"Jumala katsoi kaikkia kuin hän tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen
hyvät!" -- Mistä tuli sitte paha maailmaan?
Ei, Jumala ei ole luonut pahaa, vaan hän on luonut vapauden. Ilman
vapautta olisi Jumalan luoma ilman mitään siveellistä arvoa. Ilman
valitsemisen vapautta ei hyvällä ole oikeutta kutsua itseään hyväksi,
ja väärinkäytettynä on vapaus pahan alku.
Mitä? -- huudahtaa loukkautunut tunteeni, olisiko vapaus, järjellisen
olennon korkein etu, vapaus, jonka puolesta maailman parhaimmat ja
jaloimmat ovat kaikkina aikoina taistelleet ja vertaan vuodattaneet,
olisiko se pahan alku? Muistele historian hirmuvaltiaita, pystytä
kunniapatsaita Filip II:lle ja Metternichille, polvistu, orja, Aasian
itsevaltiaiden edessä! ja julista tätä oppia silmät häpeästä maahan
luotuina!
Kärsivällisyyttä! Vapaus on jokaisen ajattelevan olennon ensimmäinen
tarve. Minä palaan vielä siihen. Mutta vapaus on valtaa ja valta
viekoittelee. Mahtava tahtoo olla yksin mahtava, vapaa tahtoo olla
yksin vapaa. Meidän tulee muistella kertomusta ensimmäisestä luomisesta
löytääksemme pahan juurta.
Ensimmäiset luodut olennot olivat enkeleitä, joille oli annettu vapaus,
joka oli paljoa suurempi kuin ihmisille annettu, koska he eivät
niinkuin hän olleet sidotut aikaan eikä paikkaan eikä maan tomuun. He
olivat mahtavampia kuin maailman mahtavimmat; mutta tyytyivätkö he
siihen? Eivät, heidän vapautensa oli yhdessä ainoassa kohden rajoitettu
siten, että heidän tulisi tunnustaa ja totella luojaansa herranaan
ja mestarinaan. Tämä ainoa side painoi heitä, tuntui riistävän
vapaudelta kaiken sen arvon. He nousivat tätä ainoata sidettä vastaan
saavuttaakseen täydellistä vapautta. Heille oli tuntematonta se, mitä
me kutsumme rakkaudeksi ja kiitollisuudeksi.
Kaunein ja lahjakkain näistä onnellisista, vapaista olennoista oli
Saatana, -- ei se tyhmä, pilkattu, kurja, sarvipäinen ja kaviojalkainen
perkele, joksi kansantaru vihassaan ja pelossaan on hänet alentanut,
vaan Miltonin Saatana, ylienkeli, jonka äly on terävä ja jonka voima on
jättiläisen. Muutamat uskovat, että Saatana oli asunut maailmassa ennen
ihmisen luomista ja että hän sentähden vihasi jälkeläistään ihmistä,
mutta tätä vaikutinta ei tarvita. Tekemällä tyhjäksi sen, mitä Jumala
oli tarkoittanut ihmisellä, kosti hän Jumalalle.
Historian takainen tapahtuma muutamain enkelien kapinasta ja
kukistumisesta on meille tunnettu raamatun hämäristä viittauksista.
Tämä oli ensimmäinen paha maailmassa, ja se oli syntynyt vapauden
väärinkäyttämisestä ylpeydessä ja vallanhimossa. Ja tässä pahassa
kehittyivät langenneet enkelit yhä enemmän kärsiessään tappion häpeää
ja rangaistuksen kahleita. Alkujaan hyvä Saatana paatui yhä enemmän ja
muuttui pahan periaatteeksi, lakkaamatta silti olemasta persoonallisuus.
Voisihan, inhimillisesti puhuen, sanoa, että Jumala on tehnyt kokeita
vapauden kanssa. Ensin korkeamman vapauden kanssa, joka ei onnistunut.
Sitten rajoitetumman vapauden kanssa, joka annettiin ihmiselle, eikä
sekään onnistunut. Mutta Jumala ei kokeile, ja kaikkein vähimmin
kokeilee hän luotujen olentojensa onnen kanssa. Kaikki oli ennakolta
tiedettyä, kaikki oli koetusta, jossa luomakunnan korkein positiivinen
perusajatus olisi voitettava, samalla kun kuona, alhaisempi ja
negatiivinen omaan mitättömyyteensä menehtyi.
Seurasivat sitten nuo perityt, itämaiseen pukuun puetut muistot
paratiisista, käärmeestä ja ihmisen ensimmäisestä synnistä. Nuo
kaksi lasta eivät voineet vastustaa lasten halua makeaan hedelmään.
Tämän lasten tarun salaperäinen syvyys on siinä, että se vielä
tänäkin päivänä uudistuu jokaisessa lastenkamarissa ja jokaisessa
ihmissydämmessä. Kaikki synti on, niinkuin näiden lasten synti oli,
ihmisen tahdon kapinoimista Jumalan tahtoa vastaan. Heidän heräävä
omatuntonsa, heidän verukkeensa, häpeänsä ja katumuksensa, uudistuu
yhä aivan samoissa pääpiirteissä. Vielä tänäkin päivänä hävittää hyvän
ja pahan tiedon puu lapsuuden paratiisin. Käärmeen sanat: "Te tulette
niinkuin Jumala" kuuluvat vielä jokaisessa ihmissielussa, Kristus antoi
näille sanoille toisen merkityksen: "Teidän tulee olla pyhät, niinkuin
taivaallinen isänne pyhä on".
Paha syntyi siis vapauden väärinkäyttämisestä ja teki vapaudesta sen
vastakohdan. "Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja." Ihminen
on maan elävä sielu ja käsittää sen vuoksi koko alemman luomakunnan.
Hänen lankeemuksestaan seurasi luonnon lankeemus, kaikkien sota kaikkia
vastaan ja kaikki se hirvittävä itsekkäisyys, joka nyt saastuttaa ja
surettaa kaikkia eläviä olennoita. Petoeläimiä ja myrkyllisiä kasveja
ei ollut paratiisissa. Kuolema seurasi heti kohta lankeemuksen jälkeen.
Jumala antoi alastomalle ihmiselle hänen ensimmäiset vaatteensa
eläinten nahoista, siis tapetuista eläimistä.
Saatanan, perkeleen, joka on kapinoitsija, murhamies ja valehtelija
alusta pitäen, on Kristus voittanut, mutta hänellä on lupa kiusata
ja koetella ihmistä tuomiopäivään saakka, koska ainoastaan se, joka
on "voittanut", on otollinen tulemaan Jumalan valtakuntaan. Lutherus
laulaa: "Kavala, kauhia, On kiivas, kiukkuinen". Ja tämän kavaluuden
voima on suurin silloin, kun emme aavista hänen läsnäoloaan tai
kiellämme hänen olemassaolonsa. Hänen parhaita temppujaan on se, että
hän antaa nauraa ja pilkata itseään, ett'ei kukaan pelkäisi häntä.
Kuulosta, ja sinä olet jokaisessa sanassa, jokaisessa itsekkäässä
ajatuksessa tunteva hänen käärmeen äänensä sisimmässäsi! Mutta elä
pelkää häntä, seiso häntä vastaan, ja hän on pakeneva luotasi: hän
on pelkuri, niinkuin kaikki tyrannit. Valvo, rukoile, ja sinä olet
paljastava valhettelijan tuhanten valepukujen takaa. "Yksi ainoa sana
voi hänet langettaa."
Paha ei ole itsessään mitään. Paha on olemassa ainoastaan sen kautta,
että se kieltää hyvän, niinkuin pimeys on olemassa ainoastaan sen
kautta, että valoa puuttuu. Ei ole kahta maailman valtiasta, paha ja
hyvä, ainoastaan yksi valtias, hyvä. Sillä vastoin tahtoaankin palvelee
pahakin Jumalan tarkoituksia, eikä se muuta voi kuin voimattomuudessaan
kieltää. Mutta kaikki kieltäminen haihtuu pois omaan tyhjyyteensä. Paha
on vaan ohimenevä kohta ajassa ja häviää iankaikkisuudessa.
5.8.1895.