TOINEN KERTOMUS.

Alberto munkki uskottelee eräälle venezialaiselle rouvalle,

että enkeli Gabriel on häneen rakastunut, ja makaa siinä

muodossa monta kertaa hänen kanssaan. Sitten hän syöksyy

rouvan sukulaisia peljäten ulos hänen kodistaan ja pakenee

erään köyhän miehen taloon. Tämä vie hänet seuraavana päivänä

metsäläisenä torille, jossa hänet tunnetaan, ja luostariveljet

ottavat hänet ja panevat vankeuteen.

Olipa ennen Imolassa elämältään jumalaton ja turmeltunut mies, jonka

nimi oli Berto della Massa ja jonka häpeälliset teot kaikki imolaiset

tunsivat. Ja ne veivät hänet niin pitkälle, ettei Imolassa ollut

ketään, joka olisi uskonut, mitä totta hän puhui, saatikka sitten hänen

valheitaan. Kun hän niin ollen huomasi, etteivät hänen petoksensa

siellä enää käyneet päinsä, niin muutti hän melkein epätoivoissaan

Veneziaan, tuohon kaiken saastan tyyssijaan, ja päätti keksiä siellä

pahanilkistä elämäänsä jatkaakseen jonkin uuden tavan, jota hän ei

ollut koetellut muualla. Ja hän tekeytyi, ikäänkuin olisi omatunto

kalvanut häntä ennen tehtyjen pahojen töiden tähden, sellaiseksi kuin

suurin nöyryys olisi hänet vallannut ja tuli katolilaisemmaksi kuin

kukaan ja meni ja rupesi minoriittimunkiksi ja otti nimekseen Imolan

Alberto veli. Ja siinä puvussa hän alkoi näön vuoksi viettää ankaraa

elämää ja ylisteli suuresti katumusta ja pidättyväisyyttä eikä syönyt

koskaan lihaa eikä juonut viiniä, ellei saanut sellaista, joka oli

hänestä hyvää.

Ja tuskin lie ollut koskaan ketään, joka olisi tullut varkaasta ja

parittajasta, väärentäjästä ja murhamiehestä niin yhtäkkiä hartaaksi

saarnamieheksi kuin hän, luopumatta silti entisistä paheistansa,

milloin vaan voi niitä salaisesti toteuttaa. Ja sitäpaitsi rupesi hän

papiksi ja itki aina alttarin ääressä, milloin toimitti siinä

palvelusta ja jos häntä näkemässä oli paljon väkeä, Vapahtajan

kärsimyksiä, sillä hänelle eivät kyyneleet paljon maksaneet, kun hän

niitä tarvitsi. Ja sanalla sanoen: saarnoillaan ja kyyneleillään osasi

hän pimittää venezialaiset niin, että hän tuli melkein joka testamentin

todistajaksi ja valtuutetuksi, mitä siellä tehtiin, monien ihmisten

rahojen hoitajaksi ja melkein kaikkien miesten ja naisten rippi-isäksi

ja neuvonantajaksi. Ja sillä tavalla menetellen hän oli muuttunut

sudesta paimeneksi, ja hänen pyhyytensä maine oli siellä paljon

suurempi kuin Assisin pyhän Fransiskuksen oli koskaan ollut.

Nyt tapahtui, että tämän pyhän veljen luo tuli toisten naisten kanssa

itseänsä ripittämään eräs nuori, yksinkertainen ja tyhmä nainen, jota

kutsuttiin Caquerinon Lisettaksi, rikkaan kauppiaan vaimo, sillaikaa

kun mies oli lähtenyt kaleirineen Flanderiin. Ja kun rouva nyt istui

munkin jalkain juuressa ja teki hänet, kuin veneziatar ainakin, ja ne

ovat kaikki suuria hanhia, osalliseksi salaisuuksistaan, niin veli

Alberto kysyi häneltä, oliko hänellä ketään rakastajaa.

Siihen vastasi rouva närkästynein kasvoin: Hm, herra frater, eikö

teillä ole silmiä päässä? Näytänkö minä kauneuden puolesta

samanlaiselta kuin muutkin naiset? Liikaakin minä lemmityisiä saisin,

jos tahtoisin; mutta minun kauneuteni ei olekaan sellainen, että

antaisin kenen tahansa itseäni rakastella. Montako olette nähnyt

sellaisia, jotka ovat yhtä kauniita kuin minä? Minä olisin kaunotar

vaikka paratiisissa.

Ja sitten hän jatkoi niin paljon tuosta kauneudestaan, että oli

inhoittavaa kuulla.

Veli Alberto huomasi heti, että hän haiskahti hupakolta, ja koska hän

näytti olevan juuri sitä maata, joka hänelle sopi, niin rakastui hän

häneen kohta suunnattomasti. Kuitenkin hän säästi imartelut mukavampaan

hetkeen ja alkoi, näyttääkseen oikein pyhältä, sillä kertaa muka

moitiskella häntä ja sanoa, että tuo nyt on turhamaisuutta, ja puhui

muuta sellaista. Mutta silloin rouva sanoi hänelle, että hän on elukka

ja ettei hän ymmärrä eroittaa, mikä on kauniimpaa kuin muu. Sentähden

veli Alberto, joka ei tahtonut häntä liiaksi suututtaa, päätti ripin ja

laski hänet menemään toisten naisten kanssa.

Mutta jonkun päivän kuluttua hän otti mukaansa erään luotettavan

kumppanin ja meni madonna Lisettan kotiin. Ja kun hän oli vetäytynyt

hänen kanssaan sivummalle erääsen saliin, jossa heitä ei voinut kukaan

nähdä, niin hän lankesi polvilleen rouvan eteen ja sanoi: Madonna, minä

rukoilen teitä Jumalan tähden, antakaa minulle se anteeksi mitä minä

viime sunnuntaina sanoin, teidän puhuessanne minulle kauneudestanne,

sillä seuraavana yönä minua kuritettiin sen tähden niin julmasti, etten

siitä saakka ole voinut nousta vuoteesta kuin vasta tänään.

Silloin sanoi naishupakko: Ja kuka teitä niin kuritti?

Veli Alberto vastasi: Minä kerron sen teille. Kun minä yöllä olin

rukoilemassa, niinkuin minun aina on tapana tehdä, näin yhtäkkiä

kammiossani kirkkaan valkeuden, enkä ehtinyt kääntyä katsomaan, mikä se

oli, kun näin ylläni sangen kauniin nuorukaisen paksu keppi kädessä. Ja

tämä otti minua hupusta kiinni ja veti maahan ja antoi minulle niin,

että ruhjoi koko ruumiini. Kun minä sitten kysyin, minkätähden hän sitä

teki, niin hän vastasi: Sentähden, että sinä julkenit tänään moittia

madonna Lisettan taivaallista kauneutta, jota naista minä, lähinnä

Jumalaa, rakastan enemmän kuin mitään muuta. Ja minä kysyin silloin:

Kukas te olette? Johon hän vastasi, että hän on enkeli Gabriel. Voi

herra, sanoin minä silloin, minä pyydän teitä, antakaa minulle

anteeksi. Ja hän vastasi: Minä annan, sillä ehdolla, että menet hänen

luokseen niin pian kuin saatat ja pyydät häneltä itseltänsä anteeksi.

Ja jos hän ei anna, niin tulen tänne takaisin ja lyön sinua niin, että

saat sitä surra niin kauan kuin täällä elät. Ja mitä hän sitten sanoi,

en tohdi teille kertoa, ennenkuin annatte minulle anteeksi.

Rouva Lampaanpää, jossa ei ollut paljon muuta kuin pehmeitä paikkoja,

nautti suuresti näitä sanoja kuullessaan ja luuli, että ne olivat aivan

totta. Ja siksi hän sanoi tuokion kuluttua: Sanoinhan minä, frater

Alberto, että minun kauneuteni on taivaallinen. Mutta Jumala paratkoon,

minun käy sääliksi teitä, ja siksi saatte anteeksi tällä kertaa, ettei

teille kävisi vielä pahemmin; jos nimittäin kerrotte, mitä enkeli

sitten teille sanoi?

Veli Alberto vastasi: Koska olette antanut minulle anteeksi, niin

mielelläni sen sanon. Mutta yhtä seikkaa huomautan teille: että

varoisitte kertomasta kenellekään ihmiselle maailmassa sitä, mitä nyt

teille sanon, ellette tahdo turmella omaa asiaanne, te, joka olette nyt

onnellisin vaimo, mitä maan päällä olla saattaa. Tuo enkeli Gabriel

sanoi minulle, että minun on sanottava teille hänen olevan teihin niin

mieltyneen, että olisi jo monta kertaa tullut yöksi teidän luoksenne,

jos ei olisi ajatellut teitä peljästyttävänsä. Nyt hän lähetti minut

teille sanomaan, että hän aikoo jonakin yönä tulla teidän luoksenne ja

olla hieman teidän seurassanne. Mutta koska hän on enkeli ja te ette

voisi häntä koskea, jos hän enkelin olotilassa tulisi, niin hän sanoo,

että hän tahtoo tulla teidän iloksenne jonkun ihmisen muodossa. Ja

siksi hän virkkoi, että teidän on lähetettävä hänelle sana, milloin

tahdotte hänen tulevan ja kenenkä hahmossa, niin hän tulee. Ja siitä

syystä voitte pitää itseänne autuaimpana naisena, mitä maailmassa olla

saattaa.

Rouva Lampaanpää sanoi silloin, että hänestä oli hyvin mieleistä, että

enkeli Gabriel rakasti häntä. Sillä hänkin rakasti enkeliä eikä hän

milloinkaan unohtanut sytyttää neljän soldon talikynttilää hänen

eteensä, kun näki hänet missä maalattuna. Joten jos enkeli nyt tahtoisi

tulla hänen luokseen, hän olisi tervetullut ja tapaisi hänet aivan

yksinään kamarissaan. Mutta sillä ehdolla, ettei hän saisi enää

antautua Neitsyt Maarian pariin, sillä Lisettalle oli kerrottu, että

enkeli piti kovasti siitä neitsyestä, ja siitähän asia näyttikin, sillä

joka paikassa, missä enkelin näki, oli hän polvillansa Neitsyt Maarian

edessä. Mutta muuten riippuisi enkelistä itsestään, tulipa hän missä

muodossa tahtoi, kunhan Lisetta ei vaan peljästyisi.

Silloin sanoi veli Alberto: Madonna, te puhutte älykkäästi, ja minä

toimitan kyllä hänelle tiedoksi, mitä minulle sanoitte. Mutta te voitte

tehdä minulle suuren mielihyvän, joka ei maksa teille mitään, ja tämä

mielihyvä on se, että pyydätte hänen tulemaan tässä minun ruumiissani.

Ja kuulkaa, missä suhteessa te sen hyvän minulle teette: enkeli vetää

sielun pois minun ruumiistani ja vie sen paratiisiin ja menee itse

minuun. Ja sillaikaa, kun hän on teidän luonanne, saa minun sieluni

olla paratiisissa.

Silloin sanoi herkkäuskoinen nainen: Se on minusta sopivaa, ja minä

suon teille tämän lohdutuksen selkäsaunan edestä, jonka saitte minun

tähteni.

Nyt veli Alberto sanoi: No pitäkää sitten ensi yönä huoli talonne

ovesta, niin että hän saattaa tulla siitä sisään, sillä kun hän tulee

ihmisen olemuksessa, kuten aikoo, niin ei hän voi päästä sisään muuten

kuin ovesta.

Rouva vastasi tekevänsä sen. Ja veli Alberto lähti, ja rouva jäi

sellaiseen riemuun, että hänestä tuntui aika pitkältä kuin tuhat

vuotta, odottaessaan enkeli Gabrielin tuloa luokseen.

Mutta veli Alberto, joka ajatteli, että hänen tulee olla ensi yönä

ritari eikä enkeli, alkoi vahvistaa itseänsä makeisilla ja muulla

hyvällä, ettei häntä helposti suistettaisi satulasta. Ja loman saatuaan

meni hän erään kumppanin kanssa, kun yö tuli, erään ystävättärensä

taloon. Ja sieltä hän lähti, kun hetki näytti hänestä sopivalta,

tuntemattomana rouvan talolle, ja muutti sisään mentyään kaikenlaisilla

vaatevehkeillä, jotka oli tuonut muassaan, itsensä enkeliksi. Ja hän

nousi portaat ja astui rouvan kamariin.

Tämä kun näki tuon valkean, polvistui hänen eteensä, ja enkeli siunasi

häntä ja nosti hänet ylös ja antoi hänelle merkin, että hänen oli

mentävä vuoteesen.

Nainen, joka oli valmis tottelemaan, teki tämän kiireesti, ja enkeli

vetäytyi makaamaan hurskaan palvelijansa kanssa.

Veli Alberto oli ruumiiltaan kaunis ja voimakas mies, sekä jaloilta

vankka ja varrelta muhkea, ja sentähden Lisetta ylisti itseänsä sangen

tyytyväiseksi. Ja sitäpaitsi kertoi hän rouvalle paljon taivaan

kunniasta. Mutta kun päivä läheni, niin enkeli lupasi tulla vielä

uudestaan, ja meni vehkeineen ulos ja palasi kumppaninsa luo, jolle

hyvä talonemäntä, ettei hän olisi peljännyt yksin nukkuessaan, oli

pitänyt ystävällisesti seuraa.

Kun rouva oli syönyt aamiaisen, otti hän mukaansa erään seuranaisen ja

meni veli Alberton luokse ja kertoi hänelle uutiset enkeli Gabrielista

ja mitä hän oli saanut kuulla enkeliltä iankaikkisen elämän kunniasta,

ja mitä siellä oli tapahtunut, ja lisäsi sitäpaitsi ihmeellisiä

tarinoita omasta päästään.

Siihen veli Alberto sanoi: Madonna, en tiedä, millaista teillä oli

hänen seurassaan. Mutta sen minä tiedän, että kun hän viime yönä tuli

luokseni ja minä toimitin hänelle teidän asianne, niin hän vei heti

sieluni sellaisten kukkain ja sellaisten ruusujen joukkoon, etten ole

nähnyt niin paljoa koskaan täällä, ja minä oleskelin niin viehättävissä

paikoissa kuin olla saattaa, aina tähän aamuun ja messuun saakka. Miten

ruumiilleni lie käynyt, en tiedä.

Enkö sanonut sitä teille? sanoi rouva, teidän ruumiinnehan oli koko yön

minun sylissäni enkeli Gabrielin kanssa. Ja jos ette usko minua, niin

katsokaapa vasenta rintanne alustaa, johon minä annoin enkelille niin

voimallisen muiskun, että merkki näkyy siinä vielä monet päivät.

Siihen sanoi veli Alberto: No täytyypä tehdä tänään seikka, jota en ole

tehnyt enää pitkään aikaan, nimittäin riisuutua ja katsoa, puhutteko

totta.

Ja paljon loruttuaan palasi rouva kotiinsa, jossa veli Alberto kävi

sitten enkelin muodossa monta kertaa, kohtaamatta mitään estettä.

Mutta tapahtuipa eräänä päivänä, että madonna Lisetta oli erään tätinsä

seurassa, ja kun he väittelivät kauneusasioista, niin sanoi Lisetta,

korottaakseen omaa kauneuttaan kaikkein parhaimmaksi, kovin

yksinkertainen kun oli: Jospa tietäisitte, kuka minun kauneuteeni on

mieltynyt, niin ette puhuisi mitään muista!

Täti oli utelias kuulemaan lisää, koska hän tunsi Lisettan hyvin, ja

sanoi: Madonna, voitte olla oikeassa, mutta kun ei tiedä, kuka se mies

mahtaisi olla, niin eipä ole helppoa muuttaa mielipidettänsä.

Silloin tuo nainen, jonka turhamaisuutta oli helppo ärsyttää, sanoi:

Täti, siitä ei saa puhua, mutta minun heikko paikkani on enkeli

Gabriel, joka rakastaa minua enemmän kuin omaa itseään, siksi, että

minä, niinkuin hän sanoo, olen kaunein nainen mitä koko maailmassa ja

Maremman soilla olla saattaa.

Tätiä tahtoi silloin kovin naurattaa, mutta hän hillitsi itsensä,

saadakseen hänet puhumaan lisää, ja sanoi: Kautta Jumalan, madonna, jos

enkeli Gabriel on heikko paikkanne ja on sen itse teille sanonut, niin

kai se on niin. Mutta minä en luullut, että enkelitkin ovat sellaisia.

Lisetta vastasi: Täti, te olette erehdyksessä. Ja koska minä olen

hänestä paljoa kauniimpi kuin ainoakaan niistä naisista, jotka ovat

taivaassa, niin rakastui hän minuun ja tulee nyt sangen usein

oleilemaan kanssani. Siitä sen nyt näette!

Täti lähti madonna Lisettan luota, ja hänestä tuntui aika pitkältä kuin

tuhat vuotta, kunnes hän pääsi paikkaan, jossa hän voi tämän kertoa

muille. Ja hän kokosi kekkereihin suuren joukon naisia ja jutteli

heille perinpohjin uutisen. Nämä naiset kertoivat sen miehilleen ja

toisille naisille ja nämä taas toisille, niin ettei kahta päivää

kulunut, kun siitä puhui koko Venezia.

Mutta niiden joukossa, joiden korviin tämä joutui, olivat rouvan

langot, jotka silloin päättivät, mitään aikeestaan puhumatta, etsiä

tätä enkeliä ja nähdä, osasiko tuo tosiaan lentää. Ja he olivat monta

yötä väijyksissä. Sattumalta tuli tästä pahasta seikasta jotain veli

Albertonkin korviin ja hän meni eräänä yönä Lisettan luokse häntä

torumaan; mutta tuskin hän oli riisuutunut, niin rouvan langot, jotka

olivat nähneet veli Alberton tulon, ilmestyivät Lisettan ovelle sitä

avaamaan. Sen kuullessansa aavisti veli Alberto, mitä se oli, ja nousi

ylös, ja kun hänellä ei ollut muuta pakopaikkaa, avasi ikkunan, joka

oli Canale Grandelle päin, ja hyppäsi siitä kanavaan.

Kanava oli siltä kohtaa syvä ja hän osasi uida hyvin, joten hänelle ei

tullut mitään vahinkoa. Ja uituaan kanavan toiselle puolelle hän meni

nopeasti erääsen taloon, jonka ovi oli auki, ja rukoili erästä

kunnonmiehen näköistä, joka siellä oli, pelastamaan Jumalan tähden

hänen henkensä, ja sepusti hänelle tarinan, miksi hän oli siellä tähän

aikaan ja alasti. Miehen valtasi sääli ja hän heitti hänet omaan

vuoteesensa, koska hänen itsensä oli mentävä askareihinsa, ja sanoi,

että hänen on oltava siinä, kunnes hän tulee takaisin. Ja mies lukitsi

oven ja meni asioilleen.

Madonna Lisettan langot näkivät kamariin päästyään, että enkeli Gabriel

oli lentänyt pois, jättäen sinne ainoastaan siipensä. Siitä he

nolostuivat suuresti ja sättivät rouvaa karkeasti, ja jättivät hänet

viimein lohduttomana sinne ja menivät kotiinsa vieden enkelin asun

mukaansa.

Sillävälin valkeni päivä, ja kun se kunnon mies, joka otti veli

Alberton luokseen, oli Rialto-sillalla, kuuli hän kerrottavan, että

enkeli Gabriel oli mennyt viime yönä makaamaan madonna Lisettan kanssa,

mutta langot olivat nähneet hänet ja hän oli peloissaan heittäytynyt

kanavaan, eikä sitten tiedetty, miten hänen oli käynyt. Silloin mies

aavisti heti, että se oli sama, joka oli hänen kotonaan. Ja hän meni

sinne ja tunsi veli Alberton ja sopi paljon väiteltyään hänen kanssaan,

että jos ei munkki halunnut miehen antavan häntä rouvan lankojen

käsiin, niin oli hänen hankittava hänelle viisikymmentä dukaattia. Ja

niin tehtiin.

Mutta kun veli Alberto sitten halusi lähteä sieltä, niin sanoi kunnon

mies hänelle: Ei ole mitään muuta keinoa, ellette tahdo suostua erääsen

ja ainoaan. Me vietämme tänään juhlat, ja sinne vie kuka ihmisen

puettuna karhuksi, kuka toisen puettuna metsäläiseksi ja kuka minkin

näköiseksi puetun. Ja sitten pidetään San Marcon torilla metsästys, ja

kun se on lopussa, päättyvät juhlat. Ja sen jälkeen menee kukin otuksen

kanssa, jonka sinne vei, minne haluaa. Jos tahdotte, ennenkuin saadaan

urkituksi teidän olevan täällä, että minä vien teidät sinne jollakin

sanotulla tavalla, niin minä voin saattaa teidät minne tahdotte. Muuten

en tiedä, miten täältä voisitte päästä niin, ettei teitä tunnettaisi,

varsinkin, kun naisen langot aavistavat, että te olette jossakin täällä

lähistöllä, ja ovat asettaneet kaikkialle vartioita teitä kiinni

ottamaan.

Vaikka veli Albertosta tuntuikin katkeralta lähteä sillä tavalla, niin

hän, koska pelkäsi rouvan sukulaisia, taipui ja sanoi miehelle, minne

hänet oli vietävä, ja olevansa tyytyväinen, miten mies häntä veikin.

Tämä voiteli nyt hänet yltäänsä hunajalla ja riputti täyteen untuvia ja

pani hänelle ketjut kaulaan ja naamarin silmille ja antoi toiseen

käteen paksun kepin ja toiseen kaksi suurta koiraa, jotka hän oli

tuonut teurastuspaikasta; ja lähetti sitten kuuluttamaan Rialtolle,

että kuka tahtoi nähdä enkeli Gabrielia, menköön San Marcon torille. Ja

se oli venezialaista rehellisyyttä.

Ja kun tämä oli tehty, vei hän hänet tuokion päästä ulos ja pani hänet

kulkemaan edeltä ja astui itse perästä pitäen ketjuista. Ja kuljetti

hänet suuressa hälinässä, sillä kaikki sanoivat: Mikä se? Mikä se?

torille, jonne tuli väkeä suunnattomasti, sekä niitä, jotka olivat

seuranneet jäljestä, että sellaisia, jotka olivat kuulutuksen kuultuaan

tulleet Rialtolta. Ja sinne saavuttuaan kytki hän metsäläisensä

korkealle paikalle pilariin, ollen odottavinaan metsästystä; jollaikaa

kärpäset ja paarmat tuottivat kytketylle, koska hän oli hunajalla

voideltu, suurta kiusaa.

Mutta kun mies näki torin olevan täynnä väkeä, niin aikoi hän muka

päästää metsäläisensä ketjuista, mutta vetikin naamarin pois veli

Alberton kasvoilta ja sanoi: Hyvät herrat, koskei metsästettävää sikaa

nyt tule eikä metsästystä toimiteta, tahdon näyttää teille, ettette

olisi saapuneet tänne turhaan, enkeli Gabrielin, joka öisin laskeikse

maahan taivaasta lohduttamaan Venezian rouvia.

Kun naamari poistettiin, niin tunsivat kaikki heti veli Alberton. Ja

kaikki alkoivat huutaa hänelle ja sanoivat hänelle häpäisevämpiä ja

pahempia herjauksia kuin millekään roistolle koskaan sanotaan. Ja

sitäpaitsi nakkelivat he hänelle vasten kasvoja mikä mitäkin likaa. Ja

siten he pitelivät häntä pitkän aikaa, kunnes hänen luostariveljensä

saivat siitä sattumalta kuulla, ja heitä lähti noin kuusi ja tuli

sinne, jossa he heittivät kaavun hänen ympärilleen ja päästivät hänet

ketjuista ja veivät, tavaton melu takanaan, hänet luostariinsa. Siellä

panivat he hänet tyrmään, missä hänen luullaan surkean elämän jälkeen

kuolleen.

Novelleja Decameronesta · 第 22 / 44 题