_Louise von Z._"
Sanaakaan sanomatta otti Konny toisen kirjeen.
"Rakas, aina anteeksiantava täti!
Kirjoitan tässä aivan toisin kuin tavallisesti. Miksi salaisin tädiltä
sitä, mitä muut vaimot pitävät kunniana ja onnena. Vasta palatessamme
kotiin voin miehellenikin ilmoittaa asian, ja hänen täytyi luvata,
ettei kirjoita siitä. Mielettömänä, kuten aina, tahdoin että kaikki
tulisi yllätyksenä
Nyt olen kuitenkin niin kokonaan muuttunut, että minä, joka olin niin
rohkea, nyt olen kuin pelästynyt lapsi. Luulen että en jää elämään
senjälkeen, täti. Niin, uskon varmasti siten. Miten väärin on mennä
naimisiin... Ei, se oli synnillinen ajatus! En paljon tiedä, mitä
sanon, mutta tulen sitä onnettomammaksi, mitä lähemmäksi aika tulee —
ja nyt se on lähellä. Jos jään elämään, tulee minusta toinen ihminen;
mutta jos tämä kirje on _viimeinen_, niin suokaa anteeksi
ymmärtämättömälle
_Amalialle_.
J.K. En uskalla näyttää tätä kirjettä miehelleni. Hän tulisi
tavattoman huolestuneeksi. Hän vaalii minua mitä hellimmin."
— Niin, — sanoi Konny syvästi myötätuntoisena, — hänellä, tuolla
mies-raukalla, olisi tosiaan syytä käydä vähän _enemmän_ kuin
huolestuneeksi. Niin kevytmieliseksi olennoksi, kuin on ollut, ei
Amalia enää tule, ja tuollaiset aavistukset johtuvat vain heikkoudesta
ja puuttuvasta luottamuksesta _Häneen_, joka yksin voi auttaa.
— On vaikea päättää, kun mieli on sairas, — tuumi Hermine puoliääneen.
— Ei, täytyy otaksua, että vaimo, joka on joutumassa äidin pyhään
asemaan, rauhallisesti voi luottaa siihen, että kaikki käy hyvin.
Minusta on paljon käsittämättömämpää se vaikutus, minkä kirje teki
sinuun. En voi ymmärtää, miten Amalian kirje, Amalian, joka minun
silmissäni tämän jälkeen on paljon paremmassa valossa, on vaikuttanut
niin voimakkaasti. Sano minulle asia suoraan! Sinä varmaankaan et ole
oikein terve?
— Ehkäpä en ole. Älä kiusaa minua nyt juuri kysymyksilläsi. Huomenna
ehkä voin vastata.
Jos sanomme, että Konny oli aivan kokonaan hämmästynyt, ei se olisi
liiaksi sanottu. Tämä ärtyisyys, varsinkin äänessä, ja _häntä_, Konnya,
kohtaan!
Konny lähti, sanomatta sanaakaan. Hän oli hämmennyksissään, ja
hämmennys ilmeni, ensi kertaa hänen elämässään, niissä käskyissäkin,
joita hän antoi. Tämä saattoi hänet yhä pahemmalle tuulelle.