KAARLE. Niin luulin... Nyt ymmärrän lähteneeni tyhjyyttä pakoon ja
korven hirvittävää äänettömyyttä. — Otin itselleni puolison tavan
mukaan. Sain vierelleni hitaan veren ja laiskan ruumiin. Otin lisäksi
jalkavaimon... seuraten tavallista tapaa. Sain vähän riettautta
lisää. Otin osaa riitaisen aateliston pieniin kuningasrettelöihin ja
metsästin, kiersin koirineni Vetterin rantoja kuin ikuista kehää ja
puhalsin pakkasyöhön torvellani huuruavan henkeni, toivottomuuteni ja
ikäväni. Tätä tein vuodesta vuoteen. — Oliko ihme, että läksin.
BIRGER. Läksit, ja luultavasti pilaantuneen viikinkiveren
seikkailunjanosta... särpimään makeita viinejä jokaisen naisen maljasta.
KAARLE (nousten). Myrkkyjä ne olivat! Ja kauhistavimman niistä sain
tuon velhonaisen kädestä, johon nyt aiot kahlehtia minut koko iäkseni,
juuri nyt, kun elämäni suurimpaan sairauteen on tullut taivaallinen
ihme. (Puoliksi itsekseen.) Nuo silmät, joiden kulmallisilla on
siipiniekka haave...
BIRGER. Tuo voi olla kaunista. Mutta nyt ei ole aikaa loruihin, sillä
tietäkää, että Durazzon Kaarle nousi Brundisiumissa maihin jo muutama
päivä sitten. Nyt hän on marssinut Via Appiaa Terracinaan ja vallannut
Teodorikin linnan, josta käsin hän pitää avoinna marssitien sekä
tänne Neapeliin että rannikoille. Tässä vaaranalaisessa tilanteessa
on kuningatar armoillamme, ja sitä juuri on meidän nyt käytettävä
hyväksemme. (Kaarlelle.) Saat aikaa päivän miettiäksesi asiaa, ja jos
et taivu hyvällä aikeisiimme, uhraan tuon neidon kuningattaren kostolle.
KAARLE (kauhistuneena; uhkaavasti). Veljeytemme nimessä...
BIRGER. Juuri siksi. Palaan kuningattaren luokse... kuvailemaan sinun
rakkautesi ylenpalttisuutta. (Poistuu pilaristoon.)
NUORI ORSINI (nousten). Nyt ei ole aikaa tuhlata. Mene, etsi neito
ja valmista hänet lähtöön. Mutta tämä päivä peitä tarkkaan ynseytesi
kuningatarta kohtaan.
KAARLE. Hyvä, nyt täytyy olla viisas. Ja sitten... luulenpa, että
kauppaan viikinkimiekkani durazzolaiselle kaimalleni. (Poistuu
pilaristoon.)