Esimaistaja tulee vasemmalta verhon takaa tuoden pikaria tarjottimella.
ESIMAISTAJA. Kuningatar on tuottanut ritarille Pälermosta lääkettä,
jonka on sekoittanut kuuluisa Babek, arabialainen lääkäri. — Tämä tekee
heikon sydämen vahvaksi kuin ryövärillä, se kasvattaa rinnan untuvat
silkinkarvaisiksi ja...
KAARLE (ärtyneenä). Maistaja, sano emännällesi, että rauha on minulle
parasta lääkettä.
ESIMAISTAJA. Se sana on hänelle pahempaa kuin hivuttava myrkky.
KAARLE (viitaten poistumaan). Toivottavasti...
ESIMAISTAJA poistuu verhon taakse.
NUORI ORSINI. Jatka, mitä sinulle on tapahtunut?
KAARLE. Lepäsin, taudista tuskin toipuvana, eräänä aamuna puutarhassa.
Tuijotin ilman sineen, ajattelematta mitään. Äkkiä tunnen suloisen
henkäyksen lähelläni. Kavahdan katsomaan. En nähnyt ketään. Ja luulin
nähneeni unta. Mutta iltapäivällä, kun makasin raukeassa horroksessa,
herään ja tunnen ohimollani suudelman poltteen. Naurahdan: suloistapa
unta taas... Mutta rinnallani tuoksui sylillinen ruusuja! Joku oli
käynyt, joku oli suudellut...
NUORI ORSINI (naurahtaen). Vanhenevat naiset matkivat usein nuorten
tyttöjen hupakkotapoja ollakseen muka nuorekkaita...
KAARLE. Kuningatarko? Ei! — Se hovineito, jonka nimi on Bianca Maria,
hän oli tuo salaperäinen suutelija. Makasin seuraavana päivänä
koiranunta ja otin hänet kiinni. Sen jälkeen olen tavannut hänet joka
päivä joko puutarhassa tai täällä. Ja niin kauan täällä viivyn, kun
saan häneltä viimeisen sanan. Sen saatuani pakenen hänen kanssaan
vaikka maailman ääriin.
NUORI ORSINI. Teidän on paettava oitis. Luuletko sinä, että kuningatar
jättää neidolle kostamatta, jos hän vain aavistaakin jotain.
KAARLE (kiihkeänä väitteenä). Tuon yhden ruttoyön kurja
mielettömyyskö...?