EDELLISET. ILLO ja TERZKY.
TERZKY.
On toista pian! Saapuu aamull' uljas
kakstoistatuhantinen Ruotsin joukko.
Ja sitten Wieniin. Iloitsepas veikko!
Pois karvas naama iloviestin tullen.
ILLO.
Nyt meidän vuoromme on säätää lait
ja kostaa ilkiöille, jotka on
eronneet meistä. Jopa rangaistuksen
sai yksi heistä: Piccolomini.
Kaikille pahansuoville niin käyköön!
Mimmoisen iskun saa tuo vanha mies!
Ikänsä vanhaa kreivinsukuansa
hän puuhaillut on ruhtinaalliseksi
ja ainoan nyt poikansa hän hautaa!
BUTTLER.
Vahinko sentään sankarnuorukaista;
se herttuaankin näytti koskeneen.
ILLO.
Niin, vanha ystäväni, mua aina
_tuo_ herran ominaisuus loukkas, että
hän italialaisist' enin piti.
Nyt vielä, kautta sieluni sen vannon,
hän meidän antais kymmenesti kuolla,
jos siten ystävän tuon eloon saisi.
TERZKY.
Vait', vait'! Jo riittää! Rauha vainajille!
On tänään meillä pöydänallejuonti,
kun rykmenttinne[128] meitä kestitsee.
Tahdomme viettää hauskan laskiaisen,
yö päiväks, odotamme täysin lasein
tuloa ruotsalaisten etujoukon.
ILLO.
Hyvällä mielell' olkaamme nyt tänään,
tulossa näät on meille kuumat päivät.
Tää miekka lepää vasta, kun on kyllin
se itävaltalaisten veress' uinut.
GORDON.
Hyi sanojanne, herra sotamarski!
Miks raivostutte noin te keisariinne --
BUTTLER.
Voitosta ensimäisest' odotatte
nyt liikaa. Pian kääntyy onnen pyörä,
on keisari näät vielä voimallinen.
ILLO.
On hällä sotureit', ei päällikköä,
ja sotaa ymmärrä ei Ferdinand,
kuningas Unkarin -- Ja Gallas? Hän
ei menesty, tuo joukkoin menettäjä.
Octavio, se käärme, hän voi salaa
haavoittaa kantapäähän, mutt' ei pysty
hän julkitaistoon Friedlandia vastaan.
TERZKY.
Me emme harhaan lyö. On herttualla
onnensa; tiedetäänhän, että voittaa
vain Wallensteinin johdoll' Itävalta.
ILLO.
On ruhtinaalla aivan heti koolla
armeija suuri, kaikki kilvan rientää
luo hänen vanhain kuuluin lippujensa.
Entisten päiväin näen palaavan,
hän suur' on oleva kuin ennenkin --
Mitenkä silloin ällistyy ne hullut,
jotk' ovat hänestä nyt luopuneet!
Hän maita antava on ystävilleen
ja keisarillisesti palkitseva
uskollisuuden. Muistaa suosiollaan
ensiksi meitä.
(Gordonille.)
Teitä myös hän muistaa,
pesästä tästä ottaa, paikan suopi
uskollisuudellenne loistavamman.
GORDON.
Paikkaani tyydyn, ylemmä en tahdo:
jos suur' on kukkula, on rotko syvä.
ILLO.
Tääll' enää teill' ei ole määräämistä,
huomenna saapuvat näät ruotsalaiset.
Pois tulkaa, Terzky! Joutuu illallinen.
Tulolle ruotsalaisten annammeko
valaista kaupungin, ja ken lyö laimin,
espanjalainen on ja kavaltaja.
TERZKY.
No, älkää! Herttua ei siitä pidä.
ILLO.
On meillä herruus täällä, keisaria
tunnustaa saa ei, missä meill' on valta. --
No hyvää yötä, Gordon. Vielä kerta
paikasta huolehtikaa, kiertovahdit
nyt lähettäkää, tunnussanan voi
varalta vaihtaa. Tuokaa kymmeneltä
itselleen herttualle avaimet,
pääsette silloin portin vahdinnasta,
huomenna saapuvat näät ruotsalaiset.
TERZKY (mennessään Buttlerille).
Tullette linnaan tekin?
BUTTLER.
Aikanansa.[129]
(Illo ja Terzky poistuvat.)