Palmujen alla, luostarin läheisyydessä, odottelee
RISTIRITARI NATHANia.
RISTIRITARI (käy edestakaisin, sisäisesti taistellen; puhkeaa
vihdoin sanoihin:)
Tääll' uhriteuras huokuu väsynyt. --
No niin! En halua, en halua
mä tietää, mitä liikkuu sisälläni,
en vainuta, tulee tapahtumaan. --
Tiedänhän: turhaan, turhaan pakenin.
Ja sentään: enhän myöskään muuta voinut. --
Nyt tulkoon mitä tulee! Väistää voinut
en liian äkillistä iskua,
kuin tarkoin, kuinka kauan kartoinkin. --
Siis nähdä häntä, jota himoitsin
niin vähän nähdä, -- nähdä, päättää, etten
pois silmistäni koskaan laske. -- Päätös --
mik' on se? Aie, teko; vaan mä kärsin,
mä kärsin vain. On yhtä: nähdä hänet
ja tuta, että kiinni kietoutui
jo häneen. -- Yht' on se ja siksi jää. --
Erillään hänest' elää -- sit' en voi
ees ajatella, kuolo ois se mulle,
ois sielläkin, miss' ikään kuolon jälkeen
me liemme. Jos on rakkautta tää,
niin totta -- ristiritar' rakastaa --,
niin totta rakastaa hän, kristitty,
tytärtä juutalaisen. -- Hm! -- Ja miks ei? --
Ennakkoluuloistahan useista
jo luopunut oon luvatussa maassa,
-- siks ikitoivon maa myös minulle! --
Minusta mitä ritaristo tahtoo?
Ma ristiritari oon kuollut sille
siit' asti kun jäin vangiks Saladinin. --
Pää, min sain lahjaks Saladinilta,
tää oisko entiseni? -- Uus se on,
ei tiedä mitään siitä, mitä vanha
sai uskoa ja sietää; paremp' on se:
isien ilmanalaan laatuisampi.
Sen tajuanhan. Vasta sillähän
niin aloin ajatella kuin on täällä
isäni varmaan ajatellut, ellen
lie kuullut hänestä vain taruja. --
Vain taruja? Vaan todennäköisiä:
ne todemmilta koskaan minusta
ei näyttäneet kuin nyt, kun vaaraa päin
ma horjun, missä kaatui hän. -- Niin, kaatui?
Ma miesten kera kaadun mieluummin
kuin seison lasten kanssa. Suosiotaan
minulle takaa esimerkkinsä.
Ja suosiota kenenpä lie muun
mun tarvis? -- Nathanin? -- Oh, suosiota
en paremmin kuin tukeakaan hältä
jää koskaan vaille. -- Mikä juutalainen! --
Ja juutalaisesta niin kerrassaan
myös käydä tahtoo! Tuoltahan hän rientää,
iloa säihkyin. Saladinin luota
ken muuten tuliskaan. Hoi, Nathan, hoi!