KAUPPIAS VIGELAND. Voi saatana soikoon, -- oh siunaa, mitä sanon?
KANSANJOUKKO (ulkona). Huraa, huraa, huraa!
KONSULI BERNICK. Hiljaisuutta, hyvät herrat. Minulla ei ole mitään
oikeutta saada tätä kunnioitusta; sillä se, mitä nyt olen päättänyt,
_ei_ alun pitäen ollut minun aikomukseni. Minun aikomukseni oli pitää
itse ne kaikki, ja minä olen yhä edelleenkin sitä mieltä, että näitä
taloja voidaan parhaiten käyttää yhteiskunnan hyödyksi, jos ne
säilytetään _yksissä_ käsissä. Mutta sopii valita. Jos sitä toivotaan,
niin olen minä taipuisa hoitamaan niitä parhaan taitoni mukaan.
ÄÄNIÄ. Niin juuri! Toivotaan! Tahdotaan!
KONSULI BERNICK. Mutta ensin täytyy kansalaisteni saada tuntea minut
pohjia myöten. Tarkastakoon sitten jokainen omaa itseään, ja olkoon
sitten päätetty, että tästä illasta lähtien me alotamme uutta aikaa.
Vanha aika, sen ulkokiilto ja teeskentely, sen onttous ja valheellinen
siveys ja töittemme surkeat perussyyt, olkoot meille vasta ikäänkuin
museona, joka on avattu jokaisen meidän opiksemme; ja tähän museoon me
lahjoitamme, eikö niin, hyvät herrat? -- sekä kahvikaluston että
pokaalin ja albumin ynnä tuon liitupaperille painetun, korukansiin
sidotun postillan.
TUKKUKAUPPIAS RUMMEL. Se on tietty.