GORDON. BUTTLER, alussa näyttämön takana.
BUTTLER.
Täss' seiskaa hiljaa, kunnes annan merkin!
GORDON (kavahtaa pystyyn).
Hän on se, murhaajia tuo jo.
BUTTLER.
Valot
on poissa. Syvää unta nukkuu kaikki.
GORDON.
Mihinkä ryhdyn? Häntä pelastamaan?
Mä hälytänkö talon sekä vahdit?
BUTTLER (tulee näkyviin taustalta).
On käytävässä valoa. Tie selvä
nyt ruhtinaan on makuusuojaan.
GORDON.
Mutta
valani eikö rikkoudu, jonka
tein keisarille? Jos hän pakoon pääsee,
lisäämään vihollisen voimaa, eikö
minulle koidu hirmuseuraukset?
BUTTLER (hiukan lähemmä tullen).
Vait! Kuule! Kuka haastaa?
GORDON.
Ah, on sentään
parempi niin, saa ratkaista sen taivas.
Minäkö voisinkaan niin suurta tehdä?
En _minä_ ole hänen surmaajansa,
jos kaatuu hän; vaan jos hän pelastuisi,
työ _minun_ ois ja raskaat seuraukset.
BUTTLER (esille astuen).
Tuon äänen tunnen.
GORDON.
Buttler!
BUTTLER.
Se on Gordon.
Mit' etsitte te täältä? Näinkö myöhään
tyköä herttuan te tulla saitte?
GORDON.
Siteessä kätenne on?
BUTTLER.
Siin' on haava.
Se Illo taisteli kuin hurja, kunnes
iskimme hänet maahan --
GORDON (kauhun vallassa).
Ne on kuolleet!
BUTTLER.
Niin kävi. -- Vuoteess' onko hän?
GORDON.
Ah Buttler!
BUTTLER (tiukaten).
No onko? Tämä työ ei salass' säily.
GORDON.
Hänt' ei saa tappaa. Te sit' älkää tehkö!
Ei teidän kättänne nyt taivas käske.
Se saihan haavan.
BUTTLER.
Eipä tarvitakaan
nyt _minun_ kättäni.
GORDON.
On syylliset
jo kuolleet, oikeus on tyydytetty.
Voi nämä uhrit sen jo sovittaa.
(Kamaripalvelija tulee käytävää pitkin, sormi suulla käskien
äänettömyyteen.)
Hän nukkuu. Säästettäköön pyhää unta!
BUTTLER.
Valveillaan saa hän kuolla.[157]
(Tahtoo mennä.)
GORDON.
Sydämensä,
ah, maallisiss' on vielä, eikä hän
viel' ole valmis käymään Luojan eteen.
BUTTLER.
Armahtaa Luoja!
(Tahtoo mennä.)
GORDON (pidättää häntä).
Yö vain hälle suokaa!
BUTTLER.
Voi lähin hetki antaa meidät ilmi.
(Tahtoo pois.)
GORDON (pidättää häntä).
Vain yks' hetki!
BUTTLER.
Minut päästäkää!
Mit' auttaa häntä lyhyt lykkäys?
GORDON.
Oi, aik' on jumala, jok' ihmeit' tekee!
Yhdessä hetkessä voi hietajyvät[158]
tuhannet juosta, liikkuu yhtä joutuin
aatokset ihmisen. Vain yksi hetki!
Kentiesi muuttuu _teidän_ sydämenne,
tai _hänen_ -- Saattaa tulla tieto -- taikka
taivaasta onnen seikka ratkaisten,
pelastain -- Oi, mit' yksi hetki voikin!
BUTTLER.
Te muistutatte mulle, kuinka kalliit
minuutit ovat.
(Polkee jalkaansa lattiaan.[159])