Nuori Orsini tulee pilaristosta. Hänellä on nyt puvussaan ristinmerkki.
NUORI ORSINI (lähestyen; reippaasti). Nousitpa, veljeni, parhaiksi
tautivuoteelta! Vastatuuli on vihdoinkin lakannut, vain laiskat
mainingit ovat jäljellä. Ehkä jo tänään pääsemme lähtemään.
KAARLE. Onnellista matkaa... teille.
NUORI ORSINI. Entä itsellesi?
KAARLE. Aion jäädä tänne.
NUORI ORSINI. Sinä? Tänne? Tuon syöjättärenkö luokse?
KAARLE. Toistaiseksi.
NUORI ORSINI (istuutuen). En ymmärrä sinua. Kun tänne saavuttuasi
sairastuit ja puolen kuukautta hourailit tiedottomana, huusit äitiäsi
rukoilemaan myötätuulta lähteäksesi Pyhälle maalle. — Taudin käännyttyä
elämän puolelle tuli kuningatar sinua katsomaan. Mutta sinä makasit
turtana ja jäykkänä katsomatta häneen kertaakaan.
KAARLE. En voinut katsoa...
NUORI ORSINI. Hän lähetti sinulle lahjoja joka päivä: kukkia,
purppurakoristeisia kirjoja, norsunluisen shakkipelin, vieläpä
lintuhäkin itämaisine laulajineen. Ja sinä pysyit kylmänä.
KAARLE. En, en lainkaan kylmänä. Vereni syöksyi inhon ajamana sydämen
pohjimmaiseen soppeen eikä enää löytänyt suonten luonnollista väylää.
Se poltti kuin myrkky, kunnes sain käsiini jousen ja päästin irti nuo
kirjavat linnut. Ne eivät kauan lennelleet. Ne saivat nuolen rintaansa
toinen toisensa jälkeen. — Se helpotti mieltä.
NUORI ORSINI. Niinpä inhoat häntä, ja kuitenkin...?
KAARLE. Jään tänne, juuri tänne, noidan luolaan.
NUORI ORSINI (nousten; purevasti). Niinpä niin. Hän on antanut käskyn,
että jokainen sinun oikkusi on tyydytettävä. Koko puutarha on kierretty
vartijoin sinun levätäksesi rauhassa sen silkkikatosten alla, ja
paavin nuntion kanssa hän hieroo parhaillaan kauppaa erokirjastasi.
(Suuttuneen halveksivasti.) Sinä nielet siis inhon saadaksesi
oljennella täällä kuin... joku Abdarrahman Cordovassa ja prameilla
kruunu päässä. — En luullut sinun myyvän itseäsi.
KAARLE. Istu tänne, niin saat kuulla jotain. (Orsinin istuuduttua.)
Oletko lukenut aikakirjoista jylhiä tarinoita? Muistatko, miten
murhapolttaja sytytti ritarilinnan ja sitten... pelasti linnanneidon
henkensä uhalla tai... miten eräs rosvoritari raiskasi nunnaluostarin,
mutta surmasi itsensä Neitsyt Maarian kuvan edessä? — Jotain
samankaltaista mutta tuhat kertaa ihmeellisempää on tapahtunut minulle.