Olin jonkun ajan perästä tilaisuudessa näkemään tuota Sallisen kammaria,
jonka karannut mestari kehui niin ihmeen ihanaksi maalanneensa. Hän oli
seoittanut punamultaa ja liitua veteen, jolla seoksella hän oli
töhrännyt kammarin yltä-yleensä, -- Kuivuttuansa oli tuo töhräys niin
löyhässä, että se vähimmälläkin koskemisella tarttui joka ikiseen
esineeseen. -- Sitten oli hän seoittanut nokea punamullan sekaan, jolla
hän oli tehnyt katon ja seinät täyteen niin inhottavia koukeroita,
vinkuroita ja vankuroita, että oikein hävetti. -- Jos tuon mielestänsä
niin mainion mestarin olisi välttämättömästi täytynyt maalarina olla,
niin olisi hän saattanut olla jonakin apuna helvetissä niiden
hiilihankojen kuvaamisessa, joilla pahat henget kuuluvat kadotettujen
sieluja kohentelevan.
Kuudeskolmatta luku.