Huone Saladinin palatsissa. Orjat kantavat sinne joukon
rahapusseja, asetellen ne lattialle vierekkäin.
SALADIN ja kohta jäljempänä SITTAH.
SALADIN (tullessaan).
Sit' onpa totisesti loputtomiin!
Paljonko vielä on?
ERÄS ORJA.
Kai toiset puolet.
SALADIN.
Siis viekää loput sisarelleni! --
Vaan miss' Al-Hafi viipyy? -- Tämän saa
hän haltuuns' oitis ottaa. -- Tai sen ehkä
isälle ennemminkin lähetän? --
Se läpi sormeinihan soluis täällä. --
Lopulta tosin kyllä paatuukin,
ja juonta nyt on tarvis, ennenkuin
minulta liikaa liukee. Ainakin
saa köyhät tulla toimeen omillaan,
siks kunnes Egyptistä rahat ehtii. --
Vain hauta-almut kunhan jatkuvat!
Ja kunhan tyhjin käsin eivät lähde
pois pyhiinvaeltajat, kristityt!
Vain kunhan --
SITTAH.
Mitä nyt? Miks raha mulle?
SALADIN.
Siit' ota saatavas, ja mitä jää,
se talteen korjaa.
SITTAH.
Eikö Nathan vielä
ritarin kanssa ole saapunut?
SALADIN.
Hänt' etsii kaikkialta hän.
SITTAH.
Vaan katsos,
mä mitä löysin, penkoessani
koruja vanhoja. (Näyttää hänelle pientä taulua)
SALADIN.
Ah, veljeni!
Hän on, hän on se! -- Oli! oli! Ah!
Miks sinut, rakas, uljas nuorukainen,
niin varhain kadotinkaan? Sinun kanssas,
sun avullas mit' oisin tehnytkään! --
Tuo kuva mulle anna! -- Sen jo muistan,
sen hältä sisareni vanhempi
sai, Lilla, aamuna kun eräänä
hänt' ei hän laskenut ois syleilystään. --
Se veljen viime lähtö olikin! --
Ah, miksi hänet päästinkään, ja yksin! --
Niin, murhe Lillan surmas, eikä koskaan
hän mulle anteeks suonut, että matkaan
niin yksin hänet laskin. -- Niin hän katos!
SITTAH.
Poloinen veli!
SALADIN.
Vaan -- pois valitus!
Me kaikki kerran katoammehan.
Ja -- kuka ties --? Ei surma yksin suista
ain' nuorukaista hänen luontoistaan
päämäärästään. Myös muit' on vainoojia;
ja usein vahvin sortuu niinkuin heikoin.
Mut olkoon miten on! Mun täytyy sentään
ritariin nuoreen kuvaa vertailla;
mun täytyy nähdä, kuinka paljon petti
mua mielikuvitus.
SITTAH.
Vain siks sen tuonkin.
Mut anna, anna mulle. Minä voin
sen sanoa. Naissilmä parhaiten
sen ymmärtää.
SALADIN (sisäänastuvalle ovenvartijalle).
Ken? -- ristiritariko
siell' on? Hän tulkoon!
SITTAH.
Teit' en häiritä,
uteliaisuudella hänt' en tahdo
mä hämmentää...
(Istuutuu syrjään sohvalle ja laskee harsonsa alas.)
SALADIN.
Niin -- hyvä, hyvä! -- (Entä
millainen lie häll' ääni? -- Jossain piilee
viel' ääni Assadin kai sielussani!)