Sitten he kerran läksivät Paimpoliin Yvonne muorin kanssa, ostamaan
hääpukua.
Niitten hienojen pukujen joukossa, jotka hänellä oli jäljellä entisistä
ajoista, olisi kyllä ollut semmoisia, jotka olisi voinut laittaa siksi
tilaisuudeksi, tarvitsematta mitään ostaa. Mutta Yann oli tahtonut
lahjoittaa sen, eikä Gaudkaan liioin ollut vastustellut: hänestä tuntui
niinkun hän jo osaksi olisi ollut Yannin vaimo, kun hänellä oli hänen
lahjoittamansa puku, jonka hinta oli maksettu hänen kalastustyöllään
ansaitsemilla rahoilla.
He valitsivat mustan, sillä Gaud vielä piti surua isänsä jälkeen.
Mutta Yannista ei ollut mikään vaate kyllin kaunista niistä, jotka
levitettiin heidän eteensä. Hän oli vähän kopea kauppiasta kohtaan ja
hän, joka ennen ei mistään hinnasta olisi mennyt mihinkään Paimpolin
puotiin, sekaantui nyt kaikkeen, hän piti huolta puvun kuosistakin; hän
tahtoi että siihen pantaisiin suuria samettinauhoja, jotta se tulisi
oikein kauniiksi.