Islantilaiset palasivat. Seuraavana päivänä tuli kaksi, sen jälkeisenä
neljä, ja sitten kaksitoista seuraavan viikon kuluessa. Ja ilo palasi
heidän kanssaan, ja vaimoilla ja äideillä oli juhla; ja ravintoloissa
juhlittiin myös, joissa kauniit paimpolilaiset tytöt tarjosivat
kalastajille juotavaa.
"Leopoldine" oli myöhästyneitten joukossa; puuttui vielä kymmenen. He
eivät enää voineet viipyä kauvan, ja ajatellessaan, että korkeintaan
kahdeksan päivän kuluttua -- hän määräsi itsekseen niin pitkän ajan,
ettei pettyisi -- Yann olisi kotona, Gaud oli suloisessa odotuksen
hurmauksessa, ja piti kotiaan järjestyksessä, siistinä ja puhtaana,
ottaakseen häntä vastaan.
Kaikki oli reilassa, eikä hänellä ollut enää mitään tekemistä, eikä hän
malttanut mihinkään muuhun ryhtyä.
Kolme myöhästyneistä tuli vielä ja sitten viisi.
Kaksi vielä puuttui.
-- Tänä vuonna, hänelle nauraen sanottiin, "Leopoldine" tai
"Maria-Jeanne" saavat koota muitten jätteet.
Ja Gaud nauroi myöskin entistään hilpeämpänä ja kauniimpana, iloisesti
odottaen.