Nolan kreivi ja Nuori Orsini saapuvat. Soihtujen valo lisääntyy
taustalla.
JOHANNA (nousten). Tulette parhaiksi, jalot Orsinit. On aika siirtyä
pitopöytään..- Kreivi tarjonnee käsivartensa kunnianarvoiselle
äidillemme ja nuori Orsini hänen tyttärelleen. Orsinit ja
ruotsalaisethan ovat, jos muistan oikein, liittolaisia: kummatkin
vaativat Gregorius parkaa Avignonin Baabelista "onnelliseen" Roomaan.
BIRGITTA. En seuraa sinua. Tuomion sanat toivat kielelleni katkeran
maun. Se on poltettavissa pois vain karvain lääkkein.
JOHANNA (Kaarlelle). Sinä, nuori ystäväni, olet tehnyt tänään kaksi
rohkeata tekoa. Ensimmäisen palkinnoksi saat minut saatettavaksesi.
(Tarttuen Kaarlen käsivarteen; viettelevästi.) Toisesta ansaitset
pitopöydässä päästäni... seppeleen. (Lähtevät pilaristoa kohti.)
BIRGITTA. Johanna, odotan lupauksesi täyttämistä.
JOHANNA (pysähtyen; kaksimielisesti). Siihenhän on aikaa, kunnes
kääntyy taas... tämä etelätuuli. (Lähtevät jälleen kohti taustaa.)
BIRGITTA. Kaarle, varo riivattua sydäntäsi. Rukoilen sen puolesta
kivisellä permannolla.
KAARLE (kunnioittavasti). Tee se, äitimuori. (Poistuvat, jäljessään
Nolan kreivi ja Birger.)
KAARIN auttaa Birgitan viittauksesta viitan tämän harteille.