Perältä alkaa kuulua naurahtelua. Ryhmien keskitse lähestyy pieni,
nuhruiseen hengellisen säädyn pukuun puettu mies, maisteri Petrus,
kainalossa iso, nahkakantinen kirjanidos, lähestyy kuningatarta.
JOHANNA (nostaen katseensa huomaa Petruksen; purskahtaen nauruun). Ken
on koroittanut narrimme Severinon hengelliseen säätyyn? Vai tottako,
pieni herra? Oletteko pappi?
PETRUS. Olen Alvastran luostarin priori.
JOHANNA (puolileikillä). Ooho, ja jonkun kardinaalin lähettinäkö saavut
hoviin?
PETRUS (hämillään nuhjaten; vaatimattomasti). Katsos, korkea rouva, kun
alamaistesi kuolinhuokaukset nousivat pilvien tasalle, kääntyi tuuli
pohjoisesta etelätuuleksi ja esti laivamme jatkamasta matkaa. Siitä
tiesimme, että tänne oli meidän tuotava parantavaa lääkettä. Niinpä
olemmekin taivaallisen kardinaalin sanansaattajia.
JOHANNA. Suurenmoista, ja miten pääsit, kunnianarvoisa priori,
saattamatta sisään?
PETRUS. Jalo ritari ja Nolan kreivi käski päästämään minut.
JOHANNA (nauraen ja ottaen samalla maljan, jonka esimaistaja hänelle
tuo tarjottimella). Onko vakaa kreivimme hullaantunut ja järjestänyt
meille harvinaisten otusten näyttelyn!
PETRUS. Emäntäni, hänen kaksi poikaansa ja tyttärensä seisovat alhaalla
kreivin seurassa ja pyytävät puheille-pääsyä.
JOHANNA. Ja ken on tuo emäntäsi?
PETRUS. Köyhä muukalainen, Jerusalemin-matkalainen, joka vaeltaa
nöyryyden manttelissa. Niin käski hän minun, palvelijansa, itsestänsä
sanoa.
JOHANNA (ojentaen maljan esimaistajalle; nousten). Hyvä, emäntäsi
tulkoon ja poikansa ja tyttärensä ja vaikka koko Noakin arkki. (Siirtyy
vasemmalle istuimelleen.)
PETRUS kumartaa nöyrästi ja kääntyy menemään.
ERÄS RITARI (Petrukselle, osoittaen tämän kirjaa; pilkaten). Saako
kysyä, paavinko bulla vai ihanko taivaan kartta on arvon priorin
kainalossa?
PETRUS (kuin suojellen suurinta aarrettaan; huomaamatta toisen pilkkaa,
hartaasti). Tämä on universumin kartta, täynnänsä taivaan ja helvetin
näkyjä. Tämä on taivaallisten ilmestysten kirja. Sen jokainen sivu
on Herran verellä valettu. (Hyväillen kirjaansa.) Sen sanat ovat
kirkkaammat kalleinta kristallia ja koreammat purppuraa ja korallia...
JOHANNA (keskeyttäen). No, priori pieni, nouda tuo emäntäsi.
PETRUS ikäänkuin hätääntyy ja poistuu kiireesti, hoviväen nauraessa.
JOHANNA (leikkiä laskien). Ettekö kuulleet? Neapelin Johannaa saapuu
kosimaan kaksi prinssiä yht'aikaa.
ERÄS RITARI (nokkelasti). Ja anoppi valmiiksi mukana.
JOHANNA (ritarille ). Sinä, ritari, käske valaisemaan soihdulla tuon
"kuningattaren" tietä. (Ritarin poistuessa.) Ei, ei, kaksi, kolme
soihtua! Ja nyt, ritarit, teidän on näyteltävä kosijaa... prinssien
sisarelle. Älkää saattako hovini mainetta viettelytaidossa häpeään.
Ja te, neidot, te saatte haastaa kanssani riitaa prinssien lemmestä.
(Naurua.) Ei noin, järjestykää kunnioittavammin ja tehkää tietä
"nöyryyden manttelille". — Kas noin. Nyt hiljaa kaikki...