Kristitty, joka takertuu vanhaan uskoon siitä, että maa ja ihminen ovat
maailman keskipiste, pyörii maailman kanssa kehässä itsensä ympäri
eikä pääse koskaan vapaaksi. Epäilijä, joka on vapautunut kaikesta
uskosta keskustaan, ei myöskään löydä kehää, vaan suistuu haparoivana
toivottomaan kaokseen. Vapautta on vaan äärettömässä avaruudessa, mutta
sillä täytyy olla kiinnekohtansa Jumalassa, jossa kaikki rajat ja
kaikki mitat katoavat.
Mikä hyppäys uskon tutusta, kodikkaasta maailmasta käsittämättömään,
kauhistuttavaan tuntemattomuuteen! Mitä jää jälelle kristinopista, kun
maa on alennettu mitättömäksi saareksi äärettömässä maailman meressä
ja ihminen katoavaksi tomuhiuteeksi äärettömässä luomakunnassa? Eikö
Kopernikus ole suistanut Kristusta valtaistuimeltaan?
Iisakki Newton ja monet suurimmat luonnontutkijat ovat vastanneet
tähän kysymykseen kieltävästi, ja kuitenkin on mahdotonta kieltää
Kopernikuksen järjestelmän kristinuskoa vastaan tekemien väitteiden
merkitystä. Se saa monet omattunnot levottomiksi ja on kolmensadan
vuoden kuluessa ollut uudenaikaisen epäuskon päälinnoitus, jota näyttää
olevan vaikea, jopa mahdotonkin hävittää.
Ensiksi on huomautettava, että aseet ja taistelutanner ovat erilaiset.
Kristityt tunnustavat tieteen tuomio-oikeuden kaikissa niissä
asioissa, jotka kuuluvat tiedon piiriin, mutta vaativat itselleen
samaa tunnustusta hengellisissä elinkysymyksissä. Tiede on rajoitettu,
usko rajoittamaton. "Luonnollinen ihminen ei tajua mitään siitä, mitä
Jumalan henkeen kuuluu."
Olen jo huomauttanut, että usko ja tieto eivät ole vihollisia, eivät
ole sovittamattomia; ne täydentävät toisensa, ne sisältyvät toisiinsa.
"Me _tiedämme_, ketä me _uskomme_." Järjellinen tieto sisältyy uskoon
todistettuna, sisällisenä kokemuksena, samoinkuin usko sisältyy ilman
todistuksia tieteen selviöihin.
Asettukaamme hetkeksi uskon ulkopuolelle tieteen alalle tutkiaksemme
sitä kristinuskoa hävittävää tulosta, joka muka on seurauksena
Kopernikuksen järjestelmästä.
Miten kieltää tämä järjestelmä kristinuskon? Siten, että se siirtää
maan, ihmisen ja maailman vapahtajan luomakunnan keskeltä sen
kaukaisimpaan kolkkaan.
Missä on tämä todistettu? Missä on keskipiste? Missä on kehä? Missä
on kolkka? _Ensimmäinen_ tosiasia on ääretön, rajoittamaton avaruus.
_Toinen_ on aurinkokuntain ja kaikkien taivaankappalten liikunta
eteenpäin, josta loogillisella välttämättömyydellä seuraa _kolmas_:
tuntematon maailman keskusta, jonka ympäri kaikki kiertää. Ja nämä
kolme tulosta johtavat yhtä suurella loogillisella välttämättömyydellä
_neljänteen_, nimittäin maailmankaikkeuden keskinäiseen
kaikki-yhteisyyteen kaikissa sen osissa.
Onko näissä tieteen havaannoissa mitään, joka kieltää kristinuskon?
Emmekö päinvastoin näe niistä Luojan kaikkivaltiutta ja viisautta,
suurenmoista kehityssarjaa, yhteistä syyllisyyttä, tuomiota, armoa ja
koko maailmankaikkeudelle yhteistä pelastusta, joka kaikki on kuin
kultaisilla kirjaimilla kirjoitettu tähtitaivaaseen? Miten olisi siis
Kopernikus kieltänyt Kristuksen?
Siten, että hän on siirtänyt pelastuspaikan pieneen, vähäpätöiseen
taivaankappaleeseen, joka tahdottomasti seuraa toista, mahtavampiin
taivaankappaleihin verrattuna vähäpätöistä aurinkoa. _Maailman_
vapahtajako olisi astunut alas noin katoavan pieneen paikkaan
luomakunnassa? Ihmiskunnanko syyllisyys ja pelastus vaikuttaisi koko
luomakuntaan? Mahdotonta!
Voi sinuas epäusko, sinä pieni pullisteleiva sammakko, sinä lankeat
samaan ansaan kuin se esi-isäimme lapsellinen usko, joka tahtoi pitää
maata kaiken keskustana! _Sinä_ et usko, sinä vaan mittaat. Ja millä
sinä mittaat? Samalla mitättömällä maallisella mittapuulla, jolla
turhaan olet koettanut mitata taivaanavaruuksia ja jonka tuhat kertaa
olisi pitänyt vakuuttaa sinua omasta riittämättömyydestäsi. Mikä on
luomakunnassa _pientä_ ja mikä _suurta_? Mikä ero on sekunnin ja
vuosituhannen välillä? Mikä on suurempi ja mikä pienempi: aurinko, joka
on 324,000 kertaa maata suurempi vai tuo pieni bakterio, jota täytyy
suurentaa 5000 kertaa, ennenkun näemme sen tuskin näkyvänä pisteenä?
Mene, mittaa äärettömyys ja sano sitten, että maa ei ole mitään,
niinkuin aurinko ja niinkuin kaikki tunnetut suuruudet eivät ole
mitään, mutta elä puhu tämän kurjan verrannollisen mittapuusi turvissa
maan pienuudesta!
Usko tuntee muitakin henkiolentoja kuin ihmisen, mutta ei tiedä muiden
taivaankappalten asukkaista. Tiede tietää yhtä vähän ja saa tyytyä
mahdollisuuksien laskemiseen. Suurissa tulipalloissa ei voi ajatella
olevaksi mitään elimellistä elämää. Raamattu ja historia osoittavat,
että Jumala käyttää suuria joukkoja pienten kehityksen pohjana ja
että hän mielellään viljelee niitä tarkoitustensa välikappaleina.
Todenmukaista on, että elimellinen elämä ja äly ainoastaan
kiertotähdissä löytävät olemisensa ehdot.
Myönnä aluksi todeksi, että Kopernikuksen järjestelmä ei mitään
vaikuta kristinuskoon! Tämä järjestelmä on löytänyt ihmeellisen
avaimen maailmankaikkeuden koneistoon, mutta se on vasta alullaan
eikä ole vielä läheskään sanonut viimeistä sanaansa. Sen vastaiset
keksinnöt tulevat näyttämään uusia, vielä aavistamattomia yhtymäkohtia
kristillisen maailmankatsomuksen kanssa. Jo nyt myönnetään, ett'ei
mikään estä valonsädettä, joka leimahti Jerusalemissa Kristuksen
ristinpuusta sinä ja sinä päivänä, jatkamasta vielä tänäkin päivänä
matkaansa läpi avaruuden. Spektraalianalyysi tutkii muiden säteiden
kanssa taivaankappaleita ja jatkaa suurien keksintöjen tekemistä
maailmojen yhteydestä. Yksi olettaminen tunkee tieltään toisen. Miksi
vaihtaisivat kristityt varman uskonsa näin epävarmaan tietoon?