Kenelle tuo nimi ei sopisi?
Eläähän koko maailma lainasta!
Siitä elää puhuja, joka erästen kysymysten seikkaperäisellä
valaisemisella herättää ihmettelyä jokaisessa, joka ei ole lukenut
samain kysymysten seikkaperäistä valaisemista Stein'in, Stuart Mill'in
tai Bluntschlin teoksissa. Tämä on valtiollinen lainansaaja eikä hän
missäkään suhteessa eroa kirjallisesta lainanottajasta, joka koputtaa
jonkun ranskalaisen tai englantilaisen kirjailijan ovelle, sieppaa
kainaloonsa jotain hänen irtaimistostaan ja esiintyy sitten
alkuperäisellä tuotteella kotimaan kirjallisuusmarkkinoille, kunnes sen
ilmi tultua hän ryöstökynäilijän nimellä ja arvolla asetetaan
ansaittuun lepoon. Entäs tuo kaunis rouva, joka muodin hyväätekevän
suojeluksen alaisena käyttää jonkun maalais-Maijan paksua palmikkoa,
eikö hänkin elä lainasta?
Minä en jatka luetteloa, sitä vähemmän, kuin minun nyt ei ole aikomus
puhua näistä tämmöisistä lainanhakijoista. Eikä niistäkään, jotka
säännön mukaisessa järjestyksessä ovat sisäänkirjoitetut jonkun
pankkilaitoksen kirjoihin.
Minun lainanhakijani ovat toisenlaisia olentoja, semmoisia, joitten
koko elinkeinona on yksinomaisesti lainaaminen. Todellakin mukava
ammatti, josta on vielä sekin etu, ettei siitä tarvitse mitään veroa
maksaa.
Ja tämän elinkeinon harjoittajia ei ole niinkään harvassa. Rotu on
häviämätön ja menestyy parhaiten pääkaupunkien kiviperäisessä maassa.
Kuuleppa -- ovellesi koputetaan.
-- Astukaa sisään!
Eteesi ilmestyy mies jotensakin kuluneissa vaatteissa.
-- Kenen kanssa minun on kunnia puhua? -- kysyt kohteliaasti.
-- Etkö enää tunne minua? -- vastaa hän.
Sinä hämmästyt, kun vento vieras olento sinutellen takertuu itseesi,
mutta tulokas antaa heti selityksen.
Murheen ja soimauksen ilme kasvoissaan hän muistuttaa sinua yhdessä
vietetyistä kouluvuosista. Tietysti siitä on jo pitkä aika kulunut,
mutta hänellä ne vielä ovat unhottumattomassa muistossa. Hän tietää
todellakin, missä sinä olet koulua käynyt, mainitseepa vielä parin
opettajasi ja muutaman koulutoverisi nimetkin. Hänen nimensä ei tosin
mitenkään muistu mieleesi, mutta tämän vian vieras osaa selittää. Sinä
olet näet sen jälkeen tullut isoksi herraksi, olet elänyt hyvin, ja
hyvinvointi saattaa unhottamaan. Hän sitä vastoin (surun pilvi nousee
hänen otsalleen) on uskollisessa muistossa säilyttänyt tuon
unhottumattoman ajan, sillä hänen on siitä asti täytynyt kurjuudessa
elää. Niin, kurjuudessa, vaikka hänessä kyllä on työn halua ja kykyä.
Mutta hän ei tahdo sinua enempää häiritä. (Hänen äänensä värisee
tukehdutetusta murheesta.) Herran haltuun! Elä onnellisena!
Hän on jo menemäisillään. Yht'äkkiä hän kääntyy takaisin. Jotakin tuli
hänelle mieleen. Juuri nyt se juolahti hänen päähänsä.
-- Minä pyydän, anna minulle lainaksi 10 floriinia, ainoastaan 10
floriinia -- taikka parempi on: anna 20! Huomenaamulla saan rahaa.
Täsmälleen kello kymmenen tuon rahat takaisin. Missä olet kello
kymmenen? Kotonako? Hyvä, vaan jos en tapaa sinua kotona, voinko antaa
rahat palvelijallesi? Olen kovin säntillinen, siinäpä juuri
onnettomuuteni.
Sinä tosin mietiskelet hetkisen ja taipuvaisuutesi vaakakieli häilyy
sinne tänne, mutta lopulta hiisi vieköön -- annat hänelle kaksikymmentä
floriinia ja hän lähtee kiitollisena tiehensä.
Seuraavana päivänä kello kymmenen, samoin kuin kolmantena, neljäntenä
päivänä kello kymmenen ja vielä lukemattomina päivinä kello kymmenen
sinä turhaan odotat tuota säntillistä maksajaa, joka epäilemättä
sentähden ei ole saattanut luoksesi tulla, että hän samaan aikaan
jonkun toisen koulutoverinsa luona on nauttinut onnellisen
jälleennäkemisen riemua.
Tämä on "koulutoveri" tahi "vanha tuttava" tahi "muinoinen ystävä" tahi
"48-vuoden asekumppani" -- sanalla sanoen muistoista elävä
lainanetsijä. Hän aina koskettaa helliä kieliä. Szolnokin luona te
yhdessä olitte leirissä, Budan te yhdessä valloititte. Jokaisen oloihin
hän on erinomaisesti perehtynyt.
Lähinnä häntä seisoo "hyvä perheenisä" taikka "onneton mies", joka elää
mukavasti perheensä jäsenten kuolemantapauksista.
Hän käy mustissa, suruharso pysyy alati hänen hatussaan. Hänen
kasvonsakin ovat synkän ja kolkon näköiset.
Tänään hän ilmestyy herra X:n luo, köyhänä virkamiehenä, jonka vaimo
venyy kuolinvuoteellaan; hän pyytää lainaksi 3 floriinia ja lupaa
maksaa ne takaisin tulevan kuun ensi päivänä.
Huomenna hän jo herra Y:lle ilmoittaa vaimonsa kuoleman ja pyytää
hautajaisia varten lainaksi 5 floriinia, jotka hän palkkansa
nostettuaan on varmaan suorittava.
Vielä samana päivänä kuolee yksi lapsista, jonka johdosta hän herra
Z:lta saa 4 floriinia (kuukauden ensimmäisenä takaisin maksettavat), ja
jo illan suussa makaa laudalla toinen lapsi, jota hän ei voi saada
hautaan ilman herra Q:n 2 floriinia (ensimmäisenä tuo takaisin!).
Tämä kaikki on vain yhden ainoan päivän surkuteltavat tapahtumat.
Mutta tuo kovan onnen mies on jo seuraavaksi päiväksi ehtinyt mennä
uudestaan naimisiin, sillä hänen eilen kuollut vaimonsa ei kai tänään
saata maata lapsen vuoteessa, jota varten hän välttämättömästi
tarvitsee 7 floriinia (maksetaan takaisin ensi kuun ensimmäisenä!),
ja mikä on vielä ihmeteltävämpää ja todistaa aivan tavatonta
perheenlisäännystä, eilen kuolleitten lasten sijaan on lyhyessä 24
tunnin ajassa syntynyt neljä uutta lasta, sillä niin monta on hänen
seuraavana päivänä hautaaminen.
Mitä ovat Nioben kärsimykset tämän miehen tuskien rinnalla?
Erään nimettömän tilastotieteilijän laskujen mukaan on tuontapaisella
miehellä vuosittain 365 vaimoa, jotka keskimäärin kaksi kertaa päivässä
makaavat lapsenvuoteessa ja synnyttävät noin 400 lasta, jotka
säännöllisesti heti kuolevat.
Hirveitä kohtauksia elämän myrskyssä!
Ei niin onnettomana, mutta kuitenkin omituisen kohtalon vainoomana
huokailee "käräjöitsevä lainanhakija".
Hänellä on oikeusjuttuja, joihin tuomioistuimet eivät koskaan anna
päätöstä. Tuo kunnon mies on jo viisitoista tai kaksikymmentä vuotta
hoputtanut näitten juttujen ratkaisemista, -- niin hän ainakin itse
väittää -- mutta turhaan; eihän Unkarissa oikeutta saa. Hän on käynyt
tuomarien, valtiosihteerin, ministerin luona -- se oli kauan aikaa
turhaa vaivannäköä. Nyt vihdoin viimeinkin on hänen hetkensä tullut;
huomenna yksi hänen juttunsa otetaan lopullisesti ratkaistavaksi ja hän
varmaan voittaa. Tarvitsee nyt vain 10 floriinia karttoihin, ei
mihinkään muuhun, ainoastaan karttoihin. Kun huomenna on asiansa
voittanut, maksaa takaisin. Pyytää anteeksi, että on vaivannut, mutta
kunnioittaa suuresti nimeäsi. Jos ei niin kunnioittaisi, kääntyisi
toisen puoleen. Etkö voi antaa kymmentä floriinia? No, kumminkin kolme
floriinia. Huomenna se kaikella kunnialla suoritetaan.
Mutta tuo "huomenna" ei, kumma kyllä, milloinkaan tule. Kaksi
vuosikymmentä hän jo on ollut varma siitä, että hänen juttunsa
"huomenna" otetaan ratkaistavaksi, mutta yhä vielä se vain on
ratkaisematta. Ja seurauksena siitä hän ei myöskään ole saattanut
maksaa lainaansa, sillä sehän oli suoritettava vasta sitten kun
oikeusjuttu oli voitettu.
Jos vielä mainitsen "ujostelevan lainanhakijan", olen esittänyt ainakin
muutamia päälajia lainanhakijain kelpo heimosta.
Ujosteleva lainanhakija on säännöllisesti nuori mies, vasta-alkaja. Hän
kammoo lainanpyyntöä, mutta hän ei siihen voi mitään, sillä vielä
enemmän hän kammoo työntekoa.
Hän pyytää aina pieniä rahamääriä; hän tarvitsee vain 63 tai 52 tai 94
kreutzeriä, sillä -- ja nyt hän kertoo pitkän, mutkikkaan historian --
ainoastaan nuot pari kreutzeriä enää puuttuu, tarvittava summa on
muuten täynnä.
Sillä tavoin tahtoo hän lainan pienuudella ja historian pituudella
karkoittaa epäluulosi, tehdä esittelynsä todenmukaiseksi ja peitellä
laiskuuttansa.
Sinä annat hänelle viisi-, kuusikymmentä kreutzeriä ja sillä pääset
hänestä ainaiseksi.
Sillä ujosteleva lainanhakija välttää sinua tämän perästä siihen
määrään asti, että hän jo kadun toisessa päässä kääntyy pois,
päästäksensä sinua kohtaamasta. Hänellä on tarkat silmät sekä hyvä
muisti, jokainen silmäyksesi on hänelle tikari, näytetty vekseli.
Vuosikausia hän sinua karttaa.
Tämä on paras laji lainanhakijoista, sillä hänestä vapautuu
helpoimmalla tavalla -- paitsi silloin kun ujostelevaisuus on vaan
väliaste ja hän sittemmin siirtyy johonkin ylempänä mainittuun
luokkaan.