Alberto munkki uskottelee eräälle venezialaiselle rouvalle,
että enkeli Gabriel on häneen rakastunut, ja makaa siinä
muodossa monta kertaa hänen kanssaan. Sitten hän syöksyy
rouvan sukulaisia peljäten ulos hänen kodistaan ja pakenee
erään köyhän miehen taloon. Tämä vie hänet seuraavana päivänä
metsäläisenä torille, jossa hänet tunnetaan, ja luostariveljet
ottavat hänet ja panevat vankeuteen.
Olipa ennen Imolassa elämältään jumalaton ja turmeltunut mies, jonka
nimi oli Berto della Massa ja jonka häpeälliset teot kaikki imolaiset
tunsivat. Ja ne veivät hänet niin pitkälle, ettei Imolassa ollut
ketään, joka olisi uskonut, mitä totta hän puhui, saatikka sitten hänen
valheitaan. Kun hän niin ollen huomasi, etteivät hänen petoksensa
siellä enää käyneet päinsä, niin muutti hän melkein epätoivoissaan
Veneziaan, tuohon kaiken saastan tyyssijaan, ja päätti keksiä siellä
pahanilkistä elämäänsä jatkaakseen jonkin uuden tavan, jota hän ei
ollut koetellut muualla. Ja hän tekeytyi, ikäänkuin olisi omatunto
kalvanut häntä ennen tehtyjen pahojen töiden tähden, sellaiseksi kuin
suurin nöyryys olisi hänet vallannut ja tuli katolilaisemmaksi kuin
kukaan ja meni ja rupesi minoriittimunkiksi ja otti nimekseen Imolan
Alberto veli. Ja siinä puvussa hän alkoi näön vuoksi viettää ankaraa
elämää ja ylisteli suuresti katumusta ja pidättyväisyyttä eikä syönyt
koskaan lihaa eikä juonut viiniä, ellei saanut sellaista, joka oli
hänestä hyvää.
Ja tuskin lie ollut koskaan ketään, joka olisi tullut varkaasta ja
parittajasta, väärentäjästä ja murhamiehestä niin yhtäkkiä hartaaksi
saarnamieheksi kuin hän, luopumatta silti entisistä paheistansa,
milloin vaan voi niitä salaisesti toteuttaa. Ja sitäpaitsi rupesi hän
papiksi ja itki aina alttarin ääressä, milloin toimitti siinä
palvelusta ja jos häntä näkemässä oli paljon väkeä, Vapahtajan
kärsimyksiä, sillä hänelle eivät kyyneleet paljon maksaneet, kun hän
niitä tarvitsi. Ja sanalla sanoen: saarnoillaan ja kyyneleillään osasi
hän pimittää venezialaiset niin, että hän tuli melkein joka testamentin
todistajaksi ja valtuutetuksi, mitä siellä tehtiin, monien ihmisten
rahojen hoitajaksi ja melkein kaikkien miesten ja naisten rippi-isäksi
ja neuvonantajaksi. Ja sillä tavalla menetellen hän oli muuttunut
sudesta paimeneksi, ja hänen pyhyytensä maine oli siellä paljon
suurempi kuin Assisin pyhän Fransiskuksen oli koskaan ollut.
Nyt tapahtui, että tämän pyhän veljen luo tuli toisten naisten kanssa
itseänsä ripittämään eräs nuori, yksinkertainen ja tyhmä nainen, jota
kutsuttiin Caquerinon Lisettaksi, rikkaan kauppiaan vaimo, sillaikaa
kun mies oli lähtenyt kaleirineen Flanderiin. Ja kun rouva nyt istui
munkin jalkain juuressa ja teki hänet, kuin veneziatar ainakin, ja ne
ovat kaikki suuria hanhia, osalliseksi salaisuuksistaan, niin veli
Alberto kysyi häneltä, oliko hänellä ketään rakastajaa.
Siihen vastasi rouva närkästynein kasvoin: Hm, herra frater, eikö
teillä ole silmiä päässä? Näytänkö minä kauneuden puolesta
samanlaiselta kuin muutkin naiset? Liikaakin minä lemmityisiä saisin,
jos tahtoisin; mutta minun kauneuteni ei olekaan sellainen, että
antaisin kenen tahansa itseäni rakastella. Montako olette nähnyt
sellaisia, jotka ovat yhtä kauniita kuin minä? Minä olisin kaunotar
vaikka paratiisissa.
Ja sitten hän jatkoi niin paljon tuosta kauneudestaan, että oli
inhoittavaa kuulla.
Veli Alberto huomasi heti, että hän haiskahti hupakolta, ja koska hän
näytti olevan juuri sitä maata, joka hänelle sopi, niin rakastui hän
häneen kohta suunnattomasti. Kuitenkin hän säästi imartelut mukavampaan
hetkeen ja alkoi, näyttääkseen oikein pyhältä, sillä kertaa muka
moitiskella häntä ja sanoa, että tuo nyt on turhamaisuutta, ja puhui
muuta sellaista. Mutta silloin rouva sanoi hänelle, että hän on elukka
ja ettei hän ymmärrä eroittaa, mikä on kauniimpaa kuin muu. Sentähden
veli Alberto, joka ei tahtonut häntä liiaksi suututtaa, päätti ripin ja
laski hänet menemään toisten naisten kanssa.
Mutta jonkun päivän kuluttua hän otti mukaansa erään luotettavan
kumppanin ja meni madonna Lisettan kotiin. Ja kun hän oli vetäytynyt
hänen kanssaan sivummalle erääsen saliin, jossa heitä ei voinut kukaan
nähdä, niin hän lankesi polvilleen rouvan eteen ja sanoi: Madonna, minä
rukoilen teitä Jumalan tähden, antakaa minulle se anteeksi mitä minä
viime sunnuntaina sanoin, teidän puhuessanne minulle kauneudestanne,
sillä seuraavana yönä minua kuritettiin sen tähden niin julmasti, etten
siitä saakka ole voinut nousta vuoteesta kuin vasta tänään.
Silloin sanoi naishupakko: Ja kuka teitä niin kuritti?
Veli Alberto vastasi: Minä kerron sen teille. Kun minä yöllä olin
rukoilemassa, niinkuin minun aina on tapana tehdä, näin yhtäkkiä
kammiossani kirkkaan valkeuden, enkä ehtinyt kääntyä katsomaan, mikä se
oli, kun näin ylläni sangen kauniin nuorukaisen paksu keppi kädessä. Ja
tämä otti minua hupusta kiinni ja veti maahan ja antoi minulle niin,
että ruhjoi koko ruumiini. Kun minä sitten kysyin, minkätähden hän sitä
teki, niin hän vastasi: Sentähden, että sinä julkenit tänään moittia
madonna Lisettan taivaallista kauneutta, jota naista minä, lähinnä
Jumalaa, rakastan enemmän kuin mitään muuta. Ja minä kysyin silloin:
Kukas te olette? Johon hän vastasi, että hän on enkeli Gabriel. Voi
herra, sanoin minä silloin, minä pyydän teitä, antakaa minulle
anteeksi. Ja hän vastasi: Minä annan, sillä ehdolla, että menet hänen
luokseen niin pian kuin saatat ja pyydät häneltä itseltänsä anteeksi.
Ja jos hän ei anna, niin tulen tänne takaisin ja lyön sinua niin, että
saat sitä surra niin kauan kuin täällä elät. Ja mitä hän sitten sanoi,
en tohdi teille kertoa, ennenkuin annatte minulle anteeksi.
Rouva Lampaanpää, jossa ei ollut paljon muuta kuin pehmeitä paikkoja,
nautti suuresti näitä sanoja kuullessaan ja luuli, että ne olivat aivan
totta. Ja siksi hän sanoi tuokion kuluttua: Sanoinhan minä, frater
Alberto, että minun kauneuteni on taivaallinen. Mutta Jumala paratkoon,
minun käy sääliksi teitä, ja siksi saatte anteeksi tällä kertaa, ettei
teille kävisi vielä pahemmin; jos nimittäin kerrotte, mitä enkeli
sitten teille sanoi?
Veli Alberto vastasi: Koska olette antanut minulle anteeksi, niin
mielelläni sen sanon. Mutta yhtä seikkaa huomautan teille: että
varoisitte kertomasta kenellekään ihmiselle maailmassa sitä, mitä nyt
teille sanon, ellette tahdo turmella omaa asiaanne, te, joka olette nyt
onnellisin vaimo, mitä maan päällä olla saattaa. Tuo enkeli Gabriel
sanoi minulle, että minun on sanottava teille hänen olevan teihin niin
mieltyneen, että olisi jo monta kertaa tullut yöksi teidän luoksenne,
jos ei olisi ajatellut teitä peljästyttävänsä. Nyt hän lähetti minut
teille sanomaan, että hän aikoo jonakin yönä tulla teidän luoksenne ja
olla hieman teidän seurassanne. Mutta koska hän on enkeli ja te ette
voisi häntä koskea, jos hän enkelin olotilassa tulisi, niin hän sanoo,
että hän tahtoo tulla teidän iloksenne jonkun ihmisen muodossa. Ja
siksi hän virkkoi, että teidän on lähetettävä hänelle sana, milloin
tahdotte hänen tulevan ja kenenkä hahmossa, niin hän tulee. Ja siitä
syystä voitte pitää itseänne autuaimpana naisena, mitä maailmassa olla
saattaa.
Rouva Lampaanpää sanoi silloin, että hänestä oli hyvin mieleistä, että
enkeli Gabriel rakasti häntä. Sillä hänkin rakasti enkeliä eikä hän
milloinkaan unohtanut sytyttää neljän soldon talikynttilää hänen
eteensä, kun näki hänet missä maalattuna. Joten jos enkeli nyt tahtoisi
tulla hänen luokseen, hän olisi tervetullut ja tapaisi hänet aivan
yksinään kamarissaan. Mutta sillä ehdolla, ettei hän saisi enää
antautua Neitsyt Maarian pariin, sillä Lisettalle oli kerrottu, että
enkeli piti kovasti siitä neitsyestä, ja siitähän asia näyttikin, sillä
joka paikassa, missä enkelin näki, oli hän polvillansa Neitsyt Maarian
edessä. Mutta muuten riippuisi enkelistä itsestään, tulipa hän missä
muodossa tahtoi, kunhan Lisetta ei vaan peljästyisi.
Silloin sanoi veli Alberto: Madonna, te puhutte älykkäästi, ja minä
toimitan kyllä hänelle tiedoksi, mitä minulle sanoitte. Mutta te voitte
tehdä minulle suuren mielihyvän, joka ei maksa teille mitään, ja tämä
mielihyvä on se, että pyydätte hänen tulemaan tässä minun ruumiissani.
Ja kuulkaa, missä suhteessa te sen hyvän minulle teette: enkeli vetää
sielun pois minun ruumiistani ja vie sen paratiisiin ja menee itse
minuun. Ja sillaikaa, kun hän on teidän luonanne, saa minun sieluni
olla paratiisissa.
Silloin sanoi herkkäuskoinen nainen: Se on minusta sopivaa, ja minä
suon teille tämän lohdutuksen selkäsaunan edestä, jonka saitte minun
tähteni.
Nyt veli Alberto sanoi: No pitäkää sitten ensi yönä huoli talonne
ovesta, niin että hän saattaa tulla siitä sisään, sillä kun hän tulee
ihmisen olemuksessa, kuten aikoo, niin ei hän voi päästä sisään muuten
kuin ovesta.
Rouva vastasi tekevänsä sen. Ja veli Alberto lähti, ja rouva jäi
sellaiseen riemuun, että hänestä tuntui aika pitkältä kuin tuhat
vuotta, odottaessaan enkeli Gabrielin tuloa luokseen.
Mutta veli Alberto, joka ajatteli, että hänen tulee olla ensi yönä
ritari eikä enkeli, alkoi vahvistaa itseänsä makeisilla ja muulla
hyvällä, ettei häntä helposti suistettaisi satulasta. Ja loman saatuaan
meni hän erään kumppanin kanssa, kun yö tuli, erään ystävättärensä
taloon. Ja sieltä hän lähti, kun hetki näytti hänestä sopivalta,
tuntemattomana rouvan talolle, ja muutti sisään mentyään kaikenlaisilla
vaatevehkeillä, jotka oli tuonut muassaan, itsensä enkeliksi. Ja hän
nousi portaat ja astui rouvan kamariin.
Tämä kun näki tuon valkean, polvistui hänen eteensä, ja enkeli siunasi
häntä ja nosti hänet ylös ja antoi hänelle merkin, että hänen oli
mentävä vuoteesen.
Nainen, joka oli valmis tottelemaan, teki tämän kiireesti, ja enkeli
vetäytyi makaamaan hurskaan palvelijansa kanssa.
Veli Alberto oli ruumiiltaan kaunis ja voimakas mies, sekä jaloilta
vankka ja varrelta muhkea, ja sentähden Lisetta ylisti itseänsä sangen
tyytyväiseksi. Ja sitäpaitsi kertoi hän rouvalle paljon taivaan
kunniasta. Mutta kun päivä läheni, niin enkeli lupasi tulla vielä
uudestaan, ja meni vehkeineen ulos ja palasi kumppaninsa luo, jolle
hyvä talonemäntä, ettei hän olisi peljännyt yksin nukkuessaan, oli
pitänyt ystävällisesti seuraa.
Kun rouva oli syönyt aamiaisen, otti hän mukaansa erään seuranaisen ja
meni veli Alberton luokse ja kertoi hänelle uutiset enkeli Gabrielista
ja mitä hän oli saanut kuulla enkeliltä iankaikkisen elämän kunniasta,
ja mitä siellä oli tapahtunut, ja lisäsi sitäpaitsi ihmeellisiä
tarinoita omasta päästään.
Siihen veli Alberto sanoi: Madonna, en tiedä, millaista teillä oli
hänen seurassaan. Mutta sen minä tiedän, että kun hän viime yönä tuli
luokseni ja minä toimitin hänelle teidän asianne, niin hän vei heti
sieluni sellaisten kukkain ja sellaisten ruusujen joukkoon, etten ole
nähnyt niin paljoa koskaan täällä, ja minä oleskelin niin viehättävissä
paikoissa kuin olla saattaa, aina tähän aamuun ja messuun saakka. Miten
ruumiilleni lie käynyt, en tiedä.
Enkö sanonut sitä teille? sanoi rouva, teidän ruumiinnehan oli koko yön
minun sylissäni enkeli Gabrielin kanssa. Ja jos ette usko minua, niin
katsokaapa vasenta rintanne alustaa, johon minä annoin enkelille niin
voimallisen muiskun, että merkki näkyy siinä vielä monet päivät.
Siihen sanoi veli Alberto: No täytyypä tehdä tänään seikka, jota en ole
tehnyt enää pitkään aikaan, nimittäin riisuutua ja katsoa, puhutteko
totta.
Ja paljon loruttuaan palasi rouva kotiinsa, jossa veli Alberto kävi
sitten enkelin muodossa monta kertaa, kohtaamatta mitään estettä.
Mutta tapahtuipa eräänä päivänä, että madonna Lisetta oli erään tätinsä
seurassa, ja kun he väittelivät kauneusasioista, niin sanoi Lisetta,
korottaakseen omaa kauneuttaan kaikkein parhaimmaksi, kovin
yksinkertainen kun oli: Jospa tietäisitte, kuka minun kauneuteeni on
mieltynyt, niin ette puhuisi mitään muista!
Täti oli utelias kuulemaan lisää, koska hän tunsi Lisettan hyvin, ja
sanoi: Madonna, voitte olla oikeassa, mutta kun ei tiedä, kuka se mies
mahtaisi olla, niin eipä ole helppoa muuttaa mielipidettänsä.
Silloin tuo nainen, jonka turhamaisuutta oli helppo ärsyttää, sanoi:
Täti, siitä ei saa puhua, mutta minun heikko paikkani on enkeli
Gabriel, joka rakastaa minua enemmän kuin omaa itseään, siksi, että
minä, niinkuin hän sanoo, olen kaunein nainen mitä koko maailmassa ja
Maremman soilla olla saattaa.
Tätiä tahtoi silloin kovin naurattaa, mutta hän hillitsi itsensä,
saadakseen hänet puhumaan lisää, ja sanoi: Kautta Jumalan, madonna, jos
enkeli Gabriel on heikko paikkanne ja on sen itse teille sanonut, niin
kai se on niin. Mutta minä en luullut, että enkelitkin ovat sellaisia.
Lisetta vastasi: Täti, te olette erehdyksessä. Ja koska minä olen
hänestä paljoa kauniimpi kuin ainoakaan niistä naisista, jotka ovat
taivaassa, niin rakastui hän minuun ja tulee nyt sangen usein
oleilemaan kanssani. Siitä sen nyt näette!
Täti lähti madonna Lisettan luota, ja hänestä tuntui aika pitkältä kuin
tuhat vuotta, kunnes hän pääsi paikkaan, jossa hän voi tämän kertoa
muille. Ja hän kokosi kekkereihin suuren joukon naisia ja jutteli
heille perinpohjin uutisen. Nämä naiset kertoivat sen miehilleen ja
toisille naisille ja nämä taas toisille, niin ettei kahta päivää
kulunut, kun siitä puhui koko Venezia.
Mutta niiden joukossa, joiden korviin tämä joutui, olivat rouvan
langot, jotka silloin päättivät, mitään aikeestaan puhumatta, etsiä
tätä enkeliä ja nähdä, osasiko tuo tosiaan lentää. Ja he olivat monta
yötä väijyksissä. Sattumalta tuli tästä pahasta seikasta jotain veli
Albertonkin korviin ja hän meni eräänä yönä Lisettan luokse häntä
torumaan; mutta tuskin hän oli riisuutunut, niin rouvan langot, jotka
olivat nähneet veli Alberton tulon, ilmestyivät Lisettan ovelle sitä
avaamaan. Sen kuullessansa aavisti veli Alberto, mitä se oli, ja nousi
ylös, ja kun hänellä ei ollut muuta pakopaikkaa, avasi ikkunan, joka
oli Canale Grandelle päin, ja hyppäsi siitä kanavaan.
Kanava oli siltä kohtaa syvä ja hän osasi uida hyvin, joten hänelle ei
tullut mitään vahinkoa. Ja uituaan kanavan toiselle puolelle hän meni
nopeasti erääsen taloon, jonka ovi oli auki, ja rukoili erästä
kunnonmiehen näköistä, joka siellä oli, pelastamaan Jumalan tähden
hänen henkensä, ja sepusti hänelle tarinan, miksi hän oli siellä tähän
aikaan ja alasti. Miehen valtasi sääli ja hän heitti hänet omaan
vuoteesensa, koska hänen itsensä oli mentävä askareihinsa, ja sanoi,
että hänen on oltava siinä, kunnes hän tulee takaisin. Ja mies lukitsi
oven ja meni asioilleen.
Madonna Lisettan langot näkivät kamariin päästyään, että enkeli Gabriel
oli lentänyt pois, jättäen sinne ainoastaan siipensä. Siitä he
nolostuivat suuresti ja sättivät rouvaa karkeasti, ja jättivät hänet
viimein lohduttomana sinne ja menivät kotiinsa vieden enkelin asun
mukaansa.
Sillävälin valkeni päivä, ja kun se kunnon mies, joka otti veli
Alberton luokseen, oli Rialto-sillalla, kuuli hän kerrottavan, että
enkeli Gabriel oli mennyt viime yönä makaamaan madonna Lisettan kanssa,
mutta langot olivat nähneet hänet ja hän oli peloissaan heittäytynyt
kanavaan, eikä sitten tiedetty, miten hänen oli käynyt. Silloin mies
aavisti heti, että se oli sama, joka oli hänen kotonaan. Ja hän meni
sinne ja tunsi veli Alberton ja sopi paljon väiteltyään hänen kanssaan,
että jos ei munkki halunnut miehen antavan häntä rouvan lankojen
käsiin, niin oli hänen hankittava hänelle viisikymmentä dukaattia. Ja
niin tehtiin.
Mutta kun veli Alberto sitten halusi lähteä sieltä, niin sanoi kunnon
mies hänelle: Ei ole mitään muuta keinoa, ellette tahdo suostua erääsen
ja ainoaan. Me vietämme tänään juhlat, ja sinne vie kuka ihmisen
puettuna karhuksi, kuka toisen puettuna metsäläiseksi ja kuka minkin
näköiseksi puetun. Ja sitten pidetään San Marcon torilla metsästys, ja
kun se on lopussa, päättyvät juhlat. Ja sen jälkeen menee kukin otuksen
kanssa, jonka sinne vei, minne haluaa. Jos tahdotte, ennenkuin saadaan
urkituksi teidän olevan täällä, että minä vien teidät sinne jollakin
sanotulla tavalla, niin minä voin saattaa teidät minne tahdotte. Muuten
en tiedä, miten täältä voisitte päästä niin, ettei teitä tunnettaisi,
varsinkin, kun naisen langot aavistavat, että te olette jossakin täällä
lähistöllä, ja ovat asettaneet kaikkialle vartioita teitä kiinni
ottamaan.
Vaikka veli Albertosta tuntuikin katkeralta lähteä sillä tavalla, niin
hän, koska pelkäsi rouvan sukulaisia, taipui ja sanoi miehelle, minne
hänet oli vietävä, ja olevansa tyytyväinen, miten mies häntä veikin.
Tämä voiteli nyt hänet yltäänsä hunajalla ja riputti täyteen untuvia ja
pani hänelle ketjut kaulaan ja naamarin silmille ja antoi toiseen
käteen paksun kepin ja toiseen kaksi suurta koiraa, jotka hän oli
tuonut teurastuspaikasta; ja lähetti sitten kuuluttamaan Rialtolle,
että kuka tahtoi nähdä enkeli Gabrielia, menköön San Marcon torille. Ja
se oli venezialaista rehellisyyttä.
Ja kun tämä oli tehty, vei hän hänet tuokion päästä ulos ja pani hänet
kulkemaan edeltä ja astui itse perästä pitäen ketjuista. Ja kuljetti
hänet suuressa hälinässä, sillä kaikki sanoivat: Mikä se? Mikä se?
torille, jonne tuli väkeä suunnattomasti, sekä niitä, jotka olivat
seuranneet jäljestä, että sellaisia, jotka olivat kuulutuksen kuultuaan
tulleet Rialtolta. Ja sinne saavuttuaan kytki hän metsäläisensä
korkealle paikalle pilariin, ollen odottavinaan metsästystä; jollaikaa
kärpäset ja paarmat tuottivat kytketylle, koska hän oli hunajalla
voideltu, suurta kiusaa.
Mutta kun mies näki torin olevan täynnä väkeä, niin aikoi hän muka
päästää metsäläisensä ketjuista, mutta vetikin naamarin pois veli
Alberton kasvoilta ja sanoi: Hyvät herrat, koskei metsästettävää sikaa
nyt tule eikä metsästystä toimiteta, tahdon näyttää teille, ettette
olisi saapuneet tänne turhaan, enkeli Gabrielin, joka öisin laskeikse
maahan taivaasta lohduttamaan Venezian rouvia.
Kun naamari poistettiin, niin tunsivat kaikki heti veli Alberton. Ja
kaikki alkoivat huutaa hänelle ja sanoivat hänelle häpäisevämpiä ja
pahempia herjauksia kuin millekään roistolle koskaan sanotaan. Ja
sitäpaitsi nakkelivat he hänelle vasten kasvoja mikä mitäkin likaa. Ja
siten he pitelivät häntä pitkän aikaa, kunnes hänen luostariveljensä
saivat siitä sattumalta kuulla, ja heitä lähti noin kuusi ja tuli
sinne, jossa he heittivät kaavun hänen ympärilleen ja päästivät hänet
ketjuista ja veivät, tavaton melu takanaan, hänet luostariinsa. Siellä
panivat he hänet tyrmään, missä hänen luullaan surkean elämän jälkeen
kuolleen.