XIV.

Rakas Kristian Fredrik!

Autuaan äitisi kuoltua, jonka liian aikaista poismenoa vieläkin

suremme, en muista olleeni niin content ja hyvällä mielellä kuin tähän

aikaan. Jokaisen ihmisen elämässä on aika, jolloin hänen olentonsa ja

sisällinen luontonsa ikäänkuin muuttuu ja toiseksi vaihtuu. Hänen

harrastuksensa ovat samat, se into, millä hän työnsä toimittaa, ei

vähene; ja kuitenkin saa hän, tämän ajan tultua, ikäänkuin toiset

silmät, millä voi nähdä, ja osaksi toiset tunteet, millä voi tuntea.

Se muutos, jota näin olen vaan epäselvästi voinut kuvata,

välttämättömästi tapahtuu kun nuoruudesta astumme vanhuuden ikään, ja

tämän askeleen olen minä astunut viime vuosina äitisi kuoltua; kiittäen

armollista Jumalaa, voin minä tänään sanoa että olen onnellinen

ollessani vanha mies.

Varsinkin on sydämeni täynnä kiitollisuutta ajatellessani, kuinka

paljon ruumiillista voimaa ja terveyttä minulla vielä on, ja varsinkin

että minulla on henkistä verveä, jotta ei mikään, joka tähän asti on

sieluni voimia puoleensa kääntänyt, vielä ole käynyt minulle vieraaksi

tai yhdentekeväksi. Mieleni on ainoastaan tyynempi, aivot toimittavat

paremmin functioniansa, himojen häiritsemättä, nuoruuden, välistä

liiallisen innon sijaan on astunut kypsyneen miehen tyyni

miettimis-voima.

Minä kirjoitan tänään sinulle tavallista laveammalta, rakas poikani, ja

aineista, joihin tavallisesti emme ole koskeneet correspondenceissamme;

mutta syynä siihen on haluni saada sinua käsittämään ne olot, joihin

kerran joudut, niinkuin myöskin toivoni, että tämä kirje on oleva

viimeisiä, joita kirjoitan ollessamme näin kaukana toisistamme. Sillä

nyt ja vast'edes se on toivoni ja isällinen tahtoni että entisten

sopimuksiemme mukaan palajat kotias ensi keväänä; sinun päätettäväksesi

jätän tahdotko palata kotia Parisin ja Kyöbenhamnin kautta vai tahdotko

lähteä takaisin Englantiin, tullaksesi sieltä jollain ensimmäisistä

merikrapu-laivoista.

Ilolla olen näkevä sinua kotona taas hyvissä voimissa, ja minä toivon

että sinä puolestasi olet menestyvä ja oleva onnellinen näissä oloissa

sekä työtä tehdessäsi kauppatoimessamme. Ei ole mennyt mielestäni että

itse pidin Sandsgaard'ia tomuisena nurkkana kun suuresta maailmasta

sinun ijälläsi palasin, monta vuotta ulkomailla oltuani, Vaan elämäni

kokemus on minulle opettanut että mies, jolla on järjellinen elämän

filosofia ja siveelliset mielipiteet, helposti tulee toimeen minne vaan

kohtalo hänet asettaa. Ja minä rohkenen toivoa että, vaikkapa

tulisitkin suoraan Parisista, et ole pitävä Sandsgaard'ia aivan

ala-arvoisena olopaikkana; olen nimittäin viime aikoina antanut

sievistää ja decorerata päärakennusta, jotta minusta ei muuta näy

manqueraavan, kuin joukko nuoria ja iloisia ihmisiä loihtimaan esille

niitä aikoja, joissa muistoni vielä rakkaudella viihtyy, vaikka

kaipauksen ja surun huntu niitä puoleksi peittää.

Epäilemättä se seikka on herättänyt huomiotasi, että minä

viimeaikaisessa correspondenceissamme täydellä intentionilla olen

pyytänyt saada sinua tutustumaan asioihimme koko niiden laveudessa sitä

myöten kuin se on ollut mahdollista minulle, rupeamatta liian lavealta

niistä kirjoittamaan. Minä pidän sinua nimittäin jo apulaisenani ja

associena, joksi en voi pitää sinua sopimattomana, vielä vähemmin

kelvottomana, päättäen kirjeistäsi ja kirjanpidostasi sekä

esimiehiesi lausunnoista sinusta ollessasi ulkomailla. Tiedät

siis että kauppahuoneellamme on ollut hyviä vuosia; tavallisesti

kauppamies ei sitä mielellään sano, mutta meidän kesken voin sanoa:

kauppahuoneellamme on ollut tavattoman hyviä vuosia. Sinä olet siis,

kuten toivon, iloisella hämmästyksellä huomaava, että moni kauppahaara,

jota tähän asti, resourcien puutteessa, en ole voinut tarpeeksi

cultiverata, nyt niinkuin nuoret kasvit, runsasta sadetta saatuansa, on

ilahuttavalla tavalla kasvanut, kun käytettävissäni on ollut contantia

rahoja. Kotia tullessasi olet siis löytävä avaran työalan nuorille

voimillesi, samalla kuin pääset kärsimästä sitä huolta ja pelkoa, jota

minä monena vuotena, sinun ja kenenkään tietämättä, olen kärsinyt.

Minä tulen nyt siihen kohtaan kirjeessäni, jota täydellä syyllä sopisi

sanoa sen pää- eli cardinali-kohdaksi: nimittäin Worsen ja meidän

välisiin suhteisin. Correspondenceissamme emme paljon ole koskeneet

tähän asiaan; kuitenkin olen ollut huomaavinani että ainoastaan lapsen

kunnioitus on estänyt sinua ankarammin arvostelemasta minun asemaani

Worsen suhteen sekä hänen ottamista kauppahuoneesemme. Tahdon siis,

rakas Kristian Fredrik, kerran sanoa sinulle selvillä sanoilla:

se oli kauppahuoneemme pelastus, ni plus ni moins. Voipi olla että tämä

seikka on hieman alentavaista meille; mutta itse puolestani en voi

nytkään käsittää asiaa toisin, kuin että se olisi ollut vieläkin

alentavaisempaa ja creditillemme vahingollisempaa, jos me vähitellen ja

salassa olisimme vastaanottaneet subventionia omilta kippareiltamme.

Sentähden minä itse vaadin toiminimen muuttamista, syystä että katsoin

oman arvomme vaativan suoraa käytöstä, ja myöskin niiden principien,

jotka vallitsevat solidissa kauppamaailmassa. En tahdo kuitenkaan

kieltää että minusta tuntui raskaalta jättää isäni vanha toiminimi,

enkä ole huomaamatta niitä rettelöitä, jotka voivat syntyä tästä

kumppaniudesta. Näitä seikkoja olen minä viime aikoina tarkasti

miettinyt, ja aikomukseni on tämän kirjeen kautta selvittää sinulle

nykyistä asemaa sekä lyhyesti esittää sinulle yleisissä piirteissä

tuumani, jotka tulevaisuudessa toivon voivani realiserata.

Vanha Jaakko Worsemme on tätä nykyä hyvin sairas, ja, päättääkseni

käynnistäni hänen luonansa muutamia päiviä sitten, en voi, paha kyllä,

epäillä että hänen päivänsä ovat luetut; hänen avioliittonsa tuli

hänelle, kuten ennustin, huonoksi onneksi, sillä, niinkuin arvattavasti

tiedät, hänen vaimonsa on noita hengellisiä haaveksijoita, ja näiden

muutamien vuosien kuluessa on hänen onnistunut, äitinsä ja tuon pyhän

joukon avulla, siihen määrään turmella vanhaa Worseamme, ett'en tahdo

tahrata tätä paperia kuvaamalla hänen surkeaa decadenceansa, vaan

tahdon ennemmin, tukehduttamalla suruni ja harmini, pysyä ainoastaan

käytännöllisissä asioissa.

Kun nyt Jaakko Worse kuoleman kautta eroaa -- ja, hänen nykyiseen

tilaansa katsoen, emme voi muuta, kuin toivoa hänelle pikaista ja

helppoa loppua -- on siis perinnön-jako toimitettava hänen leskensä ja

hänen poikansa välillä ensimmäisestä avioliitosta, ja tältä taholta

helposti rettelöitä voi syntyä kauppahuoneellemme.

Päästäksemme niistä olen minä päättänyt, ajan tultua, tarjoutua

lunastamaan nuoren herra R. Worsen osan kauppahuoneessamme selvillä

rahoilla, jonka tarjomuksen luulen hänen hyväksyvän niin hyvin siitä

syystä että aion offererata hänelle melkoisen rahasumman, kuin siitä

syystä että hän minun, ehkä pintapuolisen päättämiseni mukaan, hyvin

mielellään ottaa runsaan määrän selviä rahoja tai helposti kaupaksi

meneviä arvopapereita. Kuten jo ylempänä mainitsin, en liioin tunne

tuota nuorta miestä, mutta sen käsityksen olen kuitenkin saanut, että

nuori herra R. Worse ei ole niitä henkilöitä, joidenka kanssa me

tahtoisimme työtä tehdä. Minä kyllä luulen että minä, niin kauvan kuin

sallimus suo minulle voimia johtaa asiat, voisin pitää hänet alallansa,

mutta en kuitenkaan tahdo vaivata sinua compagnonilla, johon emme voisi

täydelleen luottaa.

Tämän muutoksen toivon saavani panna toimeen ennenkuin palajat, ja

toivon sinun sitä hyväksyvän. Tosin on se vähän loukkaava, tuo lyhyt

kumppanius Worsen kanssa; mutta toiselta puolen emme koskaan saa

unhottaa että vanhan Jaakko Worsen rahat meidät pelastivat; täten

painan siis sinun mieleesi, että pidät tätä perhettä silmällä; meidän

tulee aina töin ja sanoin sitä auttaa.

Tämän affairen järjestettyäni on mieleni oleva tyyni; ja minä toivon

että meille sitteki vielä jää kaunis sarja vuosia, joiden kuluessa

yhdessä saamme työtä tehdä "Garman & Worsen" hyväksi.

Jos sinä nyt jo olet tullut Parisiin, niinkuin otaksun viimeisestä

kirjeestäsi päättäen, niin sinulla varmaankin on ollut ilo tavata

veljesi Richard legationissamme, minne tämän kirjeenkin lähetän.

Epäilemättä teillä molemmin puolin tulee olemaan paljon hauskuutta ja

hyötyä toinen toisenne seurasta tuossa suuressa kaupungissa. Veljesi

Richard voi relationiensa kautta saattaa sinut seurapiireihin, mihin

muuten et voisi muukalaisena päästä; toiselta puolen en ensinkään

epäile että sinun läsnäolosi monella tavalla voi hyödyttää nuorempaa

veljeäsi.

Seurauksena siitä elämän-urasta, jonka Richard on valinnut, ovat

suuremmat expensit ja ylöllisempi elämä kuin kauppiaalle olisi

soveliasta; huolimatta siitä lasken kuitenkin sydämellesi että

kehoittaisit Richard'ia rajoittamaan menojansa vähäisen. Älä ymmärrä

minua niin että tarkoitukseni olisi vaatia teitä käyttämään lyhyttä

yhdessäoloanne siten, että sinä antaisit hänelle ankaria lectiones, en

myöskään tahdo että sinä puhut hänelle niin, että hän arvelee minun

olevan pahoillani. Päinvastoin toivon että molemmat käytätte oloanne

Parisissa iloisten ja kauniitten muistojen keräämiseen, johon on niin

monta oivaa tilaisuutta tuossa kaupungissa -- tietysti siinä määrässä

ja semmoisilla kulungeilla, kuin sopii gentlemanille meidän

asemassamme, kuitenkin aina välttämällä tarpeetonta tuhlaamista, joka

ainoastaan on huonosti cultiverattujen turhamainen halu kerskailevaan

ostentioniin. -- Koska veljesi olo Parisissa arvattavasti tulee

kestämään kauemmin kuin sinun, olen toimittava accreditiviä, jotka

kauppahuone lähettää teille tässä samassa postissa Richard'in ordrelle;

ja puhuessani nuoremmasta veljestäsi tahdon, meidän kesken, vielä

ilmoittaa sinulle jotakin. Minun kuoltuani et tule löytämään mitään

contoa Richardin nimellä. Hänen kasvatuksensa on, monesta syystä, ollut

sinun kasvatustasi kalliimpi; mutta kuitenkin on minun tahtoni että te

hyvinä veljeksinä ja'atte tasan; neuvon sinua sentään ainoastaan

osittain maksamaan veljellesi mitä hänelle tulee, ja pyydän sinua

olemaan hänelle tykkänään antamatta viimeistä osaa.

Sillä minä pelkään että Richard veljelläsi, kaikkien hänen

luonnonlahjojensa ja kauniitten ominaisuuksiensa rinnalla, on hyvin

vähän kykyä kokoomaan ja säilyttämään maallista tavaraa. Sentähden

sinä, rakas Kristian Fredrik, joka suosiolliselta luonnolta olet saanut

tämän ky'yn, saat olla Richardin veljellisenä holhoojana. Sano tuolle

rakkaalle pojalle sydämellisiä terveisiä minulta, pyydä että hän jonkun

soitannon harrastajan avulla tuttavapiiristänsä sinun kanssasi valitsee

hyvän flyygeli-pianon Erard'ilta; sitten pitää sinun toimittaa se

hyvästi sisäänpakatuksi ja tänne lähetetyksi, jos et itse voi ottaa

sitä mukanasi keväällä tullessasi. Meidän vanha claver ei vastaa

nykyajan vaatimuksia äänen mahtavuuteen katsoen, ja äitisi kuoltua on

minun tuskallista kuulla noita vanhoja säveleitä, jotka liian

katkerasti muistuttavat minua suuresta, palkitsemattomasta tappiostani.

Täällä on monta viikkoa ollut ankaria ja pitkällisiä myrskyjä, ja me

olemme saaneet kuulla monesta haaksirikosta ja onnettomuudesta merellä

pitkin rannikkoa. Kaikeksi onneksi ei meidän laivoja ole näillä

vesillä; vaan monesta kaupunkimme laivasta, jotka ovat Itämerellä,

ollaan hyvin levottomia. Sinua tulee hämmästyttämään se vauhti, johon

laiva- ja kauppaliike on joutunut viime aikoina meidän hyvässä

kaupungissamme. Arvattavasti tulet myöskin, niinkuin minäkin,

kummastelemaan paljoa siitä, mitä täällä tapahtuu ja tehdään. Erittäin

sekä kummastuttaa että huolettaa minua se, että tuo hengellinen

haaveksivaisuus, jota minun nuoruudessani nähtiin ainoastaan

talonpojissa ja sivistymättömissä henkilöissä, ei ole parantunut eikä

la'annut, vaan päinvastoin tähän aikaan näyttää leviävän ja voittavan

alaa niissäkin yhteiskunnan kerroksissa, joita olisi luullut

järjellisen opinnon kautta suojelluiksi semmoiselta hulluudelta. Onpa

minulle kerrottu että on nuoria pappejakin, jotka ovat taipuvaiset

hyväksymään, jopa suorastaan yhtymään tuohon kerrassaan mielettömään ja

vahingolliseen "herätykseen", joksi sitä sanotaan. Jokaisen hyvän ja

todellisen isänmaan-ystävän tulee surkutella tätä. Sillä yhtä

hyödyllinen kuin järjellinen uskonnollinen oppi on yhteiselle kansalle,

yhtä vahingollista ja turmiollista on kun vale-pyhät ja peräti

oppimattomat subjektit ryhtyvät pyhään raamattuun, jota eivät osaa

selittää eivätkä kunnollisesti käyttää. Ja jos todellakin niin on asian

laita, jota tuskin voin uskoa, että pappissääty jälleen taipuu

pietistiseen taika-uskoon, sekä järjettömään tuskittelemiseen ja

haaveksimiseen, silloin pahasti pelkään että tämä tulee olemaan

suureksi vahingoksi rakkaalle isänmaallemme. Vaan sinä tiedät että on

kappale matkaa kaupungin ja Sandsgaard'in välillä, ja minä toivon että

olet huomaava ilman täällä ulkona olevan yhtä puhtaan ja raittiin kuin

ennenkin. Ja nyt lopetan, rakas poikani, hellällä tervehdyksellä

sinulle ja Richardille minulta ja tädeiltäsi. Noilla hyvillä ihmisillä

on juuri nyt hovisuru, niinkuin Jaakko Worse sanoi ennen muinoin; mutta

he iloitsivat kuitenkin saadessaan nähdä sinua jälleen, ja minä luulen

että kohta aikovat naittaa sinut; sillä he kaipaavat ja suuresti

haluavat pieniä lapsia. Niin, suoraan sanoen, niinpä minuakin suuresti

haluttaa nähdä uutta elämää, naurua ja tepastelevia askeleita vanhassa

talossa.

Sinua rakastava isäsi

Morten V. Garman.