RAHA

Raha, sinä niin monien epäjumala, niin monien epätoivo, niin monien

toivo ja pettymys! Rakastanko sinua? En. Vihaanko ja pelkäänkö sinua?

En. Halveksinko sinua? En. Olet minulle samantekevä tullessasi,

tarpeenkin hetkenä tullessasi, ja yhtä vähän välitän sinusta

mennessäsikin samaa tietä, jota tulit. Ainoastaan silloin, kun sinun

avullasi voin auttaa tarvitsevia, olet minulle arvokas, onneakin

arvokkaampi.

Sanotaan, että olet onnen antaja. "Es ist jedes Menschen Pflicht dem

Glücke die Hand darzubieten" [Jokaisen ihmisen velvollisuus on tarjota

onnelle kätensä], sanovat saksalaiset raha-arpajaispaperin tyrkyttäjät.

Onni ja raha ovat heille ja monelle muulle sama asia. Tämä on yksi

kaikkein kimmeltävimpiä valheita, joita ajan ilmassa välkkyy. Onni ja

raha ovat toisiinsa verrattavat ainoastaan kestämättömyyteensä nähden,

toinen päämaalina, toinen keinona, hurmaavana päämaalina, kehnona

keinona! Olen tuntenut kunnioitettavia, rehellisiä miehiä, jotka

odottamattoman perinnön tai arpajaisvoiton kautta ovat menettäneet

ruumiinsa ja sielunsa. Olen tuntenut niitä, jotka ovat rikastuneet

ahkeruutensa ja säästäväisyytensä kautta ja jotka ovat sanoneet

itselleen: "sielu, sinä olet koonnut paljon hyvää moneksi vuodeksi;

syö, juo, vietä hyviä päiviä!" Ja noita hyviä päiviä viettäessään ovat

he kuulleet äänen sielunsa salaisesta syvyydestä sanovan: "sinä hullu,

tänä yönä otetaan sinulta sielusi pois!"

Nopea rikastuminen synnyttää ylpeyttä, hidas itseluottamusta, köyhyys

kateutta ja epätoivoa. Elämän viisaus on rukouksessa: "köyhyyttä ja

rikkautta elä minulle anna, Herra; anna minulle ansaitsemani osa!"

Ja jos minä olisin yksi Ameriikan miljoonamiehistä, mistä saisin

minä ostaa omantunnon rauhan, rakkauden iloissa ja suruissa, toivon

iankaikkisesta elämästä ja mistä terveyden, jota ilman kaikki maalliset

tavarat ovat minulle arvottomat? Voin herkutella kaikissa nautinnoissa,

voin ajaa takaa kaikkia hetken huveja täyttääkseni tyhjyyttä sielussani

ja karkoittaakseni ikävyyttä, joka seuraa minua minne mennenkin

ja kuitenkin riippuu kyllästys elämään kuin lyijypaino nautinnon

liiallisuudessa. Laahustan sieluani perässäni, ja tämä sielu on nyt

niin luotu, ett'ei se löydä lepoa eikä rauhaa missään muualla kuin

Jumalassa.

Se etu on rikkailla, että he voivat lieventää toisten puutetta, tukea

nuorison horjuvia askeleita, lohduttaa monta murheellista, rohkaista

epätoivoisia ja hyväätekevissä laitoksissa jättää jälkeensä siunatun

muiston. Usein olen ollut kiusauksessa _sen vuoksi_ toivomaan itselleni

rikkauksia. Mutta sitten ovat nämäkin tarkoitukset tuntuneet minusta

kovin katoavaisilta ja kovin rajoitetuilta. Aika on hävittävä tekoni ja

muistoni. Niiden tarpeiden rinnalla, joita minun on onnistunut poistaa,

on ilmaantuva uusia ja aina uusia ja lopulta tulevat kaikki miljoonat

katoamaan kuin pisarat mereen. Silloin ovat ne siemenet pysyvämmät,

joita köyhä saarnamies tai opettaja kylvää ihmissieluihin; mutta näitä

siemeniä ei ole rahassa. Kuka voi tyydyttää janoovia ihmissieluja

kullalla?

Kaikki, paitse saituri aarteensa ääressä, ovat yksimieliset siitä,

että raha ei ole mitään itsessään, vaan ainoastaan välineenä jonkun

muun saavuttamiseen, että se on vaihtotavaraa niinkuin kaikki

muukin. Rahapulat syntyvät, niinkuin markkinapulat, kun tavaran

tarjonta ja kysyntä joutuvat pois tasapainostaan. Mutta niin

kauvan kun luonnontuotteet välittivät vaihtoa, rasittivat sitä,

samoinkuin spartalaisten rautarahain käyttämistä, kuletukset ja

välimatkat. Silloin otti saatana palasen helvetin hehkua ja heitti

sen kultakimpaleena ihmisten keskeen. Ja kun kultakin huomattiin

liika raskaaksi voidakseen valua kädestä käteen, otti hän palasen

paperia, merkitsi siihen kullan arvon ja pani sen kiertämään setelinä

tai vekselinä. Nyt oli kaikki keveätä kuin lentävä paperilappu, nyt

kiersivät miljoonat helpommin kuin ennen pikkurahat, nyt oli kultakuva

saanut siivet ja nyt tuli siitä joukkojen epäjumala. Yöt päivät

suitsuttavat he kiitosuhrejaan tälle paperileijalle; kullankaivaja

rientää muuttamaan aarteensa vekseliksi ja kulta kimmeltää nyt vaan

raskaana arvoaineena rahapajain valinkauhoissa, kultaa kirkkojen

ristejä ja vahvistaa tulevaisuuden lupaukset morsiamen sormessa.

Saatana on saavuttanut tarkoituksensa, hänen tulensa hehku lentää

jokaisen tuulenpuuskan mukana ympäri maailman, "und es ist jedes

Menschen Pflicht dem Glücke seine Hand darzubieten".

Sinä pieni 5 markan seteli, tai sinä suuri 500:n seteli, eli sinä

miljoonain kreditiivi, sinä et paina edes niin paljon kuin kurja

kupariraha ja pieninkin tuulenpuuskahdus puhaltaa sinut pois helpommin

kuin sen; sinut hävittää kipinä, joka ei taida mitään kuparille. Sinun

merkityksesi on niissä numeroissa ja sanoissa, jotka ihmiskäsi on

piirtänyt hienolle lehdellesi, ja ilman niitä et olisi arvokkaampi kuin

mikä hylkypaperi tahansa. Väärentäjä voi jäljentää sinut nykyaikaisilla

keinoillaan, lapsi voi repiä sinut, mustetahra voi pilata sinut, ja

kuitenkin on sinussa ihmisten onni, tuhannet sinua halajavat, sinä olet

työmiehen palkka, tutkijan keksinnön tarkoitus, saarnamiehen leipä,

vaihtajan tai keinottelijan toivo tai epätoivo. Mene tiehesi, sinä et

ansaitse et rakkautta, et ylenkatsetta, sinä olet kultaa tänään ja

tuhkaa huomenna! Täytä hetkellinen tehtäväsi ja katoa jäljettömiin!

Muutamat luulevat, että maan sisusta on suurimmaksi osaksi kultaa,

joka painonsa vuoksi on uponnut syvimmälle ja että se määrää

taivaankappaleen pyörinnän akselinsa ympäri. Se on vertauskuvallista,

ehk'ei olekaan muuta. Mutta jos onnistuisimme saamaan käsiimme tuon

loistavan sisustan, jos löytäisimme vuoria puhtaasta kullasta tai

hopeasta, tokkohan raha silti katoaisi? Ei, keksittäisiin uusi vaihdon

välittäjä, platina tai joku muu aine, joka olisi yhtä harvinaista kuin

kulta ja siis yhtä kallisarvoista. Raha, sen himo, epäjumala olisi

jälellä yhtä itsevaltiaana. Raha on kuolematon, niinkuin ihmisen onnen

etsintä, nautinto, valta. Helvetin hehku on kärventänyt meihin liika

syvän palohaavan voidakseen enää parantua umpeen.

Kateus murisee: omaisuus, tavara on sen varastamista, jolla ei mitään

ole! Miksi ei siis työ ole laiskalta varastamista, tieto tyhmältä

varastamista, pienet tarpeet suurilta tarpeilta varastamista? Tasoita

työ, tieto ja tarpeet yhtäläisiksi kaikille, ja raha on katoova. Mutta

perustaaksemme sellaisen malliyhteiskunnan, täytyisi 1,500 miljoonaa

ihmistä valaa samaan muottiin, niinkuin savenvalajan savikukot, ja

ihmiskunta alennettava heinäsirkkalaumaksi ilman tahtoa ja vapautta.

Raha on valtaa, kun se tehdään välineeksi, raha on helvetin hehkua, kun

se tehdään tarkoitukseksi.

10.12.1895.

Lehtisiä mietekirjastani · 第 38 / 48 题