Hän avaa kummastuen silmänsä, hieroo niitä ja kysyy haukotellen: "Mikä
on, nukkeni?"
-- Pyydän avaimia, tahdon pakata --- huomenna aamulla lähden
Budapestiin -- oli jyrkkä vastaukseni.
-- Mutta minä en lähde -- sanoo Leo vähintäkään hämmästymättä.
-- Siinä tapauksessa olen pakoitettu matkustamaan yksinäni!
-- Yksinäsi? No, kuten mielit! -- vastaa mieheni, katsoo minuun ja
laskee suurimmalla levollisuudella avaimet eteeni.
Ja sitte hän kääntyy seinään päin! Niin -- niin! Tuo hirviö kääntyy
todellakin selin minuun --- vetää peitteen päänsä yli -- sanalla sanoen
asettuu sellaiseen asentoon, joka ei sallinut mitään epäilystä siitä,
että hänen aikomuksensa todellakin oli taas ruveta unta vetämään.
Vimmastuneena tempasin peitteen hänen päästään ja huusin vapisevalla
äänellä:
-- Sinä et saa nukkua, minä en salli sinun nukkua.
-- Mutta minun on kovasti uni.
-- En huoli siitä! -- huudahdin ja voimatta enää kauemmin tunteitani
hillitä lankesin epätoivoissani Leon kaulaan:
-- Minkätähden et enää minua rakasta? Hyvä Jumala! Mikset mua enää
rakasta?
-- Mistä sinä sen päätät? -- kysyi hän hellästi, laskien kätensä
kaulani ympäri.
-- Miksi sitä kysyt, tiedäthän sen kyllä. Älä teeskentele! -- vastasin
soimaavalla äänellä.
Leo vaikeni hetkeksi, sitten kuiskasi hän kysyväisesti korvaan:
-- Partako?
-- Tietysti!
-- Mikä partaani vaivaa?
-- Sinä ajautit sen kerran yhdestä sanastani. Oi, silloin olit vielä
sulhanen ja morsian sitä pyysi, nyt sitä rukoilee vain puoliso ja hänen
rukouksistaan ei tarvitse lukua pitää!
Leo nousi vuoteessaan istualle, tarttui molemmin käsin päähäni, katsoi
minua suoraan silmiin ja kysyi sitten hymyillen:
-- Sinäkö minulta tätä uhria pyydät?
-- Kukas muu sitten?
-- Ehkä Minka! -- virkkoi Leo terävästi, verkkaisalla äänellä,
Oli kuin salama olisi iskenyt minuun -- tunsin punastuvani -- sydämeni
sykki kovasti. Hän tietää kaikki -- olin joutunut kiinni! Tahdoin
irtaantua hänen käsistään, mutta hän ei laskenut, syleili minua vaan
hellästi.
Sitten otti hän esiin kirjeen ja antoi sen minulle.
-- Lue, nukkeni! Minä luin:
"Budapest, huhtik. 12.
Rakas ystäväni!
Varmaankin kummastelet, että häämatkasi ensimmäiseen pysäyspaikkaan,
Veneziaan, saavuttuasi jo saat kirjeen minulta. En häiritsisi sinua
onnellisuudessasi, ellei minulla olisi tärkeä asia ilmoitettavana.
Hyväksi onneksi tiedän mihin hotelliin olet majoittuva. Siis
ystäväni, lyhyesti: sinua uhkaa suuri vaara! Kas tässä sen
yksinkertainen selitys:
Rautatienasemalta Teitä saattamasta palatessamme vaimoni Minka
erosi minusta ja meni Völgyesylle. Vähän ajan perästä juohtui
mieleeni, että kirjoituspöytäni avain on Minkalla, jonka vuoksi
minäkin menin Völgyesyn luokse. Mitä sainkaan siellä kuulla!
Vaimoni istui rouva Völgyesyn kanssa viereisessä huoneessa ja
kertoi nauraen olevansa utelias näkemään, palaatko sinä kotia
parrakkaana vai et. Jos palaat parroittuneena, silloin sinä
olet herra talossa, jos parroittumatta, silloin vaimosi pitää
valtikkaa. Rouva Völgyesyn kysymyksen johdosta Minka vielä
ilmaisi, että minutkin hän vaan sentähden oli totuttanut pois
jalanliikuttamisesta, jotta joutuisin akkavallan alaiseksi --
ja sinultakin on Viktoriasi samasta syystä ajauttava partasi.
Tämän kuultuani läksin tieheni, kiiruhdin virkahuoneeseni,
kirjoitin sinulle tämän kirjeen ja nyt menen kotia sillä
lujalla päätöksellä, että heiluttelen koipiani oikein hiton
lailla. Kasvakoon partasi!
Uskollinen ystäväsi
Arthur."
Minä olin kukistettu -- mutta Leo oli niin jalosydäminen, että teki
kääntymyksen varsin helpoksi. Hän peitti minut suuteloilla:
-- Älköön kumpikaan meistä hallitko, jakakaamme valta.
Oi Leo!
Budapest, toukok. 30.
Minka kävi tänään ensi kerran, matkalta palattuamme, miehensä seurassa
meitä tervehtimässä.
Astuttuaan sisään hän syleilee minua ja jää sitten kummastuneen
näköisenä Leon eteen seisomaan, katsoen häneen ikäänkuin ei tuutisi
häntä.
-- Eihän se vain ole miehesi?
-- On se!
-- En tuntenut Teitä noin partaisena -- lausuu ystävättäreni. Sitten
hän jatkaa verkkaisella, pisteliäällä äänellä:
-- Teillä on siis taas parta?
-- Niin on -- vastasi Leo; -- matkalla sain kovan hammassäryn ... ja
Viki pyysi, että antaisin partani kasvaa, ehkä se auttaa. Ja sen
jälkeen hampaani ei enää särjekään.
Loin kiitollisen silmäyksen Leoon -- kuinka hyvä, kelpo mies minulla
on!
Kävimme istumaan... Arthur alkaa liikuttaa jalkaansa.
Minka heittää häneen terävän silmäyksen.
Arthur ei huomaa sitä, jatkaa vaan jalanliikutusta.
Minka puree huultaan -- kalpenee.
Arthur ei katso häneen ja heiluttaa yhä vaan säärtään.
-- Arthur, sinä hermostutat minua tuolla jalanliikunnollasi! -- puhkee
vihdoin Minka puhumaan.
-- Anteeksi! -- sanoo Arthur ja pysyy hetken alallaan; sitte hän --
alkaa taas liikuttaa jalkaansa!