Rakas ystäväni!
Kirjeesi on minua suuresti kummastuttanut. En tiedä, kuka on saattanut
minusta kertoa sellaisen mahdottomuuden, että minä muka tahtoisin naida
18-vuotiaan tytön. Sinä tunnet minut ja tiedät, mitkä periaatteet minua
johtavat. Olen aina koettanut välttää sellaisia kohtauksia, joissa mies
näyttelee surkuteltavaa tahi naurettavaa roolia.
Että tähän asti olen ollut naimisiin menemättä, siihenkin on vain tämä
syynä. Jokaista tyttöä olen niin kauan joka puolelta katsellut,
tutkistellut ja mietiskellyt, että lempeni sillä välin on ehtinyt
kylmetä.
Ja nyt 46:l1a ikävuodellani tekisin tuommoisen tuhmuuden?
En ikinä!
Minä tiedän hyvin, mitä avioelämän sopusointuun vaaditaan, enkä
silloin, kun tarvitsen kymmenen tunnin unta ollakseni seuraavana
päivänä virkeä, nai semmoista lasta, joka haitatta voipi lentää
tanssiaisissa viikon päivät yhtä mittaa vähintäkään nukkumatta.
Muuten saatan sinulle selittää tuon väärinkäsityksen.
Minä käyn rouva Virág'in luona, se on kyllä totta, mutta en suinkaan
hänen sisarensa tyttären Ilkan tähden, joka vasta pari viikkoa sitte
tuli maalta tätiänsä tervehtimään, vaan emännän takia, jonka olen
määrännyt itselleni tulevaksi elinkumppaniksi.
Rouva Virág on leski, 42 vuoden iällä. Ulkonäöltään hän ei ole liioin
hyvin säilynyt, mutta luonteeltaan hän on miellyttävä nainen, aina
hyvällä tuulella; lisäksi hänellä on sievä omaisuus ja kahden me
saattaisimme viettää huolettomia päiviä elämämme iltaan asti. Meidän
tapamme sopivat yhteen, alla 17 asteen hänen on vilu, hän suosii
suuresti hyvää kyökkiä, hänen kotinsa on mukavasti sisustettu pehmeillä
matoilla ja uutimilla. Viime syksynä me tutustuimme kylpylaitoksessa,
jonne luuvalo vei meidät yhteen. Mainiosti saattaa hänelle vaikeroida.
Jo silloin juurtui päähäni se ajatus, että jos minä luopuisin
vanhanpojan elämästäni, niin hänestäpä voisi tulla pelastajani.
Sen jälkeen on yksinäinen asemani alkanut käydä minulle
sietämättömäksi. Minun on sanomattoman ikävä. Minä tunnen jo ikävyyden
kaikki asteet: tavallisesta haukotuksesta alkaen siihen tilaan asti,
jolloin ihminen rupee tuumimaan cyankalin hankkimista. Mutta minä
haluan rauhallisia vanhoja päiviä, hauskojen vhisti-iltojen kanssa, ja
rouva Virág'issa olen oppinut tuntemaan naisen, jolla on vain yksi
toivomus: lepo, alituinen lepo.
Toivon hävittäneeni huolesi juurinensa.
Ystäväsi
Eemil.
Rakas Feri!
Tee hyvin, ilmoita minulle ensi postissa sen pahansuojani nimi, joka
herkeämättömillä valheilla vaivaa myötätuntoista ystäväsydäntäsi. Taas
Ilka, alati Ilka! Saattaa vakavamielistä miestä heti hakkailijan
huutoon, sentähden että hän on kohtelias nuorelle somalle tytölle, se
ei ole liioin kauniisti tehty.
Ilkassa löytyy kaikki ne ominaisuudet, joista minä kaksikymmentä vuotta
sitten olisin hurmaantunut, mutta usko tai ole uskomatta, juuri
sentähden en rohkenisi naida häntä. Hän on suloinen, ruskeasilmäinen
tyttö, hänen hymynsä on viehättävä. Sellainen herttainen olento, johon
on mahdoton suuttua. Mutta hän himoitsee huvituksia, mikä onkin
luonnollista, sillä niitä hän tähän asti on saanut sangen vähän nauttia
maalla, hän kun on köyhä orpotyttö, joka oleskelee milloin minkin
sukulaisensa luona. Sääli häntä; jos olisin kahtakymmentä vuotta
nuorempi, naisin hänet, mutta nyt -- olen kihlannut rouva Virág'in ja
tämä tapahtuma on iki päiviksi saattava parjaajani vaikenemaan.
Eilen illalla vietimme kihlajaisia aivan ahtaassa piirissä -- paitsi
rouva Virág'ia oli vaan Ilka ja muuan vanha setä läsnä -- ja silloin
tapahtui eräs varsin vastenmielinen seikka. Rouva Virág'ilta putosi
hammas suusta... En voi sanoakkaan, minkä masentavan vaikutuksen tämä
vähäpätöinen asia minuun teki. Kauniinta hänessä oli juuri hammasrivi,
sitä olin aina ihaillut ja ... yhtäkaikki! 46-vuotias mies ei saata
vaatia todellisia hampaita. Jospa kuitenkin vasta puolen vuotta
häittemme jälkeen olisin keksinyt tuon puutteen!... Myöhäistä,
myöhäistä! Miksi en ole aikaisemmin nainut?
Oletko tyydytetty?
Uskollinen ystäväsi
Eemil.
Rakas ystäväni Feri!
Sinä et enää kirjoita soimauksia; tuo tuntematon parjaaja on vaiennut.
Siihen onkin kyllä syytä; nousevalla viikolla julistamme aikomuksemme
mennä naimisiin. Olen jo rauhoittunut hampaasta, täydellisesti! Ja
vielä enemmän tulen lohdutetuksi, kun Ilka lähtee talosta, joka
piammiten tapahtuu. Ilka ja rouva Virág rinnakkain on haitaksi
jälkimmäiselle; on mahdollista, että morsiamenikin on huomannut tämän
ja sentähden lähettää pois sisarensa tyttären sedän luokse.
Iloitsen jo edeltäpäin siitä ajasta, jolloin leskeni vapautuu
kilpailusta: varmaankin rakastun häneen. Hän on tekevä kaikki
miellyttääksensä minua, hän on käyttävä hyväksensä kaikkia toaletin
salaisuuksia ja tämmöinen hyväntahtoisuus on minulle mieliksi. Minä
tulen onnelliseksi hänen kanssaan, hyvin onnelliseksi! Kuinka kaunista,
kun toisilleen sopivat olennot joutuvat yhteen! Jokaisen ajatukseni hän
ymmärtää, sen sijaan että Ilka vaan nauraa niille... Mutta tästä
huolimatta Ilka kuitenkin tulisi minulle, olen varma siitä, sillä hän
on kyllästynyt tähänastiseen kulkurielämäänsä, sukulaisten armoilla
eloksimisesta hän on saanut tarpeekseen eikä muuta tarvittaisi kuin
sana minulta... Vaan tätäpä sanaa hän saa turhaan odottaa. En anna
lumota itseäni nuoruuden hetkellisestä heijastuksesta, jota tunnen
hänen hurmaavassa seurassansa. Kun en vaan olisi 46-vuotias! 56-een
asti kyllä vielä kestäisin, mutta silloin hän vasta olisi 28-vuotias.
Jumalallinen tiede, tuo matematiikka!
Ei, ei, ja senkin uhalla, että vielä joutuisin erään toisenkin rouva
Virág'in salaisuuden perille, joka peittää hänen kauniin mustan
tukkansa alkuperän epäiltävään sumuun, minä niin selvästi käsitän
tulevan elämäni kohtalon semmoisen lapsen rinnalla, että olen
haarniskoitu kaikkia mahdollisuuksia vastaan. Nuoren vaimon vanha mies!
Kuormajuhta armastelijalauman jatkoksi! Kiitoksia paljon!
Ennemmin olen tekohampaista ja valetukasta väliä pitämättä -- eihän
ihmisessä ole ainoastaan ruumis, vaan myöskin sielu, ja rouva Virág'in
sielussa tavataan kaikki ne vakuudet, jotka järkevät ihmiset laskevat
avioelämänsä perusteiksi. Kesällä lähdemme Ostendeen, olemme jo
miettineet ja järjestäneet matkan Bädekerin johdolla: mukavia, lyhyitä
päivämatkoja. Ilka purskahti pilkalliseen nauruun; hän matkustaisi
yhtä kyytiä merelle asti! Jo yksistään tämä piirre riittää sen
todistamiseen, että rouva Virág on minulle otollinen ... rouva
Virág ... ainoastaan rouva Virág! Oi, minun on tapa olla järkevä,
varovainen.
Ainainen ystäväsi
Eemil.
Sähkösanoma:
Herra Ferencz Aszaldylle.
Aszald.
Kihlaukseni rouva Virág'in kanssa purettu -- nain Ilkan.
Olen onnellinen.
Eemil.