KONSULI BERNICK. Mutta ei ratkaisua tänä iltana. Pyydän jokaista
menemään kotiinsa, -- kokoamaan ajatuksiaan, -- tutkimaan itseänsä. Kun
mielet ovat rauhoittuneet, on ilmenevä, olenko minä hukannut vai
voittanut sillä, että puhuin. Jääkää hyvästi. Minulla on vielä paljon,
paljon katumista; mutta se koskee ainoastaan minun omaatuntoani. Hyvää
yötä! Pois kaikki juhlakomeus. Me tiedämme kaikki, ettei sellainen ole
tässä paikallaan.
KOLLEEGA RÖRLUND. Tosiaan ei. (Hiljaa _rouva Bernickille_.) Karkasi!
Hän oli siis kuitenkin minulle täydellisesti arvoton. (Puoliääneen
juhlakomitean jäsenille.) Niin, hyvät herrat, tämän jälkeen taitaa olla
parasta, että poistumme kaikessa hiljaisuudessa.
HILMAR TÖNNESEN. Kuinka ihminen tällaisen jälkeen voi pitää korkealla
aatteen lippua, sitä en --. Uh!
(Tieto asiasta on sillävälin siirtynyt kuiskeena suusta suuhun.
Kaikki lippukulkueeseen kuuluvat poistuvat puutarhan kautta.
_Rummel, Sandstad ja Vigeland_ lähtevät salista kiivaassa,
joskin matalaäänisessä sanasodassa. _Hilmar Tönnesen_ hiipii
ulos oikealle. Äänettömyyden vallitessa jäävät saliin _konsuli
Bernick, rouva Bernick, neiti Bernick, neiti Hessel ja
prokuristi Krap_.)
KONSULI BERNICK. Betty, voitko antaa minulle anteeksi?
ROUVA BERNICK (katsoo hymyillen häneen). Tiedätkö, Karsten, nyt annoit
sinä minulle iloisimman tulevaisuuden näyn kuin koskaan ennen.
KONSULI BERNICK. Kuinka --?
ROUVA BERNICK. Monta vuotta minä luulin, että olin kerran sinut
omistanut ja sitten kadottanut. Nyt minä tiedän, etten ole omistanut
sinua koskaan; mutta minä olen sinut voittava.
KONSULI BERNICK (sulkee vaimonsa syliinsä). Oi Betty, sinä _olet_ minut
voittanut! Lonan avulla minä olen vasta oppinut oikein tuntemaan sinua.
Mutta anna nyt Olavin tulla.
ROUVA BERNICK. Niin, nyt sinä hänet saat. -- Herra Krap --!
(Rouva Bernick puhelee prokuristi Krapin kanssa hiljaa
näyttämön perällä. Prokuristi Krap menee puutarhaovesta
ulos. Seuraavan keskustelun kuluessa sammutetaan
vähitellen kaikki kuultokirjoitukset ja kynttilät
taloissa kadun varrella.)
KONSULI BERNICK (matalalla äänellä). Kiitos, Lona, sinä pelastit
parhaan minussa -- ja minulle.
NEITI HESSEL. Mitä muuta sitten tahdoin?
KONSULI BERNICK. Niin, tahdoitko sitä, -- vai etkö tahtonut? Minä en
saa selvää sinusta.