Istun varjoisalla verannalla tutkien vasta postista saapunutta
sanomalehtipinkkaa. Piintyneet tropiikineläjät eivät juuri muunlaisesta
postista väiltäkään kuin sanomalehdistä: parin kuukauden vanhoina ne
eivät kovin kiihoita suloisesti raukeata mieltä, kuten henkilökohtaiset
kirjeet saattavat tehdä, eikä niihin tarvitse vastata.
Pihan toisella puolella olevassa keittiössä asuintoverini »poika»
soittaa huuliharpulla ja vuoroin laulaa: »It's a long way to
Tipperary...» Tiedustelen, onko oma »poikani» kotosalla:
»To-Wautu he no stop?» (Eikö To-Wautu ole siellä?)
»Yes!» (Kyllä!)
»Talk'im he bring me one fella tea!» (Käske hänen tuoda minulle kuppi
teetä!)
»He no stop!» (Ei hän ole täällä!)
»What name you taik he stop?» (Miksi sitten sanoit hänen olevan siellä?)
»Me talk he no stop!» (Sanoin, ettei hän ole!)
»Oh! You go to...» (Oh! Mene...)
Oma syyni. Miksi panin kysymykseni kielteiseen muotoon! Kanakit ovat
hyvin tarkkoja kielteisen sanan suhteen, ja kun australialaiset yleensä
käyttävät kielteisiä kysymyslauseita, syntyy tästä hullunkurisia,
joskus vakaviakin väärinkäsityksiä.
Mutta tässä on vasta yksi pidgin-englannin vastuksista. Tämä
Tyynenmeren »esperanto» on yleisesti käytännössä ja monin paikoin
ainoana ilmaisuvälineenä koko sillä laajalla alueella, mikä lännessä
rajoittuu Aasiaan, idässä Amerikkaan ja etelässä Australiaan. Se käy
siellä täydestä kuin väärä raha. Se on kieltämättä maailman kauheinta
kielisotkua. Siinä ei ole mitään kielioppia. Mennyt aikamuoto erotetaan
nykyisestä liittämällä lauseeseen sana _finish_ (loppu): »Me kai-kai
finish» (olen syönyt). Genetiivi ilmaistaan sanalla _belong_ (kuulua
jollekin); »Master belong me» (minun isäntäni). _Fella_ (fellow —
veikko, toveri) on tämän kielen tärkein sana, eräänlainen artikkeli
ja se esiintyy kaikissa mahdollisissa sanayhtymissä: »Me fella like
kai-kai good fella kai-kai» (pidän hyvästä ruoasta). Kai-kai merkitsee
ruokaa, ruokkimista ja syömistä. _Savee_ (ymmärtää, pitää, lue: savi)
on niin yleinen, että se on kulkeutunut oikeaan englannin kieleenkin
slang-sanana. Muistuu mieleeni eräs »savee-juttu» Rabaulista:
Kiinalainen Yep Loy oli varastanut ankkurin eräästä veneestä, mutta oli
joutunut kiinni ja tuomittu maksamaan sakkoa. Tuomari julistaa oikeuden
päätöksen:
»Yep Loy, Kiinan kansalainen, on ensikertaisesta varkaudesta tuomittu
maksamaan sakkoa viisi puntaa.»
Yep Loy vastaa silmää räpäyttämättä:
»No savee!» (Ei ymmärrä!)
Tuomari, ovela skotlantilainen lakimies, selailee hetkisen papereitaan
ja toistaa:
»Yep Loy tuomittu maksamaan sakkoa kymmenen puntaa.»
Kiinalainen menee ansaan ja tokaisee paikalla:
»No, five that's all!» (Ei, viisi vain!)
_Lik-lik_ on hyvin monipuolinen sana, vastaten käsitteitä: vähän,
pieni, lyhyt, matala, kapea, ohut y.m. _Plenty too much_ (runsaasti
liian paljon) ei merkitse suinkaan mitään ylenpalttista, vaan se on
yksinkertainen superlatiivi vahvistus. Esim, »lik-lik way» (lyhyt
matka), »long way lik-lik» (kohtalainen matka), »long way plenty too
much» (hyvin pitkä matka). _Stop_ merkitsee olla olemassa, jatkua.
Varsinkin tämän sanan nurinkuriseen käyttöön on eurooppalaisen alussa
vaikea tottua. Onhan sana »stop» juurtunut mieleemme käsitteenä
pysähtyä, lakata. Kanakki sensijaan saattaa sanoa esimerkiksi: »Rain he
stop», vaikka sataa paraillaan kuin saavista kaataen.
_Piccanini_ on lapsi, _monkey_ (apina) on nuorukainen, _lapuna_ on
isä. _Boy_ (poika) on miesten yleisnimi, samoinkuin _Mary_ on kaikkien
naisten nimi. Varmaankin on joku menneiden aikojen ensimmäisistä
merenkulkijoista suvainnut sanoa tapaamiaan alkuasukasnaisia Maryksi,
josta sana on säilynyt, samoinkuin _bullamacow_, joka merkitsee lihaa
sen kaikissa muodoissa, raavaanruhosta säilykepurkkisoppaan saakka.
Kerrotaan nimittäin kapteeni Cookin löytöretkillään lahjoittaneen
jonkin saaren asukkaille härän ja lehmän (bull and cow), jotka sanat
alkuasukkaat yhdistävät yhdeksi käsitteeksi, »bullamacow».
Kieli ei kuitenkaan läheskään aina pysy uskollisena periaatteelleen
ilmaista kaikki mahdollisimman lyhykäisesti ja mutkattomasti.
Äänteelliset vaikeudet ja sopivan ilmaisun puute ovat luoneet
useita pitkiä ja hassunkurisia nimityksiä. Niinpä esim. lyhty on
_lamp-walk-about_ (lamppu-kävellä-ympäri); kirjekuori on _coat belong
letter_ (takki-kuuluu-kirjeelle). Sanan »serkku» ilmaiseminen vaatii
jo aika pitkän lauseen: _piccanini belong brother belong father
belong me_. Kanakkien ja kiinalaisten on vaikea ääntää englannin
kielessä niin viljalti esiintyviä kaksoiskerakkeita, mutta tästäkin
pulmasta on selviydytty: pannaan yksinkertaisesti ylimääräinen ääntiö
kerakeyhtymien väliin. Esimerkiksi kuunari (engl. schooner) on
_sikuna_, savu (smoke) on _simouke_: höyrylaiva on siis _sikuna belong
simouke_.
Oli vähällä unohtua muuan kaikkein tunnusmerkillisimpiä sanoja,
nimittäin _maskee_ (lue: maskii — yhdentekevää, antaa mennä). Sana
on jo niin yleisesti valkoistenkin käyttämä, että australialaiset
ovat ruvenneet sanomaan Etelämeren saaria maskee-maiksi. Jos lausuttu
sana usein toistettuna jättää vaikutuksensa käyttäjänsä mieleen ja
luonteeseen, silloin on maskee suuri tekijä tropiikissa asustavien
eurooppalaisten tarmon lamaannuttamisessa. »Maskee!» on aina jokaisen
huulilla, ei millään ole suuresti väliä, »Maskee!» antaa mennä!
»Maskee!» otetaan ryyppy, mitäs sitä turhista...
Pidgin-englanti on alunperin kiinalaisten työtä; »pidgin» johtuu
sanasta _business_ (liike, kauppa). He ja varhaiset englantilaiset
merenkulkijat ovat käyttäneet sitä ilmaisuvälineenä kaupankäynnissä
Aasian rannikolla ja Etelämeren saarilla. Heiltä se on kulkeutunut
alkuasukkaille, saavuttaen lopulta niin suuren levikin, että nämä
nykyjään käyttävät sitä keskenäänkin, varsinkin eri paikkakunnilta
olevat kanakit, jotka eivät muuten ymmärtäisikään toisiaan. Australian
Uuden Guinean alueella lasketaan olevan noin 800 eri alkuasukaskieltä.
Huomaa — kieliä — ei mitään murteita!
Kaikesta koomillisuudestaan ja kieliopin puutteestaan huolimatta
pidgin-englanti on verraten taipuisa ja ilmaisurikas kieli. Sillä voi
helposti rakentaa, ellei nyt juuri uusia sanoja, niin ainakin uusia
ilmaisumuotoja. Kirjoittajakin tuli puolestaan lisänneeksi tätä sotkua
yhdellä uudella ilmaisulla.
To-Wautun kerran huoneessani toimittaman suursiivouksen jälkeen en
löytänyt kenkälusikkaa tavalliselta paikaltaan kenkien vierestä.
Sikäläisten eurooppalaisten tavan mukaan nostin tietysti kovan melun,
jottei laiminlyönti uusiintuisi:
»To-Wautu, what name, now you lose him sipoon belong shoe!» (To-Wautu,
mitä tämä on, nyt olet hukannut kenkälusikan!)
Poika hölkkäsi pihalta sisälle ja alkoi selittää:
»Me savee, he stop, me no lose him.» (Ymmärrän, kyllä se on, en ole
hukannut sitä.)
Australialainen ystäväni sattui olemaan luonani. Hän, sen paremmin
kuin To-Wautukaan, ei ollut koskaan kuullut mitään erikoista nimeä
»kenkälusikalle» pidgin-kielessä, mutta kumpikin ymmärsi heti mitä
tarkoitin »sipoon belong shoe» sanoillani. Ja koska nimi havaittiin
hyväksi, otettiin se käytäntöön.
Tropiikkiin muuttaneille saksalaisille mahtoi olla nöyryyttävää
ryhtyä opiskelemaan moista »siansaksaa» voidakseen tulla toimeen
työmiestensä ja palvelijainsa kanssa omissa alusmaissaan. Mutta
oli pakko. Kanakit osoittautuivat haluttomiksi oppimaan saksaa, ja
sitäpaitsi oli pidgin-englanti jo niihin aikoihin levinnyt kaikkialle,
missä eurooppalaisia vain oli käynyt. Englantia huonosti taitavina
saksalaiset helposti lankesivat pidgin-englannin hullunkurisiin
kompastuskiviin. Saksalaisissa perheissä vierailleet englantilaiset
ja muut eurooppalaiset tietävät hauskoja juttuja emännän vieraiden
läsnäollessa palvelijoilleen lausumista komennuksista ja palvelijoiden
yhtä suorasukaisista vastauksista. Sivistyneet saksalaiset naiset
tulivat näin tietämättään lausuneeksi aika vahvoja kirosanoja ja
muita salonkikeskusteluun sopimattomia ilmaisuja, joita brittiläisten
tietysti oli vaikea nauramatta niellä. Mutta kansallista ylpeyttään
tyydyttääkseen saksalaiset olivat päättäneet saattaa teutonien kielen
valtaan alueellaan ja ryhtyneet sen mukaisiin toimenpiteisiin.
Kuten edempänä jo on mainittu, vietiin Etelämeren saarilta viime
vuosisadan lopulla paljon kanakkeja Queenslannin sokeriruokokentille
työmiehiksi. Siellä he tietysti pian oppivat pidgin-englantia, kun
lähetyssaarnaajatkin sitä käyttivät ensi alussa opetuskielenä. Erään
kerran, kun oli koolla suuri joukko vasta Salomonin-saarilta saapuneita
»poikia», lähetyssaarnaaja kehoitti erästä lähetysaseman edistyneimpiä
oppilaita pitämään puheen vastatulleille maanmiehilleen. Musta
saarnaaja valitsi tekstinsä aiheeksi syntiinlankeemus-kertomuksen.
Seuraavassa saarna mahdollisimman kirjaimellisesti suomennettuna:
»Te pojat, kuulua Salomonin-saarille, ei tiedä mitään valkoisesta
miehestä. Minä tuntea hänet. Minä osata puhua valkoisesta miehestä.
Pitkä, pitkä aika sitten ei valkoinen mies olla paikka, missä olla.
Jumala, suurmestari kuulua valkoinen mies, tehdä hänelle paikka.
Jumala, suurmestari kuulua valkoinen mies, tehdä myös suuri puutarha.
Hän hyvä ja suuri mestari runsaasti liika paljo. Hän panna puutarha
täynnä jamssi, täynnä kookospähkinä, täynnä taro, täynnä kau-kau. Suuri
mestari antaa kai-kai runsaasti liika paljo.
Vähitellen Jumala, suurmestari kuulua valkoinen mies, tehdä yksi
mies ja panna hänet puutarha. Hän antaa tämä mies nimi Aadam. Ja hän
panna Aadam-mies puutarha, ja sanoa: 'Tämä puutarha kuulua sinulle'.
Ja vähitellen hän katsoa Aadam-mies kulkea ja kulkea ulos runsaasti
liika paljo. Aadam täytyy olla sairas, hän ei ymmärtää kai-kai, hän
kulkea ulos, kulkea koko aika. Ja Jumala hän ei ymmärtää mitään.
Jumala, suurmestari, kuulua valkoinen mies, raapia päätä. Ja Jumala
sanoa: 'What name? (mikä nimi?, mitä?, miksi?) Minä ei ymmärtää mitä
Aadam-mies haluta.'
Vähitellen Jumala raapia päätä runsaasti liika paljo, ja hän sanoa:
"Nyt minä ymmärtää, Aadam-mies haluta Mary. Sitten hän antaa Aadam-mies
kulkea ja nukkua, ja sitten hän ottaa yksi luu pois Aadam-mies ja tehdä
luu yksi Mary. Ja sitten hän antaa tämä Mary nimi Eeva. Hän antaa tämä
Eeva Aadamille ja sanoa: 'Koko tämä puutarha kuulua teille kaksi. Nyt
yksi puu hän täytyy olla _tabu_' (kielletty). 'Tämä puu olla omena.'"
Sitten Aadam ja Eeva kulkea puutarha ja olla hyvä ja paljo. Sitten yksi
päivä Eeva tulla Aadamille ja sanoa: 'Enemmän parempi jos me kaksi
syödä omena.' Aadam hän sanoa: Ei! Ja Eeva sanoa: 'What name? Sinä
ei rakastaa minua?' Ja Aadam sanoa: 'Minä rakastaa sinua runsaasti
liika paljo, mutta minä pelätä Jumala.' Ja Eeva hän sanoa: 'Maskee!
What name? Jumala hän ei nähdä me kaksi koko aika. Jumala, suuri
mestari, narrata sinua.' Mutta Aadam hän sanoa: 'Ei!' Mutta Eeva hän
puhua, puhua, puhua koko aika — ihan sama yksi Mary puhua nuori mies
Salomonin-saarilla ja panna nuori mies mullinmallin. Ja Aadam väsyä
runsaasti liika paljo ja hän sanoa: 'All right!' Sitten tämä kaksi
kulkea ja syödä omena. Kun omena olla loppu, sitten kaksi pelätä
runsaasti liika paljo ja kätkeä metsä.
Ja Jumala hän kulkea ja kulkea ulos puutarha ja laulata ulos: 'Aadam!'
Aadam hän ei puhua mitään. Hän pelätä runsaasti liika paljo. Ja Jumala
hän laulata ulos taas: 'Aadam!' Ja Aadam hän sanoa: 'Sinä huutaa
minua?' Jumala hän sanoa: 'Minä huutaa sinua runsaasti liika paljo.'
Aadam hän sanoa: 'Minä olla nukkua runsaasti liika paljo.' Ja Jumala
hän sanoa: 'Siuä olla syödä omena.' Aadam sanoa: 'Ei, minä ei olla.' Ja
Jumala sanoa: 'What name? Sinä narrata minua. Sinä olla syödä omena.'
Ja Aadam hän sanoa: 'Yes, minä olla syödä loppu.'
Ja Jumala, suurmestari kuulua valkoinen mies, olla suuttunut Aadam
ja Eeva runsaasti liika paljo, ja hän sanoa: 'Te kaksi kaikki loppu
täällä. Te ottaa pakkilaatikko kuulua teille ja kulkea suora helvetti
läpi _kunai_-ruoho.'
Ja sitten Aadam ja Eeva kulkea läpi kunai-ruoho. Ja Jumala hän tehdä
suuri aita ympäri puutarha ja hän panna poliisi portille. Ja hän antaa
tämä poliisi suuri musketti ja-anoa: 'Jos sinä nähdä tämä kaksi, Aadam
ja Eeva, sinä ampua runsaasti liika paljo.'»