Parooni Sigesmundin kirje puolisolleen.
"Vanha, uskollinen puolisoni!
Sanoin sinulle, kun lähdin kotoa, että kävisin Konnyn
vastaanottajaisissa (hän tahtoo pidettäväksi kokouksia luonaan, sen
sijaan että niitä aina pidettäisiin hotellissa, eikä se ole ollenkaan
hullumpaa). Mutta tiedätkö, sitten kun minä vihdoin, pidettyäni
kelvottoman huonoa pelionnea osallani kreivi H:n luona, minne olin
saanut kutsun, pääsin vähän paremmalle puolelle (minulle sattui
neljä kyllin korkeata korttia), päätin jättää pelin toisen miehen
hoidettavaksi ja lähdin hetkeksi huvittelemaan herra poikani uuteen
huvitarhaan.
Älä luule, armollisin Louiseni, että olen vähintäkään harmissani
rakkaalle Konnyllemme siitä, että hän kulkee toista tietä kuin minä!
En voi koskaan unohtaa sitä auliutta, jota hän osoitti käydessään
koettamaan voimiaan diplomaattisella uralla. Hän tosin varsin pian
jätti sen uran, mutta minä annan vieläkin tunnustuksen yritykselle,
vaikka melkein (kun näen hänen syvän, joskin peitetyn rakkautensa
Hermineä kohtaan) alan epäillä, että Konny, joka ei tietänyt Herminen
tavallaan jo olleen silloin kihloissa Amalian nykyisen miehen kanssa,
ehkä oli kosinut ja saanut rukkaset.
Mutta, hyvä ystävä, älä millään muotoa loukkaannu Hermineen siinä
asiassa. Niin luottamuksellinen kuin suhteenne onkin, olisi hänestä
epäilemättä varsin tukalaa, jos olisin arvannut oikein. Mutta
toisaalta oli siinä tapauksessa todellinen ihme, että Konny tuli
takaisin. Minun on aivan mahdotonta keksiä, miten hän voi malttaa
ylpeytensä ja ennen kaikkea aran ärtyisyytensä niin paljon, että
kirjeellisesti teki toisen yrityksen. Konny-raukka, hän on tavallaan
erikoisluonne, mutta hän on niin komea mies kuin isä vaan konsanaan
saattaa pojakseen toivoa.
Sinä luulit, Louise rakas, että minuun koskisi, kun näkisin hänet
liberaalien riveissä. Ei ensinkään! Mutta siitä olin huolissani,
että hän ei kiintyisi _mihinkään_ muuhun kuin maanviljelykseen
ja kirjallisuuteensa. No, tulee olemaan hauska lukea hänen
matkaseikkailujaan. Mutta jos hän kunnostautuu valtiopäivillä,
niin olen vielä tyytyväisempi. Ja saat nähdä, että hän niin tulee
tekemään... Mutta kerran saavat kyllä sekä hän että monet muut
tunnustaa, että _jos_ uusien luutien onnistuu lakaista säätyeduskunta
pois, niin käy niille ehkä sitä vaikeammaksi lakaista omien oviensa
edustoilta joukko romua, mikä estää uutta täydellisyysmallia
täyttämästä kaikkia niitä monia vaatimuksia, mitä siihen nähden
tullaan asettamaan.
Menin siis rouva miniäni vastaanottajaisiin, sillä Konny oli
aamupäivällä sanonut minulle, että ensin juotaisiin teetä emännän
luona. Kuitenkin huomasin, kun vahtimestari — Konnylla ei ole
palvelijoita — oli päästänyt minut saliin, että neuvottelut ja
muut keskustelut olivat jo alkaneet isännän yksityishuoneessa. Ja
kun saliin johtavat ovet olivat auki, kuulin minä Konnyn komealla
äänellään, varsin lämmenneenä, mutta ei kiivastuneena, puhuvan
jotakin, mikä saavutti suosiota, sillä heti muuan suuri voimakas
tehtailija, kelpo mies, jolle minut sitten esiteltiin, kuten koko
seurallekin, jyrisi vahvistukseksi ikivanhoista laitoksista.
Minä hiivin nuoren vapaaherrattaren luo, jolla myöskin oli ryhmänsä,
missä Amalia häntä auttoi, vaikkei ollutkaan oikein hyvällä tuulella.
Amalia ajattelee nyt vain äidinvelvollisuuksiaan ja laski varmaan
minuutteja, kunnes pääsi lähtemään kotiin. Minä ehdin kuitenkin
tuskin muuta kuin tervehtiä ihastuttavaa Hermineämme ja kuiskata
hänen korvaansa: 'No, missä kveekaripukusi ovat? Konnyn silmät
varmaan kärsivät sinun kauniin sinisen pukusi loistavista väreistä',
ja hän hymyillen vastata: 'Olen tarjoutunut pyytämään niitä tänne
lähetettäväksi, mutta Konny ei ole sitä tahtonut', — kun poikani,
kädet ojennettuina, riensi luokseni ja, kuten minusta näytti, varsin
tyytyväisenä vei minut suureen piiriin, missä minä, suoraan sanoen,
rakas Louiseni, viihdyin niin hyvin, että tunsin itseni melkein
tyytymättömäksi, kun olin luvannut ehtiä illalliseksi takaisin
ensimäiseen vierailupaikkaani. Minun oli kuitenkin pakko joka
tapauksessa suorittaa loppuun pelihommani.
Tänään aikaisin aamupäivällä olin minä kuitenkin siellä uudestaan
ja lupasin syödä päivällistä heidän luonaan, mutta sanoin, että
aamuvisiitti oli omistettu nuorelle perilliselle, joka muuten
voi sanomattoman hyvin. Jos elämme, saat nähdä, että _hän_
tulee edelliseen sukupolveen. Konnykin on asettanut pyhäksi
velvollisuudekseni tarkkaan varoa jättämästä tätä maailmaa, ennenkuin
junkkeri Sigge on päässyt täysi-ikäiseksi, niin että hän, jos
Sigesberg menettäisi vanhan herransa, voisi ryhtyä sen hoitoon, ja
epäaristokraattinen maanviljelijä ja kirjailija Konny saisi ainaiseksi
jäädä asumaan rakkaaseen Kronebyhynsä.
No niin, olen vasta kuusikymmentäkaksi-vuotias, minä kykenen kyllä
vielä elämään kaksikymmentäyksi vuotta, jos Jumala niin tahtoo.
Mutta ellei, niin tapahtukoon hänen tahtonsa, enkä hetkeäkään pelkää
että poikani silloin ei käsittäisi velvollisuuttaan täyttää täällä
paikkani. Tunnen hänen hienotunteisen, tavattomasti tunnontarkan
sydämensä. Hän rakastaa meitä kumpaakin, jopa enemmän kuin itse
käsittääkään. Ja kaiken, mitä minä oikeudenmukaisesti puolestani
voin toivoa (enkä toivo mitään, mikä olisi vastoin hänen ankaria
mielipiteitään ja periaatteitaan), sen hän on tekevä, ja tekevä hyvin.
Konnyn täytyi lähteä johonkin kokoukseen ennenkuin minä lähdin
Herminen luota, joka, voitko uskoa, järjestää Konnyn käsikirjoituksia.
Se on suorastaan hämmästyttävää. Tunne, jota hän tuntee vaimoaan
kohtaan, on kovin erilainen kuin yleensä nuorten miesten; hän on
kerran sanonut minulle, että hän tahtoo seuraajattaressaan löytää
henkistä sympaattista rakkautta, jollaista hänen nyt ei tarvitsekaan
kaivata. Luonnollisesti hän kuitenkin pelkää itsenäisyytensä
joutumista jonkin sellaisen vallan alaiseksi, mikä ei ole
_henkistä_... No, Hermine on onneksi lahjakas nainen.
En voi olla mainitsematta, että Herminen kirjoituspöydällä oli
paketti, ja kun se oli avattu, avasin minäkin sen vuorostani, kun
nuori rouva saattoi miestään ulos.
'Ahaa', lausuin minä naurahtaen itsekseni, kun sain nähdä
mukiinmenevän, soman teräsharmaan villarepsin.
'No, mutta isähän toimittaa kotitarkastusta', huudahti rakas miniäni
palatessaan sisään ja hän kävi punaiseksi kuin ruusu ja hymyili
ihastuttavasti.
'Onko tämäkin niitten mallien mukainen, joita sinulla on kotona
vaatesäiliössäsi?'
'Tosiaan, isä rakas! Juuri nyt aamulla on mieheni, joka luultavasti
eilen osti sen, yllättänyt minut lahjoittamalla sellaisen minulle, ja
nyt aion minä yllättää hänet pukeutumalla hänen mieliväriinsä jo parin
päivän kuluttua. Aion pian juuri lähteä ompelijattareni luo.'
Sitten lähdimme yhdessä, ja nyt, rakas Louise, lopetan tähän, sillä
kolmen päivän kuluttua saat minut kotiin, ja joulun viettävät he
täällä.