Päivät vierivät.
Gaud yhä pukeutui paraimpiin vaatteisiinsa, näytti iloiselta,
kävi satamassa puhelemassa muitten kanssa. Hän sanoi, että tämä
myöhästyminen oli aivan luonnollinen. Sattuihan semmoisia joka vuosi!
Ja toisekseen, olivathan ne hyviä merimiehiä ja kaksi hyvää laivaa!
Kun hän viimein illalla tuli kotiin, alkoi häntä huolestuttaa ja
vavistuttaa.
Oliko se todellakin mahdollista, että hän jo pelkäsi, näin
aikaiseen?... Oliko jo syytä?...
Ja se, että häntä jo pelotti, kauhistutti häntä...