Oli syksyinen iltapäivä, kun muuan pitäjän isäntä parin muun miehen
kanssa saapui Hanneksen luo koululle. Tehtyään hyvän päivän meni isäntä
kohta asiaan. Hän veti taskustaan pinkan papereita ja lopulta löysi
niiden seasta sen, jota etsi. Se oli velkakirja.
-- Tässä on meillä hyvin hämärä asia, alkoi mies.
-- Mitenkä hämärä?
-- Minä lainasin isäntä Karviselta puolikymmentä vuotta takaperin tuhat
markkaa...
-- Mitä hämäryyttä siinä?
-- Se on kummasti joutunut Juuso Kalliolle maksettavaksi. Hän sen
velkoi ja minä maksoin. Sanoi Karvisen siirtäneen velkakirjan hänelle.
Ja näkyyhän se siirto tästäkin velkakirjasta. Katsokaa!
Hannes katsoi. Velkakirja oli siirretty jo Karvisen eläessä Juuso
Kalliolle.
-- Mitä kummaa tässä sitten on? Isäntä Karvinen on kai siirtänyt syystä
tai toisesta sen Juuso Kalliolle. Hänelle olette sen sitten maksanut
niinkuin kuittaus näyttää. Asia on aivan selvä.
-- Ei se ole niin selvä. Vasta jäljestäkäsin minäkin siinä koukun
huomasin...
Hannes katsoi miestä silmät suurina.
-- Mikä siinä on koukku?
-- Siinä on se koukku, että sinä aamuna, jolloin sitten yöllä Karvinen
murhattiin, oli velkakirja vielä Karvisella.
-- Miten sen voitte todistaa?
-- Minä kävin sinä päivänä Karvisessa näiden miesten kanssa puhumassa
siitä velasta isäntä-vainajalle. Hän haki esille velkakirjan ja laski
korkoa. Korko tosin minulta silloin jäi maksamatta. Mutta nämä miehet
näkivät päältä, että velkakirja oli silloin vielä isännällä. Ja tuon
päivän me muistamme niin hyvin, se kun oli köyrisunnuntai.
-- No entä sitten?
-- Mutta siirto tämän velkakirjan mukaan on tapahtunut Juuso Kalliolle
jo ennen sitä päivää. Ja siinä se on koukku.
-- Mutta jos siirto oli merkitty velkakirjaan, vaikka kirjaa ei silloin
vielä oltu jätetty Juusolle?
-- Ei ollut merkitty. Oli juuri isännän kanssa puhetta, ettei hän sitä
kenellekään siirtäisi. Nämä miehet kuulivat päältä, kun isäntä lupasi,
ettei hän sitä siirrä.
-- Tämä on sekava juttu.
-- Sekava ja hämärä. Mutta opettajapa katsoo lähemmin sitä kirjoitusta,
jolla velkakirja on Juusolle siirretty. Eiköhän siitä lähtisi jotain
valkeutta?
Hannes katsoi.
-- Näyttääkö se Karvis-vainajan käsialalta? Yhä tarkempaan tutki Hannes
kirjoitusta.
-- Eipä juuri näytä. Mutta sitä on ainakin koeteltu jäljitellä...
-- Niin että siinä on toinen koukku... Hannes jäi mietteisiinsä.
-- Juuso Kallio on Karvisen pesän holhooja. Mutta tämän velkakirjan
pitäisi olla joutunut hänelle jo ennen. Uskallatteko jättää tämän
paperin minulle, niin minä asiaa lähemmin tutkin?
-- Uskallan. Juuso Kallio kerran kantoi minulta antamastaan lainasta
kaksinkertaisen koron, niin että minulle silloin jäi miestä kohti vähän
liivin alle...
-- Jätätte minulle paperin. Mutta teidän kaikkien täytyy olla aivan
vaiti, sanoi Hannes.
Miehet lupasivat ja menivät. Hannes kutsui Maikin.
-- Tiedätkö mitään Matti Harisen velasta isällesi?
-- Tiedän.
-- Suuriko se on?
-- Tuhat markkaa.
-- Onko velka siirretty Juuso Kalliolle?
-- Ei ole.
-- Mistä sen tiedät?
-- Sinä aamuna, jolloin perukirjoitus oli, oli velkakirja meidän
piirongin laatikossa.
-- Ätsh! Tässä on sittenkin alla rikos!
-- Missä?
-- Tässä on se velkakirja. Se on Juuso Kalliolle siirretty ja hänelle
maksettu.
Hannes selvitti miesten käynnin Maikille.
-- Juuso on sen pesästä varastanut! huudahti Maikki.
-- Niinkö luulet?
-- Mihin muuhun käsitykseen voi tulla!
Yhdessä he tutkivat siirtokirjoitusta. Se oli totisesti väärennetty.
Tässä olisi siis kysymyksessä velkakirjan varastaminen ja
väärentäminen. Kaunis työ mieheltä, joka kantaa esivallan antamaa rahaa
"rehellisyydestä"!
Hannes otti selvän, onko tämä kirja pesäkirjoituksessa. Ei sitä siellä
ollut.
Hannes meni Karvisen emännän luo. Emäntä paraallaan lauloi virttä
kahviserkkujensa kanssa. Sitten oli määrä lukea "Paratiisin
yrttitarhasta". Kun Hannes tuli, lähtivät juoruakat tiehensä. Sillä he
eivät oikein viihtyneet samassa seurassa, missä Hannes oli.
-- Rakas anoppi, alotti Hannes.
-- Se sinun anoppisi, uhosi emäntä.
-- Tehkää nyt ero Juuso Kallion kanssa! Minä varotan viimeisen kerran.
-- Koskeeko se sinuun niin kipeästi?
-- Koskee.
-- Koskekoon. Sinähän valmistatkin aina lähimmäisillesi pahaa. Mutta
etkö nyt voi iloita, kun sait rikkaan vaimon, seminaarisälli?
-- Minä otin Maikin rakkaudesta, mutta en rikkaudesta. Jos tekin
olisitte niin tehnyt, niin olisitte säästänyt itseltänne monta kyyneltä.
-- Köyhä rotta! Et kehtaa edes virttä veisata. Ja milloin olet käynyt
ehtoollisella? Sielläkin käyn minä kahdesti vuodessa. Mutta sinä olet
pakanaraukka, antikristus, juutalainen fariseus. Nytkin lähtivät
jumaliset ihmiset sinua karkuun.
-- Mutta eikö emännän kanssa voi puhua järjen sanaa?
-- Juuso Kallio on minulle rakas. Meille hän käy raamattua lukemassa.
Eikä tässä maailmassa ole häntä naisiin sanottu. Niin että semmoisen
miehen minä tahdon. Ja kohta ovat kuuliaiset.
-- Sitä vielä kadutte.
-- Pysy kotonasi! Saithan tästä talosta sohvat, joilla sopii istua.
Pakana sinä olet ja pakanana kuolet. Mutta jos teet kääntymyksen, niin
minä annan sinulle kaikki anteeksi, senkin että Maikin perkeleen avulla
viettelit. Kaikki annan anteeksi. Yksin senkin että Juuso Kalliota olet
solvaissut. Vaikka Juuso on sinun rinnallasi kuin loistava aurinko.
-- On aurinko, joka pimeyteen sammuu, puhui Hannes harmistuneena.
-- Taas rupeat häpäisemään.
-- Teidän elämän onnen tähden varotan teitä ehdon tahdon menemästä
toiseen onnettomaan avioliittoon.
-- Voi kuinka se tämä jälkimäinen on onnellinen! Sydämeni ilosta
hyppää, kun sitä ajattelenkaan.
-- Mutta vielä se tuskastakin hyppää.
-- Ole höpsimättä! Kävisit ehtoollisella, niin sinusta lähtisi pois
perkele. Se vanha mato sinua syöpi. Rukoile, hyvä mies, ja mene
ehtoolliselle!
-- Olen sanonut teille viimeisen varottavan sanan ja nyt lähden. Anoppi
on menossa kohti sellaista suurta surua, jonka rinnalla entiset olivat
vielä pieniä. Perästä kuuluu.
Hannes lähti. Kotona neuvotteli hän Maikin kanssa.
-- Minun rakkaat siskoni! Voi heitä raukkoja, joilla on sellainen äiti,
valitti Maikki.
-- Lapset pitää meidän pelastaa. Äidistä ei ole enää mihinkään muuhun
kuin Juuso Kallion syliin. Sen kanssa se elää ja sen kanssa se hukkuu.
-- Mutta mitä aiot tehdä tuolla velkakirjalla?
-- Aion sitä asiaa tutkia ja neuvotella viisaimpien kanssa.
-- Mutta jouduta tuota tutkimustasi ennenkuin he ehtivät avioliittoon!
Onhan hän silti minun äitini.
-- Minun pitää päästä lasten huoltajaksi. Ja kaksi nuorinta otamme
tänne koululle. Juuso Kallio pitää saada kohta pois pesän holhoojan
toimesta. Käyn nimismiehen kanssa asiasta puhumassa.
-- Olisi niin suuri asia, että juttu selviäisi ennenkuin äiti ehtii
tulla vihityksi. Se vielä puuttuisi, että hän joutuisi varkaan ja
väärentäjän vaimoksi.
-- Sietäisi saada äitisikin holhouksen alaiseksi. Mielestäni hän
ei ole aivan selvällä järjellä. Tai hän on sitten noita onnettomia
muoti-jumalisia, joita pintapuolinen uskonnollisuus on pilannut.
Se on tuommoinen maaseudulla jonkunmoinen muotitauti, joka tarttuu
henkilöstä toiseen. Sivistymättömät ihmiset ovat siihen hyvin halukkaat
lankeamaan. Se on jonkunlaista uskonnollista unissa kävelemistä.
Sen vastapainoksi tarvittaisiin juuri hyvää kirjallisuutta, joka
arvostelukykyä kasvattaa.-- Ja nyt minulle selvisi oiva ajatus.
Me tarvitsemme tänne Orjasaareen laina-kirjaston. Niin tuommoinen
hullutteleminen ainakin vähenee. Mutta mistä pohjaraha?
-- Myötäjäisistäni saat panna sata markkaa kirjaston aluksi. Äidin
sairaus sen kyllä ansaitsee, vaikkapa hän ei siitä kirjastosta enää
paraneisikaan.
-- Oikein, Maikki!
Ja sitten he suutelivat Orjasaaren lainakirjaston perustajaisia.