Mártha käsitti että hän tässä asiassa ei voi mitään. Hänen äidistänsä
Pista Szánthó on jäykkä, juro, sivistymätön, sentähden ettei hän osaa
mielistellä eikä kohteliaisuuksia lausua. He molemmat eivät koskaan
ymmärtäneet toisiaan, ensi hetkestä alkaen he tunsivat molemminpuolista
suvaitsemattomuutta. Pistassa tosin ei ollut vastenmielisyyttä äitiin,
päin vastoin hän herttaisena, hyväsydämisenä miehenä pyrki puolestansa
mukaantumaan, mutta hänen suora, teeskentelemätön, rehellinen
luonteensa ei kyennyt imartelemaan. Kuinka kaunis hänen armonsa on,
kuinka hänen hattunsa somistaa häntä, kuinka hän astuu kevein askelin,
kuinka hänen kukoistavaa terveyttään kadehditaan ... kaikki sellaiset
korulauseet jääkööt Jancsi Mukfalvi Mukyn asiaksi.
Pista Szánthó olisi ennemmin purrut kielensä poikki kuin lausunut
mitään sellaista.
Hyvin tuntien oman äitinsä ja armaansa välisen suhteen Mártha
toistaiseksi tyytyi olemaan vaiti.
Mutta hän ajatteli päänsä puhki saadakseen selville, millä tavoin voisi
katkaista kaulan mamman suosikilta. Vaan hänen ei juolahtanut päähänsä
mitään, mikä häntä kovasti suretti, jopa siihen määrään asti, ettei
hänen enää tehnyt mieli Kugler'iin [Budapestin etevin konditoria.
Suoment. muist.] syömään jäätelöäkään. Voipi käsittää sitä mielen
tilaa, missä pääkaupungin neitonen on, kun hänelle ei enää kelpaa --
Kuglerkaan. Rouva Szögletin täytyi mennä yksinään välipalalle.
Mártha ei katunutkaan kotiinjäämistä, sillä hän sai varsin rakkaita
vieraita. Rózsa Szép äitineen pistäysi hänen luokseen. Szépiläiset oli
upporikas maanomistajaperhe, joka asui maalla; Rózsa oli Márthan
koulutoveri, jonka kanssa hän ennen oli vilkkaassa kirjevaihdossa.
Kirjevaihto oli aikaa myöten lakannut, mutta ystävyys heidän välillään
ei ollut höltynyt ja nyt he niin paljon jaarittelivat ja nauraa
kikattivat, että rouva Szép ei enää voinut sietää sitä.
-- Jätän teidät itseksenne, rakas Mártha, koskei äitisikään ole kotona;
tulen myöhemmin takaisin -- sanoo hän.
Kun molemmat ystävättäret olivat jääneet kahden kesken, lankesi Mártha
Rózsan kaulaan.
-- Kuinka kaunista sinulta, että tulit luokseni. Siitä näen, että vanha
ystävyytemme ei ole laimentunut.
-- Eikä koskaan laimenekaan, rakas Mártha, mutta nyt minun täytyy
tavallisella suoruudellani ilmaista, että ystävyys yksistään ei tuonut
minua tänne. Käyntini on yhteydessä käytännöllisemmän tarkoituksen
kanssa.
Ja sen jälkeen hän kertoi pienen jutun, joka yksinkertaisuudessaankin
suurimmassa määrässä veti Márthan huomiota puoleensa ja lopuksi
aiheutti ääretöntä hämmästystä.
Rózsa Szép kertoi näet, että häntä hakkailee eräs nuori mies, johon
äitinsä on hassahtunut sentähden, että hän kovasti osaa olla äidille
mieliksi. Siihen määrään on hän voittanut rouva Szépin suosion, että
tämä olisi ollut valmis heti antamaan tyttärensä hänelle, mutta herra
Szép, isä, ei tahdo kuulla asiasta puhuttavankaan niin kauan kuin
asianomaisella ei ole virkaa. Tämä este kumminkin katoo ennen pitkää,
sillä tuo nuori mies voipi varmaan toivoa saavansa erään julkisen
notariuksen viran. Äiti on sokaistu, mutta Rózsa ei, ja hän päätti,
Budapestiin saavuttuaan, tiedustella tuttaviltaan Jancsi Mukystä.
-- Jancsi Muky! -- huudahti Mártha.
-- Tunnetko hänet?
-- Kuinka en!
-- Sitä parempi, voit sitten antaa haluamani tiedot. Ole suora, älä
pelkää mitään. Minua hän ei ensinkään miellytä, enkä muutenkaan
tahtoisi vielä tehdä loppua hauskoista tyttövuosistani.
-- Olet oikeassa; jos emme voi saada sellaista, joka tekee meidät
onnelliseksi, on parempi jäädä vanhaksi piiaksi -- oli Márthan vastaus.
-- Minua Jancsi Muky, siltä tuntuu, ei voisi tehdä onnelliseksi.
-- Oikealta tuntuu, sillä tämä mies, kuten nyt huomaan, on sellainen
otus, joka, jos hänen syrjäyttämänsä tytöt joskus kiitollisuudesta
pystyttäisivät hänelle muistopatsaan, olisi valettava semmoiseksi, että
hän kumpaisessakin kädessään pitää lekkeriä -- puhkesi Mártha sanomaan.
Rózsa ei ymmärtänyt näiden sanain tarkoitusta, mutta helppo oli se
hänelle selittää.
Muky parka, jospa olisit voinut kuulla sitä keskustelua, minkä molemmat
nuoret tytöt nyt sinusta virittivät!...
-- Sinut hän tahtoi naida rikkautesi tähden; minä taas olin vain
välikappaleena hänelle, jotta hän isäni kautta saisi viran. Semmoinen
se on, tuo kaikkien mammojen suosikki! En tiedä, iloitsenko vai suutun?
-- Kaikissa tapauksissa meidän täytyy antaa hänelle aika löylytys --
ehdoitti Rózsa ja tämän ehdoituksen Mártha ilolla hyväksyi.