on suuresti toiwomista, että uusi wapautemme päästäisi monta
yksityistä miestä Wirolaisten joukossa eräästä ilkeästä ja
häwäisewästä paulasta. Kielelläni par'aikaa on meidän koulutetut
miehet ja suuri joukko saksalaistuneita miehiä, ja suurin osa niistä
on sitä seuraa, josta eräs Wirolainen laulaja on laulanut, että he
"äkkiseltä owat Saksalaisiksi tulleet", Minun ajatukseni on tämä:
ei kenenkään Wirolaisen, joka talonpoikaisesta säädystä eroaa eli
koulunkäynnin kautta korkeammalle nousee, pidä eikä tarwitse siitä
syystä erota omasta kansastansa. Niistä, jotka siitä saakka, kuin
kylästä owat muuttaneet herraskartanoon tahi kaupunkiin asumaan ja
omatekoisen mustan nutun asemesta owat pukeutuneet siniseen tahi
muunkarwaiseen herrastakkiin eli ”palttoosen”, eiwät Wironkansaa
enää tunnekkaan sekä luulewat heti kohta muuttuneensa Saksalaisksi
ja sitten rupeewat puhumaan Saksan tai kalkkunan kieltä taikka muuta
renkutusta — niistä en tahdo tässä puhuakaan. Ne jo, Jumalan kiitos!
katoamistaan katoawat ja jolla on wähänkään ymmärrystä päässä, on jo
kauan semmoisia pitänyt narreina. Minä puhun tässä ymmärtäwäisemmistä
miehistä, semmoisista nimittäin, jotka, ollen Wirolaisten wanhempien
lapsia ja hywin koulutettuja miehiä, tulewat joko kauppamiehiksi,
käsityöläisiksi tahi maamittariksi taikka suuremmiksi maan omistajiksi
tahi kaupunkeihin jonkunlaisiksi ammattimiehiksi, mutta siitä asti,
joko heti kohta tahi aikaa woittaen, kokonaan unhottawat oman kansansa
ja wiimein rupeewat pitämään itseänsä Saksalaisina tahi jonakuna
muuna. Tämän mielipiteen kautta katookin heistä osan-otto kaikkiin,
mitä Wiron-kansaan koskee, sen riemuun ja suruun, sen hyötyyn ja
wahinkoon. Mistä tämä kansan ja esi-isien jättäminen tähän saakka on
tullut, myös ymmärtäwäisiinkin, ei ole waikea selittää. Wiron-kansa
oli orjakansa, poljettu, maahan sorrettu, waiwainen — mikä ihme siis,
että jokainen pyysi päästäksensä siitä erilleen, koska hänen elämänsä
onni sen kautta kaswoi. Nyt owat ajat ja asiat muuttuneet. Wast'edes
tämän ilkeän kansasta eroamisen ei sowi eikä tarwitse enää kestää.
Kuinka woipi kansan siwistys, walistus ja siewistäminen waurastua,
kun kaikki ne, jotta Jumalan awulla ja wanhempain huolella pääsewät
kauemmaksi tuin muut, eroawat kansasta? Kansa odottaa koulutetuista
miehistä itsellensä johtajia, ammatti-miehiä, apu-miehiä, wiisaampia
kanssaweljiä — ja ne, joihin kansa luottaa, käywät omaa tietänsä.
Kansan itse täytyy yhä wielä pitää huolta, siitä kuinka jokainen
omalla tawallansa eteenpäin tulee, ehkä moni ei tiedä huolta
pitääkään, waan antaa ajaa itsensä sinne, mihin tuuli puhaltaa. Ei!
asian ei tule eikä tarwitse semmoiseksi jäädä ja minä uskon lujasti:
se ei tulekkaan semmoiseksi jäämään. Ennen, kun Wiron kansa oli
kurjia, häwäistyjä orjia, silloin oli tämä mahdollista, waikka niin
ei olisi pitänyt olla — nyt, kun Wirolaiset owat wapaita waltakunnan
alamaisia ja suuremmaksi osaksi arwoisia talonpoikia ja siis arwoisan
säädyn jäseniä, koska kuuluwat waltakunnalle hywin tarpeelliseen
säätyyn, nyt ei woi enää niin olla eikä jaa niin olla. Wirolainen
jääköön Wirolaiseksi jokaisessa ammatissa, jokaisessa säädyssä,
sekä maalla että kaupungissa. Wirolainen weljeni! 308 olet kirkon:
tahi koulun-opettaja, kauppamies tahi käsityöläinen, lääkäri tahi
muu oppinut, lukkari tahi koulumestari, maamittari tahi kartanon
omistaja, — pysy uskollisesti kansasi jäsenenä, jakaa tämän kanssa
onnea ja onnettomuutta, riemua ja surua, katkeraa ja suloista, pyydä
woimiesi mukaan tehdä hywää tämän edistymiseksi, silloin olet kaikkien
edessä arwoisa mies, silloin olet tehnyt, mitä oikean perheen pojan
welwollisuus oli, illoin ei ole tulewa sukupolwi unhottama sinua
kiitollisuudella ja kunnioittamisella mainita. Sen wuoksi, on kaikin
puolin aiwan tarpeellista, ettei sinulta jää minkäänlaisia kieliä
eikä kirjoja oppimatta; tahi mitään wirkaa hakematta, waan mitä
enemmin sinä opit ja ymmärrät, sitä tarpeellisempi, hyödyllisempi,
kiitettäwämpi kansan jäsen sinusta tulee. Olkoon kullakin Wirolaisella
mikä takki hywänsä yllä tahi mikä wirka tahansa hoidettawana, jos
hänen sydämmessään maan on palawa rakkaus kansaa kohtaan, jos hänessä
maan on wakawa aikomus kansan kansa yhdessä ja sen hyödyksi Jumalan
pelossa työtä tehdä, silloin on hän myös todellakin wapaa Wironkansan
jäsen. Toiwomme siis sydämmestä, että meidän uusi wapautemme tästä
ilkeästä sukunsa kieltämisen ja tunnottomuuden paulasta päästäisi
kaikki rakkaat Wirolaisweljet, jotka wielä siinä owat, ja että he
siitä pääsisiwät wapaiksi, itsellensä kunniaksi, kansallensa hyödyksi.