Raha, sinä niin monien epäjumala, niin monien epätoivo, niin monien
toivo ja pettymys! Rakastanko sinua? En. Vihaanko ja pelkäänkö sinua?
En. Halveksinko sinua? En. Olet minulle samantekevä tullessasi,
tarpeenkin hetkenä tullessasi, ja yhtä vähän välitän sinusta
mennessäsikin samaa tietä, jota tulit. Ainoastaan silloin, kun sinun
avullasi voin auttaa tarvitsevia, olet minulle arvokas, onneakin
arvokkaampi.
Sanotaan, että olet onnen antaja. "Es ist jedes Menschen Pflicht dem
Glücke die Hand darzubieten" [Jokaisen ihmisen velvollisuus on tarjota
onnelle kätensä], sanovat saksalaiset raha-arpajaispaperin tyrkyttäjät.
Onni ja raha ovat heille ja monelle muulle sama asia. Tämä on yksi
kaikkein kimmeltävimpiä valheita, joita ajan ilmassa välkkyy. Onni ja
raha ovat toisiinsa verrattavat ainoastaan kestämättömyyteensä nähden,
toinen päämaalina, toinen keinona, hurmaavana päämaalina, kehnona
keinona! Olen tuntenut kunnioitettavia, rehellisiä miehiä, jotka
odottamattoman perinnön tai arpajaisvoiton kautta ovat menettäneet
ruumiinsa ja sielunsa. Olen tuntenut niitä, jotka ovat rikastuneet
ahkeruutensa ja säästäväisyytensä kautta ja jotka ovat sanoneet
itselleen: "sielu, sinä olet koonnut paljon hyvää moneksi vuodeksi;
syö, juo, vietä hyviä päiviä!" Ja noita hyviä päiviä viettäessään ovat
he kuulleet äänen sielunsa salaisesta syvyydestä sanovan: "sinä hullu,
tänä yönä otetaan sinulta sielusi pois!"
Nopea rikastuminen synnyttää ylpeyttä, hidas itseluottamusta, köyhyys
kateutta ja epätoivoa. Elämän viisaus on rukouksessa: "köyhyyttä ja
rikkautta elä minulle anna, Herra; anna minulle ansaitsemani osa!"
Ja jos minä olisin yksi Ameriikan miljoonamiehistä, mistä saisin
minä ostaa omantunnon rauhan, rakkauden iloissa ja suruissa, toivon
iankaikkisesta elämästä ja mistä terveyden, jota ilman kaikki maalliset
tavarat ovat minulle arvottomat? Voin herkutella kaikissa nautinnoissa,
voin ajaa takaa kaikkia hetken huveja täyttääkseni tyhjyyttä sielussani
ja karkoittaakseni ikävyyttä, joka seuraa minua minne mennenkin
ja kuitenkin riippuu kyllästys elämään kuin lyijypaino nautinnon
liiallisuudessa. Laahustan sieluani perässäni, ja tämä sielu on nyt
niin luotu, ett'ei se löydä lepoa eikä rauhaa missään muualla kuin
Jumalassa.
Se etu on rikkailla, että he voivat lieventää toisten puutetta, tukea
nuorison horjuvia askeleita, lohduttaa monta murheellista, rohkaista
epätoivoisia ja hyväätekevissä laitoksissa jättää jälkeensä siunatun
muiston. Usein olen ollut kiusauksessa _sen vuoksi_ toivomaan itselleni
rikkauksia. Mutta sitten ovat nämäkin tarkoitukset tuntuneet minusta
kovin katoavaisilta ja kovin rajoitetuilta. Aika on hävittävä tekoni ja
muistoni. Niiden tarpeiden rinnalla, joita minun on onnistunut poistaa,
on ilmaantuva uusia ja aina uusia ja lopulta tulevat kaikki miljoonat
katoamaan kuin pisarat mereen. Silloin ovat ne siemenet pysyvämmät,
joita köyhä saarnamies tai opettaja kylvää ihmissieluihin; mutta näitä
siemeniä ei ole rahassa. Kuka voi tyydyttää janoovia ihmissieluja
kullalla?
Kaikki, paitse saituri aarteensa ääressä, ovat yksimieliset siitä,
että raha ei ole mitään itsessään, vaan ainoastaan välineenä jonkun
muun saavuttamiseen, että se on vaihtotavaraa niinkuin kaikki
muukin. Rahapulat syntyvät, niinkuin markkinapulat, kun tavaran
tarjonta ja kysyntä joutuvat pois tasapainostaan. Mutta niin
kauvan kun luonnontuotteet välittivät vaihtoa, rasittivat sitä,
samoinkuin spartalaisten rautarahain käyttämistä, kuletukset ja
välimatkat. Silloin otti saatana palasen helvetin hehkua ja heitti
sen kultakimpaleena ihmisten keskeen. Ja kun kultakin huomattiin
liika raskaaksi voidakseen valua kädestä käteen, otti hän palasen
paperia, merkitsi siihen kullan arvon ja pani sen kiertämään setelinä
tai vekselinä. Nyt oli kaikki keveätä kuin lentävä paperilappu, nyt
kiersivät miljoonat helpommin kuin ennen pikkurahat, nyt oli kultakuva
saanut siivet ja nyt tuli siitä joukkojen epäjumala. Yöt päivät
suitsuttavat he kiitosuhrejaan tälle paperileijalle; kullankaivaja
rientää muuttamaan aarteensa vekseliksi ja kulta kimmeltää nyt vaan
raskaana arvoaineena rahapajain valinkauhoissa, kultaa kirkkojen
ristejä ja vahvistaa tulevaisuuden lupaukset morsiamen sormessa.
Saatana on saavuttanut tarkoituksensa, hänen tulensa hehku lentää
jokaisen tuulenpuuskan mukana ympäri maailman, "und es ist jedes
Menschen Pflicht dem Glücke seine Hand darzubieten".
Sinä pieni 5 markan seteli, tai sinä suuri 500:n seteli, eli sinä
miljoonain kreditiivi, sinä et paina edes niin paljon kuin kurja
kupariraha ja pieninkin tuulenpuuskahdus puhaltaa sinut pois helpommin
kuin sen; sinut hävittää kipinä, joka ei taida mitään kuparille. Sinun
merkityksesi on niissä numeroissa ja sanoissa, jotka ihmiskäsi on
piirtänyt hienolle lehdellesi, ja ilman niitä et olisi arvokkaampi kuin
mikä hylkypaperi tahansa. Väärentäjä voi jäljentää sinut nykyaikaisilla
keinoillaan, lapsi voi repiä sinut, mustetahra voi pilata sinut, ja
kuitenkin on sinussa ihmisten onni, tuhannet sinua halajavat, sinä olet
työmiehen palkka, tutkijan keksinnön tarkoitus, saarnamiehen leipä,
vaihtajan tai keinottelijan toivo tai epätoivo. Mene tiehesi, sinä et
ansaitse et rakkautta, et ylenkatsetta, sinä olet kultaa tänään ja
tuhkaa huomenna! Täytä hetkellinen tehtäväsi ja katoa jäljettömiin!
Muutamat luulevat, että maan sisusta on suurimmaksi osaksi kultaa,
joka painonsa vuoksi on uponnut syvimmälle ja että se määrää
taivaankappaleen pyörinnän akselinsa ympäri. Se on vertauskuvallista,
ehk'ei olekaan muuta. Mutta jos onnistuisimme saamaan käsiimme tuon
loistavan sisustan, jos löytäisimme vuoria puhtaasta kullasta tai
hopeasta, tokkohan raha silti katoaisi? Ei, keksittäisiin uusi vaihdon
välittäjä, platina tai joku muu aine, joka olisi yhtä harvinaista kuin
kulta ja siis yhtä kallisarvoista. Raha, sen himo, epäjumala olisi
jälellä yhtä itsevaltiaana. Raha on kuolematon, niinkuin ihmisen onnen
etsintä, nautinto, valta. Helvetin hehku on kärventänyt meihin liika
syvän palohaavan voidakseen enää parantua umpeen.
Kateus murisee: omaisuus, tavara on sen varastamista, jolla ei mitään
ole! Miksi ei siis työ ole laiskalta varastamista, tieto tyhmältä
varastamista, pienet tarpeet suurilta tarpeilta varastamista? Tasoita
työ, tieto ja tarpeet yhtäläisiksi kaikille, ja raha on katoova. Mutta
perustaaksemme sellaisen malliyhteiskunnan, täytyisi 1,500 miljoonaa
ihmistä valaa samaan muottiin, niinkuin savenvalajan savikukot, ja
ihmiskunta alennettava heinäsirkkalaumaksi ilman tahtoa ja vapautta.
Raha on valtaa, kun se tehdään välineeksi, raha on helvetin hehkua, kun
se tehdään tarkoitukseksi.
10.12.1895.