XI.

Kun päivän koittaessa katselin kiikarilla guanokaupunkia ja sen

lastauslaitteita, huomasin elevaattorisillan kaatuneen ja paljon

ihmisiä seisovan rannalla. Siis guanonsaanti oli toistaiseksi

mahdotonta. Puolenpäivän aikaan rouva Fiddler oli niin pirteä, että

hänet siirrettiin omaan laivaansa. Hänet saattoi kotiin neiti Ring

ja sanoi jäävänsä sinne, jos häntä siellä tarvittiin. Lähdin sitten

"proomukomennuksen" mukana Chimbin ja Teresian seurassa maihin.

Lelu, joka oli toistaiseksi jätetty Columbiaan, jäi kapteenin

valvottavaksi. Maanjäristys oli ollut kovempi ja aiheuttanut

enemmän vahinkoa kuin pitkiin aikoihin. Kiinalaisia oli hautautunut

kallionkielekkeiden alle. Heitä oli osaksi ruvettu kaivamaan esille,

mutta ei uskallettu tarmokkaammin yrittää, ennen kuin repeämät olivat

saaneet pysyväisen muodon.

Guanoa sai väliin kaivaa sylien syvyydestä, sitten kun kalliopaadet

oli räjäytetty sen päältä. Syynä siihen oli se, että vuosisatojen

tai -tuhansien kuluessa, lintujen lannan muodostuttua guanoksi,

maanjäristykset ja vulkaaniset purkaukset olivat särkeneet kallioita

ja viskelleet paasia guanokerrostumien päälle.

Muuten ainoastaan tiedemiehet uskovat guanon olevan linnunlantaa.

Kansa ja guanon lastaajat samoin kuin muutkin sen kanssa tekemisiin

joutuneet ovat toista mieltä, syystä ettei täällä näy eikä

miesmuistiin ole näkynyt lintuja. Perun rannikoilla esiintyvä guano

on harmaanruskeata, hienoa kuin nuuska. Chinca-saarilla, lähellä

rannikkoa, se on harmaata, siis enemmän alkuperäisen väristä.

Koska saippua ei vaahtoa merivedessä valtameren veden suolapitoisuus

on 4.3 prosenttia -- käytetään guanoa saippuana merivedellä

pestäessä. Tosin pyykki ei tule valkoista vaan vaalean keltaista,

mutta tämä ei haittaa pestäessä laivojen sivuja, kansia, veneitä,

siltoja j.n.e. Saippua-ainesta saa haaskata niin paljon kuin tahtoo.

Palattuamme oli mrs. Fiddlerin laivan vene Columbian sivulla.

-- Tässä on kirje teille, signorita, sanoi yksi venemiehistä ja antoi

Chimbille kirjeen. Siinä luki: "Tulkaa tänne, signorita. Ei täällä

mitään hätää ole, rouva Fiddler vain tahtoisi tavata teitä. Polly

King. J. K. Ei teidän tarvitse tuoda Leluta, jos hän vielä saa olla

Columbiassa."

Chimb ei lähtenyt rouva Fiddlerin veneellä, vaan meidän omalla

veneellämme illallisen jälkeen.

-- Emme uskalla jättää teitä ventovieraiden valtaan, viemme ja tuomme

teidät omalla veneellämme, sanoimme Chimbille.

Rouva Fiddler itse otti vastaan Chimbin, saavuttuamme hänen

laivaansa. Samassa tuotiin vene paraatirapun luo valmiiksi viemään

miss Kingiä amerikkalaiseen laivaan Chimbin noustua laivaan ja miss

Kingin lähdettyä rouva Fiddlerin veneellä, meillä Columbian miehillä

oli tilaisuus tarkata laivaa ja sen miehistöä. Laivan nimi oli Rose

Fiddler ja sen kotipaikka S. John, Nova Scotiassa, Kanadassa.

-- Luultavasti sen päällysmiehet, kapteenista alkaen, ovat bluenoseja

(sinineniä), päättäen laivan kotipaikasta, sanoi Fred.

Istuimme veneessämme, Fred, Mack, Charley, John Stonefield ja

minä. Olisimme uteliaisuudesta mielellämme vilkaisseet laivan

kannelle ja sen kanssiin nähdäksemme, minkämoisessa kunnossa laiva

yleensä oli, minkälaatuista väkeä siinä oli ja mikä nuotti siellä

vallitsi. Otaksuttavasti sen miehistö oli, kuten Fred oli arvellut,

bluenoselainen.

Sininokiksi sanottiin siihen aikaan merimiespiireissä Nova Scotiasta

ja New Foundlandista kotoisin olevien laivojen päällysmiehiä. He

olivat raakoja ja häijyjä ja kohtelivat miehistöä kuin pedot.

Harvoin he puhuttelivat miehiä nimiltä, sen sijaan "sinä senkin -- --".

Miehistö, joka tavallisesti oli hämäräperäistä väkeä, kirjavaa

kansallisuudeltaan -- eihän tavallinen kunnon merimies uskaltanut

pestautua bluenosilaivaan -- oli yhtä villi kuin upseeritkin.

Upseereilla oli aina revolveri takataskussa. Miehiltä otettiin

laivaan tultua ase pois. Veitsi, joka täytyi olla jokaisella,

katkaistiin keskeltä poikki. Ei ollut harvinaista, että upseeri ampui

miestä tämän ollessa ylhäällä taklaasissa jossakin toimessa. Oli

hyvin tavallista, että upseeri saadessaan käsiinsä vihaamansa miehen,

muiden miesten ollessa toisissa toimissa, hakkasi tämän nyrkeillään,

väliin hanspaakillakin niin kehnoksi, että tämä tuskin koskaan enää

tointui ennalleen. Kun tämmöinen sinikeltaiseksi hakattu mies sitten

makasi kojussaan pääsemättä liikkumaan, tuotiin hänelle lääkkeeksi

Englannin suolaa. Laivan apteekissa oli kymmenkunta eri lääkettä

käytettävänä, mutta niitä käytettiin miten sattui.

Pari kertaa oli roiston näköinen mies nostanut päänsä reilingin yli

ja katsellut meitä, sanomatta mitään. Komennuksesta, joka kuului

kannelta, kävi selväksi, että Rose Fiddler oli aito bluenoselaiva.

Kapteeni huusi:

-- Vahti hoi!

-- Kapteeni! vastasi vahti.

-- Mene buuvenpramiraakapuulle ja laita nuo jalusnuorat tuolla

parempaan kuntoon!

-- Kuulitko, senkin koiransikiö!

-- En minä saa niitä sen paremmiksi, kapteeni. Pursimieshän ne on

sitonut, hän joka semmoisen työn parhaiten ymmärtää ja osaa tehdä,

(Buuvenpramipurje on korkein kaikista.)

-- Jollet heti mene, lasken lyijyä kalloosi, kuuletko senkin...

-- Koetan, kapteeni.

-- Oikea roisto, tuo kapteeni. Hän tahtoo näyttää mahtiansa meille,

kiusaamalla tuota luultavasti ensi matkan poikaparkaa. Kuulitko,

kuinka lapsellisella ja pelonalaisella äänellä hän vastasi

kapteenille, sanoi Charley.

-- Hyvä, että otin revolverin mukaani. Jos tuo piru pistää päänsä

yli reilingin ja alkaa meitä komentaa, niin lasken lyijyä hänen

kalloonsa, ennen kuin hän ennättää ruveta meitä pommittamaan, sanoi

Mack.

-- Älä pelkää, Mack, ei se koira pure, joka haukkuu, sanoin.

-- Mitä sinä siinä kehnäät maalia laivan sivusta senkin urkkija,

huusi kapteeni minulle. Lähtekää heti tiehenne taikka minä...

-- Aiomme nousta laivaan ja ottaa mukaamme signorita Chimborazen,

sanoi John Stonefield.

-- Vai laivaan, te koiransikiöt, sanoi kapteeni ja asettui seisomaan

paraatirapulle, estääkseen meitä tulemasta.

-- Tieltä pois, huusi Mack, ryntäsi rappuja ylös ja tyrkkäsi

kapteenia, samassa silmänräpäyksessä kun tämän revolveri laukesi.

Luoti meni veneenpohjan läpi satuttamatta ketään, ja kapteeni lensi

pää edellä veneeseen Charleyn syliin. Vielä kuului laukaus, ja luoti

meni veneen sivun läpi, mutta samassa sai Charley revolverin pois

kapteenin kädestä. Kahakassa oli vene kaatumaisillaan. Peto saatiin

viimein vatsalleen veneen pohjalle ja Charley asettui sen selkään

istumaan. Molemmat laivan upseerit, ensimmäinen ja toinen perämies,

ilmestyivät näyttämölle, revolveri kädessä, ja laivasta kuului melua,

rännyt.

-- Laskekaa kapteeni siitä kirotusta veneestänne -- muutoin pamahtaa,

sanoivat bluenosit.

-- Laskemme heti, kun te laskette signorita Chimborazon vapaaksi,

huusin.

Roistot vetäytyivät loitommaksi ja rupesivat keskustelemaan. Silloin

hyppäsi Mack, käyttäen tilaisuutta hyväkseen, veneeseen.

-- Me annamme teille mrs. Fiddlerin, jos annatte meille kapteenimme.

Suostutteko tähän vaihtokauppaan?

-- Emme suostu, huusimme.

Aika riensi. Laivassa lyötiin kaksi lasia -- kello oli yksi. Kannelta

ei kuulunut mitään, eikä myöskään laivan sisäpuolelta. Siis roistot

nukkuivat viattoman unta. Vahtivuoroa piti vanhanpuoleinen mies ja

hän istui torkkuen skantäkillä; sen oli Fred nähnyt uskaltaessaan

hiipiä rappuja ylös. Me olimme myös ääneti veneessämme. Ainoastaan

kapteeni, joka makasi suullaan veneen pohjalla, puhkui ja kiroili

väliin hiljaa. Kun sitten kuulimme vahdinpitäjän kuorsaavan, päätimme

heittää irti ja antaa veneemme keinua jonkin matkan päässä laivasta.

-- Mikähän rapsahti, sanoi Stonefield.

-- Se oli vain vihellyspilli -- hälytyspilli -- joka putosi nukkuvan

vahtimiehen kädestä ja vieri laivan toiselle puolelle, sanoi Fred.

Päästyämme tarpeeksi etäälle laivasta, sanoi Mack: -- Kuulkaahan,

mitä minä kerron ja ehdotan. Kerkisin tuolla ollessani köyttää nuoran

peräsintankoon ja heittää sen pään laivan ulkopuolelle. Kerkisin

myös nähdä, että sen hytin ikkuna alahangan puolella, jossa Chimb on

valvonnan alaisena, vain riippuu saranoillaan ja on tarpeeksi suuri

täysikasvuiselle.

Muista laivoista kuului neljä lasia, mutta sitä ei kuulunut

bluenose-laivasta.

-- Nyt pojat! Ei kuulunut lasin lyöntiä täältä, siis kaikki nukkuvat,

sanoi Mack. Soudimme hiljaa lähelle laivan perävannasta ja näimme

Mackin asettaman köydenpään riippuvan vedessä, ihan ruorin kohdalla.

Mack riisui kengät jaloistaan ja kiipesi kuin kissa köyttä myöten

laivaan.

-- Antakaa minun kääntyä selälleni, en jaksa enää olla tässä

asennossa, sanoi kapteeni.

-- Olkaa hiljaa, kuiskasimme kapteenille.

-- Jollette suostu pyyntööni, niin rupean huutamaan ja herätän koko

laivan, sanoi kapteeni hiljaa kuiskaten.

-- Kun selviydymme tästä, niin saatte paremmat olot.

Oli kulunut jo parikymmentä minuuttia, mutta Mackin toimenpiteistä ei

kuulunut eikä näkynyt mitään. Arvelimme roistojen kuristaneen hänet

ja pistäneen kiinalaisten tavoin puukon kaikessa hiljaisuudessa hänen

sydämeensä.

-- Luultavasti he ovat murhanneet Chimbinkin. Signorita on pelastanut

minun henkeni; nyt on siis minun vuoroni koettaa pelastaa hänen

henkensä, jos se enää on pelastettavissa.

-- Jos minä pääsisin tuota köyttä myöten ylös, niin menisin ottamaan

selkoa asiasta, sanoi Charley.

-- Charley ja mr. Stonefield eivät pääse köyttä myöten ylös, ja Fred

on liian siivo, siis minä nousen laivaan, sanoin.

-- Pysykää ihan lähellä vannasta, että pääsemme köyttä myöten

takaisin veneeseen, jos hengissä palaamme. Jos alkavat pommittaa

teitä, niin vetäytykää ensi hädässä vannaksen alle.

Otin veneen perätuhdon alla olevasta lokerosta kapteenin revolverin,

jossa oli neljä panosta, ja pistin sen poveeni. Puoli minuuttia sen

jälkeen seisoin Mackin mainitseman hytin raollaan olevan ikkunan

luona. Sieltä kuului hiljaista puhetta. Tunsin selvästi Chimbin

ja Mackin äänet. Ihmeellistä, ajattelin -- mutta ei tässä ollut

ajattelemisen aikaa.

-- Minä olen West, mitä tietä pääsen sinne?

-- Odota vähän, sanoi Mack ja tuli samassa ulos kajuutan etupuoleisen

oven kautta.

-- Kuinkas sinä?

-- Ole huoleti! Ei täällä ainakaan suurta hätää tule. Koko laiva

on sikahumalassa, paitsi tuo nuori ensikertalainen, jonka kapteeni

illalla komensi buuvenpramiraakapuulle. Hän istuu hytissä rouva

Fiddlerin ja Signoritan luona.

Minä pujahdin ilmoittamaan heille, että kaikki on lähtövalmista.

Rouva Fiddler itkee signoritan lähtöä, ja signorita ei tahtoisi

jättää häntä yksin petojen raadeltavaksi. Herrat upseerit,

ensimmäinen ja toinen perämies, makaavat viinakuolluksissa salongin

lattialla. Toisella on revolveri kädessä ja toisen takataskussa on

revolverinpää näkyvissä. Aioin koettaa ottaa pois revolverit, mutta

jätin sen vielä sikseen. Nyt ei enää ole mitään vaaraa; pirut ovat

jo siksi kuolleita. Menimme salonkiin. Täällä oli kauhea pisconhaju.

Pedoilla ei ollut parempaa juoma-ainetta, siksi olivat täyttäneet

itsensä tuolla halvalla, haisevalla Perun köyhän kansan viinalla.

Etelä-Amerikan länsirannikolla on tämän väkijuoman nimi pisco ja

itä-rannalla casache.

-- Ota sinä, West, nyt toimeksi noiden ampuma-aseiden kaappaaminen.

-- Kyllä.

Ennen kuin Mack ennätti ehdottaa, miten tämä kaappaus tapahtuisi, oli

se jo tehty. Se roisto, joka piti asetta kädessään, puristi kättään

kovempaan kiinni ja murisi koskettaessani asetta, mutta lähtihän se

silti irti.

-- Nyt olemme herroja tässä laivassa; meillä on neljä revolveria ja

laivassa tuskin ainoatakaan.

Kun tulimme hyttiin, oli rouva Fiddler polvillaan Chimbin edessä.

-- Jos lähdette pois, tappavat roistot minut.

-- Ja myöskin minut, sanoi Chimb.

-- Minut ne luonnollisesti ripustavat raakapuunpäähän, sanoi

ensikertalainen.

-- Kuulkaa, mitä sanon teille, rouva Fiddler, ja sinä

ensikertalainen. Te, rouva, kokootte heti korvakoristeenne,

rintasolkenne, jalokivenne, sormuksenne, kultaketjunne, rahanne ja

arvopaperinne sekä laivan vakuutuskirjan, jos sellaista on. Sinä

ensikertalainen et kokoo mitään, sillä sinulla ei luullakseni ole

mitään koottavaa. Etkä sinä saa pistää nokkaasi kanssiin, missä

juopuneet roistot nukkuvat. He voisivat herätä, sinä et osaa pitää

suutasi kiinni.

-- Mainitsemanne kalleudet ovat tuossa pienessä raudoitetussa

kirstussa. Viekää se, jos tahdotte. Jos kuolen, on Lelu perijäni.

Muistakaa, mitä olen sanonut, että uskallatte pelotta vannoa, mitä

olette kuulleet. Minä en aio lähteä laivastani ja toivon, että

signorita lupauksensa mukaan ei jätä minua yksin tänne. Onhan toivoa,

että jään henkiin.

-- Ensikertalainen! kanna kirstua minun kanssani.

-- Columbian vene hoi!

-- Täällä! kuului vastaus.

-- Ottakaa vastaan kirstu!

Köytin köyden kirstun ympärille, niin kuin sen vain merimies osaa

köyttää ja riiputin sen veneeseen.

-- Olkaa varovaisia, ettei tuo kirstu joudu mereen. Sen sisältö on

arvokas.

Nähtyäni, että kirstu asetettiin varmaan paikkaan, sanoin: -- Tehkää

tilaa, täältä tulee paljon lisää, pitäkää vain vene vannaksen

kohdalla.

-- All right! kuului veneestä.

Laitoin sitten kahden nuoran päähän polsteekin -- silmukan, joka ei

suurene eikä pienene, veti sitä mihin päin hyvänsä -- niin suuren,

että sen voi vetää pään yli kainaloiden alle. Sitten veimme Mack ja

minä puoliväkisten Chimbin samaan paikkaan, mistä kirstu oli laskettu

alas, panimme polsteekin hänenkin ympärillensä ja laskimme hänet

veneeseen. Viimeinen temppu oli vielä tekemättä -- Rouva Fiddler.

Kaikeksi onneksi hän ei laisinkaan vastustellut, kun oli nähnyt

Chimbin menevän laidan yli.

-- Minä olen niin hauras ja pehmoinen, että tuo nuoransilmukka syöpyy

hentoihin ronkkaluihini asti; samaten syöpyy se käsivarsiluihini.

Panimme parhaan pakkaus- ja köyttämistaitomme näytteille, ja sitten

rasvakimpale yli reilingin.

-- Älkää säikähtäkö, mrs. Fiddler, jos vähän kastutte, me laskemme

teidät veneen viereen veteen. Emme uskalla laskea teitä veneeseen,

ehkä loukkaantuisitte.

Laskimme hänet sitten niin nopeasti kuin mahdollista -- ehkä vähän

liiankin nopeasti. Hän ennätti vain huutaa ai!, mutta oli ihan vaiti,

kun pehmoinen tuli pehmoista vastaan -- vesihän on pehmoista. Meidän

täytyi sitten vetää vene perävannaksen alle ja tukea sitä pitämällä

kiinni ruoripultista; muuten emme olisi saaneet rouvaa veneeseen.

-- Mitä nyt aiotte tehdä minulle? kysyi kapteeni.

-- Laskemme teidät laivaanne niin pian kuin olemme ottaneet tuon

ensikertalaisen veneeseen. Samassa näkyikin nuorukainen laskeutuvan

köyttä pitkin veneeseen.

-- Saanko revolverini? kysyi kapteeni.

Ette voi saada sitä nyt, mutta myöhemmin mahdollisesti. Meillä on

teidän upseerienne revolverit myös.

-- Vai niin, ja sitä paitsi olette ryövänneet ja viekoitelleet

emäntämme rouva Fiddlerin ja nuorimman jungmannin pois laivastani. Te

olette runnelleet ja kiusanneet minua kuin villit. Jäseneni tuskin

enää paranevat. Mutta kosto tulee!

Kapteeni piteli kiinni siitä köydestä, joka oli ollut meidän

kulkuneuvomme laivan ja veneen välillä, ja alkoi kiivetä sitä myöten

ylös.

-- Ette te sitä tietä pääse laivaan, me viemme teidät paraatirapulle.

Kun kapteeni sitten vaivalloisesti oli noussut veneestä laivaan,

huusi Mack: -- Syökää Englannin suolaa!

-- Kosto tulee! vastasi kapteeni ja heristi nyrkkiään.