Kuljetuslaiva jatkoi matkaansa Indian valtameren yli. Alas, liikkuvaan
sairashuoneesen oli vielä paljon kurjuutta suljettu. Kannella oli vaan
huolettomuutta, terveyttä ja nuoruutta. Ympärillä, merellä oli täysi
juhla, oli puhdasta ilmaa ja päivänpaistetta.
Passaadituulten tuomalla kauniilla säällä merimiehet viruskelivat
purjeitten siimeksessä, juoksutellen huvikseen papukaijojaan.
(Singaporessa, josta he juuri tulivat, myödään merimiehille
kaikenlaisia kesytettyjä eläimiä).
He olivat kaikki valinneet itselleen papukaijan poikasia, joitten
lintunaamat olivat niin lapsellisen näköisiä; niillä ei vielä ollut
pyrstöä, mutta ne olivat jo vihreitä, ihmeellisen vihreän värisiä.
Niitten isät ja emät olivat olleet vihreitä, siksi nämäkin pienet
raukat olivat tietämättään perineet sen värin, laivan puhtaalla
kannella ollessaan ne näyttivät vihannilta lehdiltä, jotka olivat
pudonneet etelämaisista puista.
Joskus pantiin ne kaikki yhteen, silloin ne katsoa töllistelivät
toisiaan, kääntelivät niskojaan jos miten, ikäänkun tarkastellakseen
toisiaan joka taholta. Ne astuivat, niinkun olisivat ontuneet,
hyppelivät hullunkurisesti, läksivät menemään, niinkun olisi ollut
hyvinkin kiire, ja muutamat aina lankesivat.
Toisena huvina oli heillä opettaa marakattia konstia tekemään.
Toiset hoitivat elukoitaan hyvin hellästi ja hyväilivät niitä,
ja ne hykertyivät vasten isäntiensä rintaa, ja katselivat heitä
naissilmillään, jotka puoleksi olivat hullunkurisia, puoleksi
liikuttavia.
Kun kello löi kolme, varusmestarit toivat kannelle kaksi
palttinasäkkiä, jotka olivat lukitut suurilla sineteillä punaista
lakkaa, ja merkityt Sylvestren nimellä. Aiottiin myödä huutokaupalla
-- niinkun asetuksissa määrätään kuolleitten omaisuudesta -- kaikki
hänen vaatteensa ja muu irtaimistonsa. Merimiehet kokoontuivat heti
halukkaasti heidän ympärilleen, sairashuonelaivoilla toimitetaan
tämmöisiä huutokauppoja usein, joten niistä ei sen enempää huolittu. Ja
toiseksi oli Sylvestreä vähän tunnettu tällä laivalla.
Hänen mekkojaan, paitojaan ja siniraitaisia housujaan tutkittiin
ja käänneltiin ja sitten ne myötiin eri hintoihin, sillä ostajat
kohottivat hintoja huvikseen.
Sitten tuli pikku arkun vuoro, joka oli ollut hänelle niin kallis,
siitä tarjottiin viisikymmentä sousta. Kirjeet ja kunniaraha oli pantu
syrjään, kotiin lähetettäviksi, mutta vielä oli hänen lauluvihkonsa,
Confuciuksen kirja, neulaa, rihmaa, nappia ja muuta pientä kalua, jotka
huoleva Yvonne muori oli pannut mukaan, vaatteitten korjaamista ja
paikkaamista varten.
Viimein otti varusmestari, joka tarjosi tavaroita kaupaksi, kaksi
pientä budhan kuvaa, jotka Sylvestre oli ottanut jostain pagodista
Gaudille annettaviksi, ja ne olivat niin hullunkurisen näköisiä, että
kaikki purskahtivat nauruun, kun näkivät viimeisen tarjottavan. Mutta
eivät he ilkeydestä nauraneet, vaan ajattelemattomuudesta.
Lopuksi myötiin säkitkin, ja ostaja alkoi heti kaapia niihin
kirjoitettua nimeä pois ja panna omaansa sijaan.
Sitten huuhdottiin kantta runsaasti vedellä, puhdistettiin
huolellisesti pois kaikki tomu ja rihmanpäät, jotka olivat säkkijä
tyhjentäissä kannelle pudonneet.
Ja merimiehet palasivat iloisesti leikittelemään papukaijojensa ja
marakattiensa kanssa.