Maisteri Petrus saapuu.
PETRUS (Birgitalle). Sisar ja rouva, tulostasi on tieto levinnyt
kuolinlavitsalta toiselle. He odottavat parantavaa ihmettä kauttasi.
— Vai onko taivaallinen lahjasi hukkunut koreihin vaatteisiisi, joita
kielsin sinua käyttämästä?
BIRGITTA. Rippi-isä, luulen kirjasi sivun täyttyvän tältäkin päivältä.
Lähtekäämme! (Ottaa Kaarinilta sauvan ja poistuu Petrus jäljessään.)
NUORI ORSINI epäröi lähestyä Kaarinia.
KAARIN seisoo kasvot poispäin käännettyinä.
NUORI ORSINI (katkaisten hiljaisuuden). Ettekö tahdo näyttää minulle
kasvojanne, neito? (Kaarinin vaietessa; kiihkeästi.) Oletteko tunnoton
marmorikuva? — Vai oletteko lemmensurun tähden tai... kiusaukset
välttääksenne antanut vaitiololupauksen? (Kaarinin raskaasti
huoatessa.) Huokaatte syvään ja raskaasti? Onko suljettujen huultenne
salaisuus niin kammottava tai... niin pyörryttävän kaunis, että siihen
riittää vain huokausten ylimaallinen kieli?
KAARIN (tukahtuneesti; kärsien). Menkää, ritari, menkää...
NUORI ORSINI. Tottelisin, jos olisi äänenne soinnuton ja kylmä.
Mutta... sehän vavahtaa ja kiirehtii kuin pelkäisi paljastaa levotonta
sydäntä...
KAARIN (kovasti). Äitini on jo kirjeessään tuominnut teidän rikoksenne.
Minulla ei ole siihen mitään lisättävää. (Istuutuu.)
NUORI ORSINI (istuutuen Kaarinin lähelle). Etteikö muista, kun näin
teidät ensikerran Kooman kadulla, seisoitte kerjäläisten joukossa ja
kärsitte rahvaan pilkkaa? En nähnyt teissä rikkautta ja arvoa, en
sukuperää, en muotojenne jaloutta, näin vain kasvojenne valkeuden, joka
oli kuin väsyneen kalpeutta ja kuitenkin kuin ennennäkemätön tähti. —
Loukkasinko teitä silloin? En, vain katsoin, sillä ihmeeseen ei voi
olla katsomatta. Kokonaiset viikot etsin teitä, nähdäkseni jälleen.
Sitten... kuultavassa illassa, iloisessa seurassa tulin vastaanne
yht'äkkiä. Lähestyin, otin kädestä, tahdoin puhutella. Oli kuin olisin
tavoitellut kuollutta rakastettuani, jonka ihme oli tietämättäni
pelastanut. — Tätä sanoo nuhdekirjeessään ankara äitinne rikokseksi, ja
se oli vain rakkauteni ensimmäinen liekki.
KAARIN. Te yrititte ryövätä toiselle kuuluvan viinitarhan karkealla
väkivallalla.
NUORI ORSINI. Toiselle? Olettehan neito ja...
KAARIN. Tahdotteko kuulla arvoituksen?
NUORI ORSINI. Suurempaa ette voi sanoa kuin mitä itse olette.
KAARIN. Kuulkaa siis: Olen neito ja... leski.
NUORI ORSINI. Leski ja... neitsyt?
KAARIN. Niin. Eräs kotimaani ritari, Eghard oli hänen nimensä, otti
minut puolisokseen. Äitiämme totellen elimme kieltäymyksen aviossa.
Hän nääntyi kaipauksesta minuun. Mutta suuressa rakkaudessaan hän
pakotti lihallisen sydämensä vaikenemaan. Hän kalpeni kalpenemistaan.
Ja minä onneton luulin hänen kasvavan hengessä päivä päivältä.
Vihdoin, seuratakseni äitiäni, otin vaellussauvan ja jätin hänet
kotiin... yksin. Se oli hänen kuolemansa, hän raukeni hautaan. Sain
siitä viestin vasta sitten, kun kaikki oli jo myöhäistä. — Nyt näette,
että minulla ei ole oikeutta kuunnella maallisen rakkauden sanoja.
Sehän olisi ilkkuvaa häväistystä vainajalle, joka säilytti puhtauteni
henkensä hinnalla, vaikka olisi voinut sen tahrata. Sillä minulla oli
lihan puhtaus, mutta ei yhtä paljon siveyttä. Sen ymmärrän nyt, kun
viettelykset ovat jälleen tulleet...
NUORI ORSINI (voitollisesti). Tämä on totisen rakkauden viettelys. Ja
sydämenne on heikko sen houkutuksille. — Ei, ei, älkää sitä kieltäkö,
tai tulette oman sydämenne pettäjäksi.
KAARIN. Pettää maallinen sydämensä on taivaallisen voitto, se on
Birgitan ilmestysten korkein ajatus. Ja ettekö muista? "Heidän
perillisensä ja lapsensa eivät saaneet mitään iloa siitä ryöstetystä
puutarhasta." Niin seisoo myöskin äitini kirjeessä teille. Se on
enemmän kuin tuomio...
NUORI ORSINI. Olette elänyt äitinne ankaran tahdon luonnottomassa
vankilassa. Minä pelastan teidät sieltä ja kannan palatsiini
valtiattareksi!
KAARIN (nousten; kooten voimansa). Tekö, katujen häiritsijä, naisrauhan
rikkoja, te, joka tarjoatte palatseja Eghardin antaessa elämänsä?
NUORI ORSINI (polvistuen Kaarinin eteen). Määrätkää minulle
sovitusteko. Olen sen täyttävä, vaikka sitä varten vaadittaisiin
minunkin nuori elämäni.
KAARIN (hetken vaitiolo; koskettaen Orsinin hiuksia; läheisesti).
Lyöttäkää kilpeenne ja kiinnittäkää myöskin olkaan... ristiretkeläisen
merkki. Ja sitten... seuratkaa meitä. Mutta vain kaukaa, kaukaa...
NUORI ORSINI (nousten; onnellisena). Jo tänään olen sen tekevä.
(Poistuu.)