PATRIARKKA, koko papillisessa komeudessaan tullen ristikäytävää
pitkin, sekä EDELLISET.
RISTIRITARI.
Mun mieleiseni
ei ole mies! En piittais tavata
ma prelaattia tuota paksua,
punaista, leppoisaa noin prameudessaan!
MUNKKI.
Ois teidän hänet vasta nähtävä
lähdössä hoviin. Nyt vain sairaan luota
hän saapuu.
RISTIRITARI.
Kuinka saakaan hävetä
Saladin silloin!
PATRIARKKA (tullen lähemmäs, viittaa munkille).
Tänne! -- Tämä kai
on ristiritari? Hän mitä tahtoo?
MUNKKI.
En tiedä.
PATRIARKKA (käyden ritarin luo, jolloin munkki ja muu seurue
poistuvat taammas).
Herra ritari, mik' ilo
on nähdä nuorta kunnon miestä! Oo,
noin nuorta vielä! -- Herran avulla
hänestä jotain tulee.
RISTIRITARI.
Arvon herra,
enempää tuskin kuin mit' on jo -- ehkä
vähemmän pikemmin.
PATRIARKKA.
Ma toivon sentään,
noin hurskas ritar' että kauankin
kukoistaa vielä hyödyks kristikunnan
ja kunniaksi Herran asian!
Ja kukoistaakin, jos vain taidolla
nuor' uljuus ijän kypsän neuvoa
haluaa noudattaa. -- Vaan muuten, millä
voin herraa palvella?
RISTIRITARI.
Sill' aivan, mitä
mun nuoruudeltain puuttuu: neuvolla.
PATRIARKKA.
Kernaasti vallan! -- Mutta neuvoon täytyy
myös tyytyä.
RISTIRITARI.
Ei sokeasti kai?
PATRIARKKA.
Ken sitä vaatiikaan? -- Ei todellakaan
saa kukaan jättää järkeä, min hälle
Jumala antoi, siinä käyttämättä,
miss' on se paikallaan. Vaan kaikkialla
se onko paikallaan? Oh, ei! Jos Herra
meit' esimerkiks enkelinsä kautta
-- sanansa palvelijan, toisin sanoin
opastaa armossansa keksintöön,
mitenkä tavall' erikoisella
me koko kristikuntaa palvelemme
ja kirkon menestystä tuemme, --
kenp' uskaltaisi silloin vielä käydä
järjellä tarkoitusta tutkimaan
Sen, joka itse järjen loi? Ja ken
lakia taivaan iki-ihanuuden
sääntöihin tyhjiin turhan kunnian
haluais verrata? -- Vaan riittää tästä.
Siis mistä neuvoamme pyytää herra
täll' erää?
RISTIRITARI.
Josp' ois seikka tällainen,
arvoisa isä: juutalaisell' ainut
on lapsi -- tytär --, jot' on kasvattanut
hän kaikkeen hyvään huolin hellimmin,
jot' enemmän kuin sieluaan hän lempii,
hält' itse saaden lemmen hurskaimman.
Nyt joku meikäläinen salatiedon
saa, ettei tytär ole juutalaisen,
jok' on vain lapsen jostain löytänyt,
tai varastanut, ostanut kenties;
laps kristityn on tyttö, kerrotaan,
ja kastettu, vaan juutalainen hälle
on uskons' antanut ja lukee hänet
vain juutalaisten heimoon, tyttärekseen:
arvoisa isä, sanokaa, mit' on
nyt tässä tehtävä?
PATRIARKKA.
Ma kauhistun!
Mut ennen muuta selittäkää, herra,
tapaus moinen olettamus onko
vai tosiseikka? -- Toisin sanoin: tuota
vain kuvailetteko, vai tapahtunut
niin onko, yhä tapahtuuko niin?
RISTIRITARI.
Ma luulin yhdentekeväksi sen,
arvoisan isän mieltä vain kun kuulla
ma halusin.
PATRIARKKA.
Vai yhdentekeväksi?
Kas niinpä ihmisjärki ylpeä
erehtyy hengellisiss' asioissa. --
Ei suinkaan! Nähkääs, jos tuo tapaus
vain pelkkää pilaa on, ei maksa vaivaa
sit' ottaa vakavasti harkitakseen;
vaan teatteriin teidät neuvon ma,
siell' onhan edulliset esittää
tuollaiset pro et contra. -- Vaan jos herra
ei teatteri-ilveineen vain pilaa
tee minusta; jos tapaus tosi on;
jos vielä meidän hiippakunnassamme,
Jerusalemissamme rakkaassa,
se sattunut on, -- silloin, niin...
RISTIRITARI.
Niin mitä --?
PATRIARKKA.
On silloin hetikohta juutalaista
sen mukaan rangaistava, mitä lait
niin keisarilliset kuin paavilliset
niin ilkeästä rikoksesta säätää.
RISTIRITARI.
Vai niin?
PATRIARKKA.
-- Ja noiden lakein tuomio
on juutalaiselle, ken kristityn
saa uskonluopioksi, -- mestauslava --
tai rovio --
RISTIRITARI.
Vai niin?
PATRIARKKA.
Mi tuomio
siis onkaan juutalaiselle, ken riistää
kasteensa liitost' orvon kristilapsen!
Sill' eikö ole kaikki riistoa,
mi lapselt' otetaan? -- se mikäli
ei kirkon hyväks tule.
RISTIRITARI.
Vaan josp' oisi
se lapsi kuollut kurjuuteen, jos sitä
ei juutalainen armahtanut ois?
PATRIARKKA.
Ei auta! Juutalainen poltetaan.
Parempi oishan ollut täällä kuolla
sen kurjuuteen kuin ikiturmiokseen
niin pelastua. -- Sitäpaitsi, mikä
on juutalainen Herran tehtäviin?
Jumala hänettäkin pelastaa
voi kenen tahtoo.
RISTIRITARI.
Vaan voi autuuttaakin
hänestä huolimatta -- uskoisin.
PATRIARKKA.
Ei auta! Juutalainen poltetaan.
Niin, jop' ois kolmasti tään vuoksi vain
ansainnut rovion! -- Ett' antaa lapsen
uskotta aivan kasvaa, jättää tyyten
sen ohjaajatta uskon velvoitukseen.
Se on jo julkeaa! Mä ihmettelen
teit' itseänne, herra ritari...
RISTIRITARI.
Muu jääköön rippiin, herra arvoisa,
jos Jumala niin suo. (Aikoo mennä.)
PATRIARKKA.
Kuink', ettekö
ees selitystä anna? -- lausu edes
nimeä konnan juutalaisen tuon? --
tuo häntä esiin? -- Neuvon tiedänpä!
Luo sulttaanin käyn oitis. -- Saladinin
meit' auttaa täytyy, täytyy: valallaan
sopimuskirjan on hän vahvistanut,
min mukaan suojelee hän kaikkia
pyhimmän uskontomme oikeuksia
ja oppeja, mit' omaksuu se ikään.
Meill' alkuteksti, Luojan kiitos, on,
käs'alansa on, sinettinsä meillä! --
Mun on myös helppo hälle valaista,
kuink' itse valtiolle vaarallinen
on uskonnottomuus! Kun mikään usko
ei ihmisiä sido, kaikki heltii
ja katkee kansalaisten siteet. -- Pois,
pois konnuus sellainen!...
RISTIRITARI.
On sääli, etten
noin oivaa saarnaa joutilaampana
voi nauttia! Ma Saladinin luo
oon kutsuttu.
PATRIARKKA.
Vai niin? -- No niin --- no niinpä --
RISTIRITARI.
Jos teidän korkeutenne vain niin toivoo,
ma kyllä sulttaania valmistan.
PATRIARKKA.
Oh, tiedänhän, ett' armon löytänyt
on herra Saladinin eessä. -- Pyydän
vain parhaiten mua hälle mainitsemaan.
Jumalan puolesta vain kiivailen.
Min liikaa teen, teen Hänen vuokseen vain. --
Sen herra huomatkoon! -- Ja eikö totta,
ritari, mit' on juutalaisesta
puhuttu tässä, arvelu vain oli? --
tai? --
RISTIRITARI.
Arvelu. (Poistuu.)
PATRIARKKA (itsekseen).
Min pohjiin kuitenkin
mun täytyy sukeltaa, jos suinkin voin.
Siin' onpa Bonafides-veljelle
taas tehtävätä. -- (Ääneen.) Kuules, poikani!
(Poistuessaan puhelee munkin kanssa.)