Arthur käveli takaisin linnaan Lancelotin ja Borsin kanssa.
"Kuinka poikasi edistyy?" kysyi hän.
"Paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Hän oli melko nuori tullakseen
tänne ja tunsi vain harvoja henkilöitä."
"Kun hän mielestäsi on valmis, lähetän hänet aluksi jollekin helposti
toimitettavalle asialle."
"Hän oppii paljon oleskelemalla täällä hovissa, luulisin; mutta minulla
ei ole aavistustakaan siitä, kuinka järkevästi hän käyttäytyisi
vastuunalaisessa tehtävässä."
"Sen selville saamiseen on olemassa vain yksi keino", sanoi Arthur.
He jatkoivat matkaansa hetkisen.
"Mitä luulet hänen oppivan täällä?"
"Käyttäytymistä, ensiksikin", vastasi Lancelot. "Sitä, kuinka hänen
pitää seurustella miesten ja naisten kanssa."
"Hänen pitäisi tietää, kuinka hänen pitää seurustella miesten kanssa",
sanoi Arthur.
"Hän kaipaa luullakseni muutosta, vaikkei ole ollutkaan täällä pitkää
aikaa", sanoi Bors. "Hän ei ole enää niin hullunrohkea kuin silloin
ratsastaessaan rinnallani. Etkö ole huomannut, kuinka miettiväiseksi
hän alkaa käydä, Lancelot?"
"Hän koettaa syventyä tähän uuteen elämään", vastasi Lancelot. "Se ei
voi tapahtua yhdessä silmänräpäyksessä. Vielä muutamia viikkoja täällä,
ja hän on hyvin perehtynyt."
"En ole varma siitä, haluammeko hänelle sellaista tulosta", sanoi
Arthur. "Epäilen, onko hovi sopivin paikka sellaiselle pojalle itsensä
löytämiseen. Hän kaipaa todellista maailmaa. Lähellä on liian paljon
naisia."
"En voi kuvitellakaan sellaista hovia, jossa ei olisi naisia", sanoi
Bors.
"Tarkoitat varmaankin, ettet tiedä sellaista", sanoi Arthur.
"No niin", sanoi Bors, "en usko haluavanikaan. Olen itsekin
jonkinlaisessa kiitollisuudenvelassa heidän luomalleen ilmapiirille. Se
hienostaa."
"En tiedä, onko meistä kukaan arvokas maailmalle hienostumisen vuoksi.
Gawaine on hienostunut. En voi kuitenkaan luottaa häneen, ellei hän ole
näkyvissäni."
"Gawainella on hyvätkin puolensa", sanoi Bors.
"Pidän hänestä hyvin paljon", sanoi Arthur, "mutta olen huomannut hänen
hienostumisensa".
He olivat nyt saapuneet linnan luo ja kuulivat ääniä penkereeltä.
"Keitä siellä on, Bors?"
"Kuningatar hovinaisineen ja Galahad, luullakseni."
"No niin, lähdenpä sisälle... Siinä sen nyt näet, Lancelot — kuningatar
ja Galahad."
"Kuningatar on ollut hyvin ystävällinen hänelle."
"Enkö sitä tietäisi? Senvuoksi hänen onkin parasta ratsastaa täältä
pois joksikin ajaksi. Hänestä tulee muuten meidän muiden kaltainen
näinä toimettomina päivinä. Luulen tuossa pojassa olevan jotakin
alkuperäistä, ellei sitä turmella huonolla harjoittamisella. Hän kai
kuluttaa suurimman osan ajastaan Ginevran luona, vai mitä?"
"Luulen niin."
"Lähetän hänet pois ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa, Lancelot.
Sinä ja minä kestämme paremmin innoitusta kuin hän."