Kuningas Taavetti sanoo: "Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä
vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta ja kun se _paras_
ollut on, niin on se tuska ja työ ollut."
Alleviivaa sana _paras_!
Polttavan aurinkonsa alla asuvat itämaalaiset rakastivat lepoa ja
katsoivat sen rangaistukseksi, että Jumala lankeemuksen jälkeen
antoi ihmiselle tuskaa ja työtä. Kaikki kansat, joihin kristinusko
ei ole päässyt vaikuttamaan, katsovat työtä vapaalle miehelle
alentavaksi ja rasittavat sillä naisia ja orjia. Kristinusko on
julistanut työn kunnian, ja sen tytär sivistys tekee työtä uupumatta.
Sosiaalidemokraattien korkeimman palkan vaatimus mahdollisesti
pienimmästä työstä sotii sekä kristinuskoa että sivistystä vastaan.
Koska elämä on voimaa, on työ elämän tarkoitus ja sen päiväpuoli.
Yöpuoli, lepo, tuntuu niin suloiselta siksi, että se on työn äiti. Ota
pois voiman uudistus, ja lepo on ainoastaan kuoleman etehinen.
Ei kuitenkaan kukaan tee työtä vaan työtä tehdäkseen. Työ on keino eikä
tarkoitus; se on tie johonkin edessä olevaan. Ja tästä toisesta riippuu
työn arvo.
Kaikenlainen epäitsekäs ruumiillinen tai henkinen työ oman leipämme
tai perheemme leivän hankkimiseksi palvelee, tietäen tai tietämättään,
korkeampaa tarkoitusta, Jumalaa, ihmiskuntaa, isänmaata. Ainoastaan
itsekkäät tarkoitukset, valta, kunnia, voitto, nautinto alentavat työn
orjuudeksi, koska ne, ollen itse katoovia, kytkevät työmiehen tomuun,
joka katoaa. Niin synnynnäinen on äärettömyys vapaassa ihmishengessä,
että jokainen äärellinen, persoonallinen halu on vaan voimaton yritys
puhaltaa elämää savesta tehtyyn epäjumalaan.
Kiitä Jumalaa siitä, että hän rankaisi siunauksella, eikä kirouksella
kahden lapsen tottelemattomuuden paratiisissa! Niin voi ainoastaan
Jumala rangaista.
Mitä olisimme me ilman työtä? Ajattelemattomia, epävapaita, nukkuvia
olennoita, jotka otamme aina vastaan, mutta emme koskaan anna takaisin,
jotka emme kykene muuttamaan tahtoamme toiminnaksi, mutta jotka
kuitenkin yhä ikävöimme, etsimme ja kysymme, edessämme äärettömyys
ja sisässämme palava janomme iankaikkiseen elämään, jota varten me
synnyimme.