... Olkoon menneeksi! minä en malta olla kertomatta Sylvestren
hautajaisista, joita minä itse johdin Singaporen saarella. Useita
toisia oli jo heitetty Kiinan mereen matkan ensi päivinä, mutta kun
malajalainen rannikko oli aivan lähellä, päätettiin säilyttää ruumista
muutamia tuntia ja haudata se sinne.
Se tapahtui aamulla, hyvin varhain, polttavan auringon tähden.
Veneessä, jolla hän vietiin maalle, oli hänen ruumiinsa peitetty
Ranskan lipulla. Suuri, outo kaupunki lepäsi vielä unen helmoissa, kun
me astuimme maalle. Pienet kuormavaunut, jotka konsuli oli lähettänyt,
odottivat rannassa. Me panimme niihin Sylvestren ja puuristin, joka oli
tehty hänelle laivassa; maali oli vielä kosteata, sillä oli täytynyt
joutua, valkeat kirjaimet loistivat mustaa pohjaa vasten.
Auringon noustessa me kuljimme tämän Babelin läpi. Oudolta tuntui, kun
parin askeleen päässä tästä meluavasta kiinalaisesta likaisuudesta
löysi rauhaisan ranskalaisen kirkon. Korkeitten, vaikeitten holvien
alla kaikui lähetyspapin "Dies irae" lumoavalta loitsulta. Avonaisten
ovien kautta luuli näkevänsä lumottuja puutarhoja, ihmeellisiä kasvia,
mahdottoman suuria palmuja; tuuli heilutteli suuria, kukkivia puita ja
purppuranpunaisia kukanlehtiä putoili satamalla kirkkoon asti.
Sitten me menimme hautuumaalle, joka oli melko kaukana. Meidän pieni
ruumissaattomme, johon kuului vaan muutamia merimiehiä, oli aivan
vaatimaton, Ranskan lippu vieläkin peitti arkkua. Meidän täytyi kulkea
kiinalaisten kaupunginosien läpi, tungeskelevan keltaisen maailman
läpi, sitten malajalaisten ja indialaisten esikaupunkien, jossa meitä
hämmästynein silmin katseli kaikenlaisia aasialaisia naamoja. Kun
viimeinkin tulimme maalle, oli jo kuuma; kuljimme varjoisia teitä,
siellä lenteli kummallisia perhosia, joilla oli sinisen sametin
kaltaiset siivet. Komeita kukkia ja palmuja oli kaikkialla, etelämainen
kasvillisuus rehotti koko komeudessaan. Viimein tulimme hautuumaalle;
siellä oli mandariinien hautoja, joissa oli monivärisiä kirjoituksia,
lohikäärmeitä ja muita hirviöitä; siellä oli ihmeellisiä lehtikasvia,
tuntemattomia yrttejä. Se paikka, johon me hänet kätkimme, muistuttaa
erästä kulmaa Indran puutarhoissa.
Hautakummulle me pystytimme pienen puuristin, joka oli yön aikana
kesken kiireen tehty:
_Sylvestre Moan_
Yhdeksäntoista vuotta.
Ja me jätimme hänet sinne, pakoitettuna kiiruhtamaan pois, sillä
aurinko nousi yhä ylemmäksi.
Vielä kerran me käännyimme katsomaan sitä paikkaa, jossa hän lepäsi
kummallisten puitten, suurten kukkien alla.