"Oletko hoitanut hevostasi?" kysyi Arthur.
"Kyllä; satula ei ollut oikein kohdallaan eilen", vastasi Galahad.
"Pelkäsin selän hieroutuneen rikki."
"Oliko se?"
"Ei, pesimme sen puhtaaksi, ja hevonen on terve tänä aamuna."
"Hyvä! Tahdon, että lähdet toimittamaan erästä asiaani."
Poika punastui mielihyvästä. Arthur katsoi häneen hetkisen.
"Tule tuonne nurkkaan, missä on varjoisaa."
He kävelivät linnan pihan poikki ja istuutuivat lavitsalle suuren
hallin ikkunoiden alapuolelle.
"Luuletko olevasi valmis ratsastamaan pois yksinäsi?"
"Kyllä", vastasi Galahad.
"Tässä on puhe muustakin kuin taidosta ratsastaa ja taistella.
Näillä asioilla liikkuessasi vaaditaan sinulta kohteliaisuutta ja
hienotunteisuutta. Katsohan, kun me lähetämme lähettilään hovista
jonnekin, pitää saada jotakin toimeen; mutta asia ei onnistuisi, jos
vain antaisimme määräyksiä."
"Miksi te epäonnistuisitte?"
"Ihmiset eivät tottelisi niitä."
"Tehän voisitte tietysti pakottaa heidät siihen."
"Mutta se olisi sotaa", sanoi Arthur. "Puhun hallinnosta. Jos annan
sinulle jonkun viestin vietäväksi jollekin vasallilleni, pitää sinun
jättää se hänelle sellaisella tavalla, ettei hän otaksu sitä miksikään
käskyksi, mutta kuitenkin tottelee. Sinun pitää puhutella häntä —
tarkoitan jokaista heistä — hänen omassa talossaan enkä halua, että hän
tuntee itsensä jonkinlaiseksi orjaksi. Mutta toiselta puolen en halua
lähettää kellekään tarpeetonta viestiä."
"Ymmärrän", sanoi Galahad. "Ehkä voisin onnistua paremmin, jos tuntisin
miehen, jolle puhun — hänen omituisuutensa, ne asiat, joita minun pitää
tai ei sovi mainita."
"Saat ne kyllä selville toimittaessasi tehtävääsi", sanoi Arthur.
"Juuri sitä tarkoitankin hienotunteisuudella. Olet ehkä oppinut sitä
hieman täällä seurustellessasi naisten kanssa."
Galahad päätti olla vastaamatta.
"Mieheni ovat mainioita silloin kun pitää tapella", sanoi Arthur,
"mutta paitsi isääsi, ei minulla ole senkään vertaa hienotunteisuutta,
että he voisivat lausua syntymäpäiväonnittelun hevoselle. Toivoakseni
sinä olet taitavampi siinä."
Galahad ihmetteli vieläkin, mikä sopisi oikeaksi vastaukseksi.
"Ovatko naiset hemmoitelleet sinut pilalle?" kysyi Arthur.
"En luule, kuningas, sillä naiset ovat olleet minulle ystävällisiä."
"Niinpä tietenkin. Mutta toivon, etteivät he ole täyttäneet päätäsi
aatteilla, kuinka sinun tulee käyttäytyä — millaiselle uralle sinun
pitää antautua, ja niin edespäin."
"Luulen alkavani ymmärtää, millaiseksi mieheksi haluan tulla", vastasi
Galahad. "Olen suuressa kiitollisuudenvelassa kuningattarelle hänen
antamastaan avusta."
"Tämä asia on tärkeä, jonka olen varannut sinulle", sanoi Arthur.
"Oletan, että voit lähteä matkalle heti?"
"Milloin vain käskette."
"No niin", sanoi Arthur, "pue varusteet yllesi, satuloi hevosesi ja ole
valmis ratsastamaan tuosta portista viidentoista minuutin kuluttua."
Hän nousi seisaalle, ja Galahadkin ponnahti pystyyn.
"Olen valmis. Mutta ette ole ilmoittanut minulle, minne pitää
ratsastaa."
"Odotan sinua täällä", vastasi Arthur. "Satuloi hevosesi. Ilmoitan
sinulle asian, kun lähdet matkallesi."
Niinä muutamina minuutteina, jotka Galahad viipyi poissa, Arthur käveli
edestakaisin. Muuan ohikulkeva tallimies kosketti lakkiinsa, mutta
kuningas ei huomannut sitä. Hän kohotti katseensa äkkiä kuullessaan
kavioiden kapsetta. Galahadin haarniska oli uusi ja vieläkin kiiltävä.
Kypärän silmikko oli ylhäällä, ja kiihkeät kasvot näyttivät erittäin
nuorilta.
"Olen valmis matkaan", sanoi hän.
"Hyvä on. Sinun pitää ratsastaa äitisi luo."
"Äitinikö luo?"
"Corbiniin", vastasi kuningas. "Hän tulee iloiseksi nähdessään sinut.
Jää sinne päiväksi tai pariksi, niin pitkäksi aikaa kuin näyttää
parhaalta. Ole hienotunteinen."
"Hyvä on", sanoi Galahad. "Ja millainen on viesti?"
"Sinä", sanoi Arthur.
"Kuningas Arthur, ette suinkaan karkoita minua pois hovista? Olenko
tehnyt jotakin, mikä on tuottanut teille pettymystä?"
"Ah, et!" vastasi kuningas. "Tule takaisin milloin haluttaa, ja täällä
on sinulle muita tehtäviä. Mutta sinä et ole tavannut äitiäsi tulosi
jälkeen tänne, ja hänen ilahduttamisensa tekee sinulle hyvää, ja saat
taas nauttia kotielämästä senjälkeen, kun ensi kerran olet katsellut
maailmaa."
"Minun olisi pitänyt sanoa jäähyväiset kuningattarelle."
"Minä sanon ne hänelle sinun puolestasi. Hän ymmärtää kyllä."