Aamulla kun Lopo heräsi, löysi hän itsensä Ullan saunan lattialta. Olkia
oli vähän hänen allaan, toppanuttu tyynynään.
Kylmältä tuntui, ja kurjalta kaikin puolin. Paha elämä ja ilkeätä
katkua. Ei tiennyt oikein, kuinka pitkälle päivä oli kulunut; jäisestä
ikkunasta se vaan hämärtävänä pääsi sinne saunaan.
Nenäkin oli tukossa, ja suussa inha maku. Hyi!
Lopo kääntyi toiselle kyljelleen ja koetti selvittää ajatuksiaan. Hän ei
muistanut eilisestä päiväsiä mitään, ei kerrassa mitään. Ei tiennyt
sitäkään, kuinka oli tullut tänne, Ullan saunaan.
Päässä jumisi ja kolkutti. Sisästä nousi karvasta sappea kurkkuun; vähän
väliä häntä aina röystäytti.
Ei tehnyt mieli nousemaan. Koko maailma tuntui niin happamelta...
Ohoo! Nyt hän sen muisti ... näki selvästi edessään kapakan, olutpullot,
tupakan savun ja humalaiset miehet. Muisti omat laulunsa,
poikapalleroisen portin takana ja Villen...