_Sigesmundisi_."
Vapaaherratar Louisen kirje miehelleen.
"Rakas Sigesmund!
Miten olet voinut tällä tavalla peijata aviopuolisoasi, joka aina
on luottanut sinuun? Neljästä päivästä on nyt tullut seitsemän!
No, en ihmettele, vaikka syrjästä halusit kuulla poikasi puhuvan
porvarissäädyssä valtiopäivien tärkeästä asiasta. Sama halu olisi
ollut minulla, ja siksi, kun oli kysymys juuri _siitä_ asiasta,
suon sinulle anteeksi, että viime kerralla sain vain muutaman
rivin sinun itsesi asemasta. Tiedätkö, olin saanut hartaan halun
matkustaa pääkaupunkiin yllättämään sinut ja lapset, sillä uskon
täydellisesti vakuutukseesi, että Konny piti loistavan ja paljon
tunnustusta saavuttaneen puheen; mutta tiedätkö, että samalla
kertaa, kuin sinunkin kirjeesi, sain kirjeen myöskin sisareltani,
presidentinrouvalta. He tulevat tänne ylihuomenna, ja siksi pyydän
että kaikin mokomin riennät kotiin. Miten suoriutuisin presidentistä
sinun avuttasi?
Mainiota olisi, jos samalla saisit mukaasi Amalian, niin jäisi hän
tänne siksi aikaa kuin hänen vanhempansakin. Ja herra pormestarikin
saanee luvan hankkia itselleen aikaa tullakseen osottamaan
arvonantoaan.
Herminen kirjeestä saan sen käsityksen, että Amalia tuskin tahtoo
kuulla puhuttavan muusta kuin kalleista äidinvelvollisuuksistaan,
joista hän kuitenkin huolehtii jotenkin yksipuolisesti. Hän on kyllä
täydellisesti muuttunut, mutta kun äärimäisyydet koskettavat toisiaan,
tulee joskus liikaakin. Ihmettelen, onko hänen pormestarinsa nyt
onnellisempi? Amalia ei ole, lukuunottamatta yhtä iltaa, jolloin
oli Herminen luona, ollenkaan jättänyt kotiaan. Kokonaisen illan
uhraaminen konserttiin tai muuhun huviin olisi hänestä synnillistä.
Arvaan senvuoksi, että hän tahtoisi tulla tänne, missä hänen ei
tarvitse pelätä kiusauksia.
Miten aivan toisin käyttäytyykään meidän Herminemme! Hän ei unohda
vaimon, ei miniän, ei emännän eikä joka suhteessa huolekkaan naisen
velvollisuuksia äidin vuoksi. Ja kuitenkin on hän äiti viimeistä
tunnettaan ja veripisaraansa myöten. Hän on yksi noita harvinaisen
onnellisia, joka käsittää maailmansa _oikein_, tultuaan siihen,
eikä Konny koskaan olisi voinut saada vaimoa, joka paremmin
olisi ymmärtänyt ja arvokkaammin käyttänyt sydämensä ja älynsä
mahdollisuuksia.